Tiistaikerhon blogi

Uutta puuhaa Tiistaikerholle

Maanantai 8.12.2014 - Tiistaikerholainen

I.V.L. D 26. Haukka I:n konservointityö on viimeistelyä vailla valmis, joten on tarve löytää jokin sopiva uusi projekti tiistaikerholaisia työllistämään. No, eivät työt Tiistaikerhossa ole nytkään olleet yhden Haukan varassa. Meneillään on Vihurin ohjaamokokonaisuuden rakentaminen valmiiksi näytteille asetettavaksi, tänä syksynä alkanut Myrsky II:n entisöintihanke on päässyt vauhtiin ja DC-3 Lokin siivekkeen korjaus on käynnissä. Silti mukaan mahtuu vielä uuttakin tekemistä.

Täksi uudeksi tekemiseksi valittiin Vesivehmaalla Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa 1940-luvun lopusta asti ollut purjekone Kassel 12.  Tämä purjekone on järjestyksessä toinen, mitä Suomessa on rakennettu, sillä aina tehokkaat teekkarit eli Polyteknikkojen Ilmailukerho ehti lentää rakentamallaan Zügling-koneellaan vuotta aiemmin. Kassel 12 -purjekoneen rakensi vuonna 1935 Lentoasema 2:n 13 varusmiestä Santahaminassa. Tällä kertaa ei kuitenkaan enempää itse koneen historiasta.

Torstaina 4. joulukuuta ryhmä tiistaikerholaisia ja lahdenilmasiltalaisia lastasivat Vesivehmaalla osiinsa puretun Kassel 12 -purjekoneen lahtelaisen Kuljetuspalvelu Fågel Oy:n autoon ja kone kuljetettiin turvallisesti Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle. Vuosikymmenten varastoinnin ja eri olosuhteiden seurauksena Kassel on saanut runsaasti vaurioita.

Kasselin siipeä nostetaan sisään Tiistaikerhon entisöintitilaan, oikealla Lokin siiveke.

Tiistaikerholaisten tehtävänä on käsitellä kone korjaavan konservoinnin periaatteella. Se tarkoittaa, että puhdistaan koneen pinnat, korjataan sen saamat vauriot, uusitaan rikkoutuneita osia, koneen tukilankoja ja vaijereita sekä laitetaan koneen ohjainlaitteet toimintakuntoiseksi. Lopuksi kone kootaan näyttelyyn asettamista varten. Kovin suuresta työmäärästä, ainakaan näin alustavasti arvioiden, ei ole kysymys. Todennäköisesti kaikki saadaan valmiiksi kevääseen mennessä. 

Jupiter Haukan keulalle

Lauantai 6.12.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistai toinen päivä joulukuuta oli merkkipaalu Tiistaikerhon Haukka I -konservointihankkeessa. Projektin viimeisenä isompana työnä asennettiin Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Haukan nokalle.

Ennen moottorin asentamista, laitettiin Haukka tukien avulla vaakalentoasentoon helpottamaan moottorin kiinnittämistä moottoripukkiin. Kun kaikki oli valmista, moottori nostettiin liinojen varassa trukilla moottoripukin korkeudelle.

Siitä moottorissa kiinni olevat kiinnityspultit työnnettiin varovasti moottoripukissa oleviin kiinnityspulttien reikiin. Pukista läpi tulevien pulttien muttereita kiristämällä moottori saatiin ”imettyä” tiiviisti kiinni pukkiin ja nostoliinat irrotettua.

Tämän jälkeen voitiin moottoriin asentaa siinä jo kerran kiinni ollut Haukan aikainen Gloster Gamecock -tyypin potkuri.

Enää oli jäljellä moottoria ympäröivien yhdeksän suojuspellin asentaminen. Kukin suojuspelti pujotettiin oman sylinterinsä ympärille ja kiinnitettiin toisiinsa putkisokilla. Asentamisessa tuli vähän mutkia matkaan, eikä kaikkia suojuksia saatu vielä asianmukaisesti paikoilleen. Edessä on siis vielä vähän säätämistä.

Haukka sai nyt moottorin nokalleen todennäköisesti 83 vuotta kestäneen odotuksen jälkeen, sillä Haukka I poistettiin Ilmavoimien koneluettelosta vuonna 1931, purettiin ja siirrettiin varastoitavaksi.

Nyt varsin näyttävä Haukka I -hävittäjä on näillä näkymin esillä Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä tulevaan loppiaiseen saakka. Kannattaa käydä sitä siellä katsomassa!

Haukan moottorin tulppien johdotus täydentyi

Sunnuntai 23.11.2014 - Tiistaikerholainen

Keski-Suomen Ilmailumuseosta Haukka I -hävittäjää varten saadusta Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottorista puuttui osa tulpanjohdoista. Miksi näin, ei ole tiedossa.

Keskiviikkoiltaisin Suomen Ilmailumuseossa toimiva vapaaehtoisryhmä eli keskiviikkokerholaiset otti tehtäväkseen moottorin johdotuksen täydentämisen. Työhön tarvittavaa alkuperäisen tulpanjohdon mukaista kangaspäällysteistä johtoa jouduttiin hankkimaan aina USA:sta asti, koska sellaista ei ollut Suomesta saatavissa.

Johdotuksen täydentämisen hankaluutena oli myös se, että moottorista puuttui alkuperäiset K.L.G. -tulpat, kuten myös pidikkeitä, joilla johdot kiinnitetään tulppien päihin. Ongelman poistamiseksi Tiistaikerhossa valmistettiin tarvittava määrä alkuperäisen pidikkeen mukaisia uusia pidikkeitä. Alkuperäisiä K.L.G. -tulppia löytyi Suomen Ilmailumuseossa olevasta Le Rhone -moottorista muutama kappale käytettäväksi asennuksessa mallina. Tiistaikerhossa on nyt tekeillä K.L.G. -tulpan mukaiset kopiot myöhemmin moottorin laitettavaksi.

Keskiviikkokerholaiset ovat nyt saaneet päätökseen Gnome et Rhône Jupiter -moottorin sytytystulppien johdotuksen täydentämisen hyödyntämällä siinä ”lainaksi” saatuja alkuperäisiä K.L.G. -tulppia. Sylintereistä vielä puuttuvien tulppien kohdalle vedettiin jo valmiiksi pidikkeelliset tulpanjohdot odottamaan tulppien näköiskopioiden valmistumista.

Moottori on nyt johdotuksen osalta valmiina asennettavaksi Haukka I -hävittäjän nokalle. 

DC-3 Lokki Tiistaikerhon "kynsissä"

Torstai 20.11.2014 - Tiistaikerholainen

Vantaan kesän 2015 asuntomessujen vetonaulaksi tuleva DC-3 Lokki kunnostetaan ”messuasuunsa” tulevan talven ja kevään aikana. Kortensa kunnostuksen kekoon kantaa myös Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerho. Kerhon tehtäväksi on alustavasti sovittu Suomen Ilmailumuseon pihalla nyt olevan Lokin vaurioituneen siivekkeen korjaus sekä matkustamon sumeiksi menneiden ikkunapleksien uusiminen. Tiistaikerholaiset osallistuvat myös koneen alumiinipintojen kiillotukseen.

Talven aikana voidaan kuitenkin tehdä vain sellaisia toimenpiteitä, jotka on mahdollista toteuttaa sisätiloissa. Yksi näistä on oikean siiven siivekkeen korjaus.  Siivestä irrotettu siiveke kannettiinkin Suomen Ilmailumuseon varastohallista museon entisöintitilaan tiistaikerholaisten korjattavaksi. Vaikka kyseessä on ”vain” siiveke, on se 7,40 metrin mittaisena kooltaan kuin konsanaan pursikoneen siipi. 

Siiveke on saanut tyveensä ”kipeää”. Sitä on jossain vaiheessa runneltu niin, että tyviosan verhous on mennyt rikki ja alumiininen runko on vääntynyt ja osin murtunut. Vaurioalue ulottuu noin metrin verran siivekkeen tyvestä. Siivekkeen verhoilusta löytyi sen lisäksi muutama pieni reikä. Siispä tuumasta toimeen!

Ensimmäiseksi poistettiin vaurioalueelta kangasverhoilu, jotta saatiin paljastettua siivekkeen tyven runkorakenteen saamat vauriot. Osa alumiinisesta runkorakenteesta oli rutussa, osa vääntyneenä ja osa murtunut.

Tiistaikerhon tehtävänä on palauttaa vääntymät ja rutut alkuperäiseen muotoonsa. Murtumien osalta on syytä neuvotella kolmosen asiantuntijoiden kanssa korjausmenettelystä. Lähinnä on kysymys siitä, ollaanko korjaamassa vielä kenties lentävää konetta vai DC-3-muistomerkkiä? Muistomerkkikoneen korjaukselta ei edellytetä samaa laatutasoa kuin lentävän koneen korjaukselta. Oli miten oli, Tiistaikerhon Lokki-projekti on päässyt alkuun.

Haukka I sai yläsiipensä

Lauantai 8.11.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 4.11.2014 oli odotettu päivä. Silloin yli vuoden kestäneen konservoinnin ja korjauksen kohteena olleet yläsiivet voitiin kiinnittää Haukka I -hävittäjään.

Tietääkseni viimeksi Haukka I on ollut kokonaisena vuonna 1931 Maalentoeskaaderissa Utissa, josta se purettuna kuljetettiin Santahaminaan museokoneiden joukkoon siirrettäväksi. Niinpä ei ollut ihme, että yläsiipien asennus ei sujunut ihan niin kepeästi kuin Strömsössä, mutta ilman sen suurempia vaikeuksia ne kuitenkin sijoilleen saatiin.

Siivet kannettiin porukalla Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta museon välihalliin. Siellä Haukka I on ollut ilman yläsiipiä ja moottoria näytteillä ”Hylyistä helmiksi” näyttelyssä. Näyttely esittelee museolentokoneiden entisöintiä Suomessa. Jos mikä, niin Haukka I:een sopii mainiosti tuo sanonta ”Hylyistä helmiksi”. Pahoin vaurioituneesta, osin lahonneesta ja homeisesta hylystä on tiistaikerholaisten osaavissa käsissä kehkeytynyt kelpo lentokone – helmi muiden museolentokonehelmien joukkoon.

Yläsiivet olivat sen verran painavia, ettei pelkin miesvoimin ollut mahdollista niitä paikoilleen kohottaa. Niinpä Suomen Ilmailumuseon trukki sai arvokkaan tehtävän auttaa yläsiipien asennuksessa. Ilman trukin apua asennuksesta ei olisi tullut kunnolla mitään.  Yläsiivet nostettiin trukin piikkien varassa rungon yläreunan tasalle ja vekslattiin asentoon, jossa siiven päädyn etu- ja takareunassa olevat korvakkeet voitiin työntää rungossa olevista aukoista sisään. Kun siiven kiinnityskorvakkeet saatiin osumaan yhteen rungon vastaaviin korvakkeisiin, voitiin liitos lukita työntämällä pultit korvakeliitokseen.

Tämän jälkeen kiinnitettiin paikalleen ala- ja yläsiipiä yhdistävät siipituet eli streevat.  Yläsiivet ovat ainakin toistaiseksi streevojen varassa ilman lentolamelleja. Tämä siksi, ettei Haukka I:n siipien tukijänteitä eli aerodynaamisia teräslamelleja ole löytynyt. Lamellien puuttuessa alasiipiä kannattaakin rungon yläreunan kiinnikkeistä siiven keskiosan metallipidikkeisiin asennetut viisi tukivaijeria.

Haukka I:n konservointi ja korjaushanke on nyt koneen rungon, pyrstön ja siipien osalta kalkkiviivoilla. Vielä on edessä jotain pienempää puuhaa, kuten mm. yläsiivissä olevien siivekkeiden yhdistäminen ohjaussauvan mekanismiin ja mittariston asentamista ohjaamon mittaritauluun. 

Haukan yläsiivet saivat siivekkeensä

Keskiviikko 5.11.2014 - Tiistaikerholainen

Viimeisenä työnä ennen yläsiipien asentamista Suomen Ilmailumuseon välihallissa näytteillä olevaan Haukka I hävittäjään kiinnitettiin korjatut siivekkeet yläsiipiin. Siivekkeet olivat vähän ”kinkkiset” paikalleen asennettaviksi, sillä siivekkeen neljän saranan pultit piti saada samanaikaisesti ujutettua siiven jättöreunan päätylaudassa olevien reikien läpi.

Sen jälkeen piti vielä saada mutterit kierrettyä aluslevyineen pulttien päihin siiven jättöreuna vanerissa olevien pienten aukkojen kautta. Kun on samanaikaisesti sekä kärsivällisyyttä ja taitoa, homma sujui lopulta ilman sen suurempia voimasanoja paksusormiseltakin tiistaikerholaiselta ja mutterit saatiin paikalleen kiristetyksi. Oikean yläsiiven siivekkeen saaminen herkästi liikkuvaksi edellytti tosin pientä säätöä.

Kun siivekkeet oli kiinnitetty paikoilleen, voitiin siivekkeen saranapulttien muttereiden kiinnittämiseksi tehdyt ja samalla tarkistusikkunoina toimivat aukot kattaa pleksillä. Alkuperäisiä aukon katteina olleita ja nykypleksien edeltäjästä eli celastoidista tehtyjä ”pleksejä” oli säilynyt ehjinä sen verran, että vasemmanpuoleisen yläsiiven aukot voitiin niillä kattaa. Celastoidi -ikkunat olivat tosin vuosikymmenten saatossa kellastuneet.

Vanha ja uusi - celastoidi ja polykarbonaatti

Sen sijaan oikean yläsiiven tarkistusaukkoihin jouduttiin tekemään nykyaikaisesta kahden millin paksuisesta polykarbonaattipleksistä uudet ikkunat. Ikkunat ruuvattiin kiinni aukon reunoihin alkuperäisillä Haukan purkamisen yhteydessä talteen otetuilla pienillä messinkiruuveilla.

Haukan streevat valmiit asennettavaksi

Sunnuntai 2.11.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n ylä- ja alasiipien välisten puisten siipitukien eli streevojen konservointi ja korjaus on saatu suoritetuksi.  Neljästä streevasta yksi oli pinnaltaan sen verran hyväkuntoinen, että se päätettiin konservoida eli puhdistaa pinnaltaan ja jättää siinä oleva alkuperäinen maalattu kangasverhoilu koskematta huolimatta siitä, että kangasverhoilun maalipinta oli lohkeillut. Kohdat, joissa kangasverhoilu oli osin lahonnut, kiinnitettiin nokimustalla sävytetyllä lakalla.

Sen sijaan kolmen muun streevan kangasverhoilu oli mennyt niin huonoksi, että verhoilun rippeet hiottiin kokonaan pois.

Tämän jälkeen streevojen puhtaat puupinnat lakattiin useampaan kertaan selluloosalakalla. Tämän jälkeen streevat verhoiltiin normaalilla siipien verhoilukankaalla kiinnittämällä kangas kiristyslakalla streevan pintaan. Puisten streevojen verhoilun tarkoituksena oli alunperin, että verhoilu estää taistelutilanteessa puisen siipituen pirstoutumista konekiväärin luodeista.

Streevojen kangasverhoilussa syntyi ongelma, kun streevojen puupintaan vedetty selluloosalakka alkoi reagoida kankaan kiristyslakan kanssa. Tämän seurauksena verhoilukankaan alle alkoi syntyä kaasukuplia. Ongelma saatiin eliminoiduksi, kun kuplat puhkaistiin mattoveitsen kärjellä. Tämä toimenpide jouduttiin uusimaan jokaisen kiristyslakkakerroksen sivelyn jälkeen.

Kun streevojen kangasverhoilu saatiin valmiiksi, streevat lakattiin vernissalla, johon oli sekoitettu kimröökiä eli nokimustaa. Näin streevat saivat alkuperäisen mukaisen mustan ja kosteutta hylkivän pinnan.

Streevat ovat nyt valmiit yläsiipien paikalleen asentamista varten. 

Haukka I:n yläsiipien uusien vaneripintojen maalaus

Keskiviikko 15.10.2014 - Tiistaikerholainen

Museolentokoneiden konservoinnissa perusperiaatteena on käyttää niin suuressa määrin kuin mahdollista samoja menetelmiä, joita käytettiin konetta alun perin rakennettaessa. Tämä koskee myös koneiden pintojen lakkausta tai maalausta.

Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla Suomenlinnassa tehtiin syksyllä 1925 lakkamerkkien välisiä testejä parhaan lentokonelakan löytämiseksi. Lakan tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin kosteuden kestävyyttä. Kokeissa parhaiten pärjäsi amerikkalaisvalmisteinen Valentines Valspar -lakka. Haukka I:n pinnat maalattiinkin erittäin todennäköisesti juuri Valspar-lakalla.

Haukan alkuperäisestä maalipinnasta tehtyjen analyysien perusteella on käynyt ilmi, että puhtaaseen vaneripintaan vedettiin ensin kirkas lakka. Sen päälle maalattiin hopeapronssijauheella sävytetty lakka ja lopuksi pintaan vedettiin kerros kirkasta lakkaa. Pintaan vedetty kirkas lakka antoi Haukan vaneriverhoilulle lopullisen kosteussuojan. Valokuvien perusteella vastavalmistuneen Haukan pinnat olivatkin hyvin kiiltävät.

Ei ole saatu varmasti selville, minkälainen Valspar-lakka oli koostumukseltaan. 1920-luvulla lakat olivat kuitenkin pääosin öljypohjaisia (pellavaöljy, vernissa..). Selluloosalakat tulivat käyttöön 1930-luvulla ja polyuretaanilakat ovat paljon myöhäisempiä tuotteita. Haukan uusien vaneripintojen käsittelemiseksi maaliasiantuntijat päätyivät menettelyyn, jossa käytössä olevista nykyvaihtoehdoista valittiin lakaksi mm. puuveneiden pintojen suojauksessa paljon käytetty Le Tonkinois.  Lakka on pellava- ja kiinanpuuöljyä sisältävä luonnonmukainen tuote.

Haukan siipien lakkauksessa käytetty Le Tonkinois -lakka.

Yläsiipien ja muidenkin uusien vaneripintojen maalaus on jo täydessä vauhdissa. Kaikki uudet vaneripinnat ovat saaneet vähintään ensimmäisen Le Tonkinois -lakkakerroksen. Osa on vedetty alumiinipronssijauheella sävytetyllä Le Tonkinois-lakalla ja osa jo saanut pintaansa lopullisen lakkakerroksen.

Haukan yläsiipi saa hopeapronssilakkakerroksen.

On mielenkiintoista havaita, että alumiinipronssilakkakerroksen päälle vedetty kirkas Le Tonkinois -lakka tekee alumiinipronssipinnan vihertävän sävyiseksi. Haukan alkuperäiset maalipinnathan ovat juuri vihertävänharmaita, mikä kielii kirkkaan alumiinipronssilakkapinnan hitaasta patinoitumisesta vihertävänharmaaksi lähes 90 vuoden kuluessa.

Oikean siiven yläpinta, jossa näkyy sekä uutta kiiltävää että vanhaa patinoitunutta maalipintaa.

Todettakoon, että Haukka I:n pintojen lakkaus koskee ainoastaan koneen korjauksessa rakennettuja uusia vaneripintoja, joista valtaosa sijaitsee yläsiivissä. Alkuperäiset säilytettävät lakkapinnat puhdistettiin hienovaraisesti ”ihmesienellä”. Tämän menettelyn seurauksena yläsiipiin tulee näkyville sekä uutta kirkasta hopealakkapintaa että harmaan vihertäväksi patinoitua alkuperäistä lakkapintaa.  Väriero paljastaa, mitkä pinnat on pystytty konservoinnissa säilyttämään alkuperäisinä ja mitkä ovat uutta rakennetta.

Oikean yläsiiven alapinta on saanut kiiltävän pintalakan.

Haukan yläsiipien "remontti" päättynyt

Maanantai 6.10.2014 - Tiistaikerholainen

Vuosi sitten alkoi Haukan pahoin lahonneiden yläsiipien konservointityö tai pikemminkin siipien vaurioiden korjaus sekä osin uudelleen rakentaminen ja verhoilu. Sen verran huonoon kuntoon siivet olivat varastoinnin aikana menneet.

Siivet jouduttiin verhoilemaan valtaosin uudestaan ja myös uusimaan paljon tuhoutuneita siiven rakenteita. Viime kevään päättyessä oli oikean yläsiiven korjaus ja verhoilu saatu valtaosin valmiiksi. Sen seurauksena päähuomio kohdistui vasemman yläsiiven korjaamiseen ja verhoiluun. Korjaus aloitettiin jo kesän alussa, mutta tahti tiivistyi Tiistaikerhon syyskauden alettua elokuussa.

Vasen yläsiipi oli onneksemme oikeaa paremmassa kunnossa, joten se ei ollut aivan yhtä suuri urakka. Pienemmästä urakasta huolimatta, jouduttiin vasemmastakin yläsiivestä verhoilemaan uudestaan 30 % ja rakentamaan siiven johtoreuna eli torsio suurelta osin uusiksi. Torsion verhoilun loppuun saattaminen sekä siiven sisään sijoitettavan polttoainesäiliön suojaksi tulevan vanerikannen tekeminen olivat viimeisiä vasemman yläsiiven mittavampia kunnostustehtäviä. Jotain pientä ”säätämistä” on vielä edessä.

Aluksi toivottamalta näyttänyt urakka Haukan yläsiipien korjaamiseksi ja osin uudelleen rakentamiseksi on siten saatu päätökseen ja kummankin siiven polttoainetankit ovat lopullisesti sijoitettu ja kiinnitetty siipien sisään. Tiistaikerholaiset saavat nyt aivan aiheesta ihailla rinta rottingilla kättensä töitä verrattaessa siipiremontin alku- ja lopputilannetta.

Yläsiivet ovat nyt valmiita niiden jatkokäsittelyyn eli siiven uusien vaneripintojen maalaukseen. Yläsiipien maalauksessa menetellään siten, että siiven alkuperäisestä verhoilusta jäljelle jääneet kohdat jätetään käsittelemättä eli vanha maalipinta on puhdistettuna näkyvissä rinnan uuden maalipinnan. 

Tulpat Haukka I:n moottoriin

Perjantai 3.10.2014 - Tiistaikerholainen

Keski-Suomen Ilmailumuseosta Haukkaan asennettavaksi saatu Gnome et Rhône Jupiter IV 9 -moottori oli ilman tulppia. Tämän vuoksi on yritetty löytää moottorityypissä käytettyjä alkuperäisiä sytytystulppia moottoriin laitettavaksi. Kussakin yhdeksässä sylinterissä on kaksi tulppaa, joten tarve olisi 18 tulpan löytyminen.

Oikeanlaisia K.G.L. 12 -merkkisiä tulppia löytyi Suomen Ilmailumuseon näyttelyssä olevasta pyörivästä Le Rhône -moottorista. On kuitenkin niin, ettei niitä tulppia, joita ei ole edes kylliksi, ole tarkoituksenmukaista käyttää Haukka I:n moottorin hyväksi. Tulppia yritettiin sitten löytää muualta Suomesta, mutta tuloksetta. Niitä etsittiin lopulta museolentokoneiden toivemaasta eli Englannista. Sieltä niitä olisikin löytynyt ja jopa käyttökelpoisia, mutta aivan liian kovaan hintaan. Mikä nyt eteen? Käännyimme ongelmassa Tiistaikerhon metallisorvauksista vastaavan kerholaisen puoleen, josko alkuperäisestä tulpasta voisi tehdä näköiskopioita? Annoimme hänelle malliksi yhden alkuperäisen K.G.L.-tulpan.

 

Viikon päästä kädessämme oli aihio tulpan näköiskopioksi sekä tieto, että näköistulppien tekeminen olisi mahdollista. Mahdoton tuli siis mahdolliseksi. Niinpä tavoite on nyt sorvata kuusikulmaisesta messinkitangosta tulppien runko-osat ja muovista tulppien eristeosa. Kun työstetty messinki maalataan vastaamaan alkuperäisen tulpan tummanharmaata metallia, tulokseksi saadaan Gnome et Rhône Jupiter -moottorin alkuperäisen tulpan näköisiä, joskin toimimattomia sytytystulppia. Näin moottorin ilmiasu saadaan tulppien osalta vastaamaan alkuperäistä Jupiter IV 9 -moottoria.

Tiistaikerhon syyskausi käynnistyi

Maanantai 25.8.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 19. elokuuta Suomen Ilmailumuseon entisöintitila täyttyi kesätauoilta palanneista tiistaikerholaisista. Mukavaa oli todeta, että joukkoomme liittyi uusi tiistaikerholainen! Uudet jäsenet ovat siten tervetulleita.

Oli aika jatkaa siitä, mihin kesätauolle lähtiessä jäätiin. Tosin aherrusta mm. Myrsky II:n alkuperäisosien puhdistamiseksi sekä Haukka I:n vasemman yläsiiven entisöimiseksi on ollut kesätauollakin, kun muutamat tiistaikerholaiset jatkoivat hommia läpi kesän.

Alkukesästä Haukan oikea yläsiipi saatiin valmiiksi odottamaan maalausta. Näin on voitu panostaa enemmän vasemman yläsiiven entisöintiin. Nyt vasemman yläsiiven entisöinnissä on päästy jo niin pitkälle, että siiven yläpintaan voitiin kiinnittää kaksi viimeistä uutta vanerivuotaa; toinen polttoainetankin kohdalle ja toinen siiven tyveen. Seuraavalla kerralla voidaan asentaa paikalleen siiven tyviosan torsiosta vielä puuttuva vaneriverhous ja torsion päällimmäinen vanerikerros.

Näyttääkin siltä, että vasen yläsiipi saadaan maalattavaan kuntoon parin viikon kuluessa, kun siiven polttoainetankin vanerinen kansikin on hyvää vauhtia valmistumassa. Kanteen saatiin jo kiinnitettyä siihen kuuluvat metallivahvistelistat. Tiistaina ehdittiin myös ryömiä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä Haukan rungon sisään, jossa korkeusperäsimen vaijerit kiinnitettiin ohjaussauvaan.

Haukka I (toistaiseksi vain alasiivin varustettuna) on vuoden loppuun esillä Suomen Ilmailumuseon välihallin ”Hylyistä helmiksi” -näyttelyssä. Kun yläsiivet on saatu valmiiksi, ne kiinnitetään myös koneeseen. Jos ei näyttelyyn ole vielä ehtinyt tutustua, se kannattaa tehdä. Näyttely esittelee erittäin ansiokkaasti ja monipuolisesti Suomessa tehtyä museolentokoneiden entisöintityötä. Haukka I:n ja Myrsky II:n entisöintiprojektit ovat näyttelyssä erityisesti esillä.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuulla on Myrskyn siipien ja pyrstön rakentaminen. Tällä hetkellä Tiistaikerhossa on meneillään eri puolilta Suomea löytyneiden Myrskyn alkuperäisosien kunnostus. Osa osista edellyttää perusteellista purkua ja puhdistusta, osa kuten löytyneet laskusiivekkeet ovat säilyneet kohtuullisen hyvässä kunnossa. Lisää Myrsky II -entisöintiprojektista löytyy http://www.vlmyrsky.fi/.

Haukka I ja Myrsky II -projektien ohessa jatkuivat myös monivuotisen Vihuri-projektin työt. Projektissa rakennetaan näyttelyyn asetettavaksi Vihurin (VH-25) ohjaamokokonaisuus. Työtä tehdään takaohjaamon kaasu/seosvivuston sekä lentäjän istuimen asentamisessa.

Tiistaikerhoa kesälläkin - katseet jo syksyssä

Sunnuntai 22.6.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kevätkausi päättyi toukokuun lopussa. Syyskausi puolestaan pääsee käyntiin elokuun puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa tapahtuisi jotain kesäkuukausienkin aikana. Osa tiistaikerholaisista jatkoi Haukka I:n konservointia juhannukseen ja Myrskyn alkuperäisosien purkamista ja puhdistusta tehdään jossain määrin läpi kesän. Kesällä myös järjestellään entisöintitilaa.

Tiistaikerholaisia Haukan siiven kimpussa

Kun Tiistaikerhon syyskausi alkaa elokuun puolivälissä, silloin jatkuvat työt toden teolla Myrsky II:n entisöimisessä ja I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjän konservoimisessa.  Myrsky-projektissa alkuperäisosien kunnostamisen ja pyrstön rakentamisen ohessa työn painopiste alkaa siirtyä syksyn kuluessa Myrskyn siiven rakentamiseen.

Haukan polttoainesäiliön kannen metallivahvikkeiden kiinnittäminen on tarkkaa puuhaa.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuullahan on koneen puurakenteisten osien kuten siiven ja pyrstön tekeminen. Valmiina Myrsky, joka saa tunnuksen MY-14, on vuoteen 2019 mennessä. Miksi juuri MY-14? Syy on se, että Keski-Suomen Ilmailumuseossa olevista Myrskyn runkokehikoista on valittu Myrsky-projektin tarpeisiin juuri MY-14:n runkokehikko.

Myrskyn alkuperäisosien kunnostaminen vaatii niiden purkamista - purkaminen taas sitkeyttä!

Kuten on tiedossa, Haukka I -hävittäjä alasiipineen on esillä Suomen Ilmailumuseon välihallissa olevassa ”Hylyistä helmiksi” -näyttelyssä aina tammikuun alkupäiviin asti. Syksyllä tiistaikerhon päätyönä on saada Haukan yläsiivet valmiiksi ja asentaa ne koneeseen sekä saattaa näyttelyssä oleva Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Haukan nokalle asennettavaan kuntoon. Tämä edellyttää mm. tulppien johdotuksen osittaista uusimista sekä lämmönvaihtimen putkistojen tekemistä. Myös Haukan hallintalaitteiden toimintakuntoon saattaminen ottaa vielä aikansa. 

Haukka I nähtävillä Suomen Ilmailumuseossa

Tiistai 10.6.2014 - Tiistaikerholainen

Kesän kynnyksellä avattiin Suomen Ilmailumuseossa erikoisnäyttely juhlistamaan Ilmailumuseoyhdistys ry:n 45-vuotista toimintaa. Näyttely ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” on avoinna 6. tammikuuta 2015 saakka.

Näyttelyn itseoikeutettu helmi on I.V.L. D.26 Haukka I -hävittäjä. Kone on ollut Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon konservoitavana ja kunnostettavana syksystä 2012. Nyt se on Gnome & Rhône Jupiter IV 9 -moottorinsa kanssa yleisölle nähtävillä ensimmäistä kertaa konservoinnin alkamisen jälkeen. Tosin Haukka on näyttelyssä vielä vailla yläsiipiä. Yläsiipien korjaus on vielä kesken, mutta syksyllä nekin saadaan Haukkaan asennettua.

Ilman yläsiipiäkin Haukka I on komeaa katseltavaa. Näyttelyssä kävijälle tarjoutuu myös mahdollisuus kurkistaa valaistun Haukan ohjaamon ja rungon sisätiloihin, jolloin saa hyvän käsityksen 1920-luvun lentokonerakennuksen tekniikasta.  Kone on myös asetettu esille ottaen huomioon museokoneiden valokuvaista harrastavat.  

”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttelyssä on myös paljon muuta mielenkiintoista katsottavaa. Näyttely kertoo kattavasti Suomessa tehdystä lentokoneiden entisöinnistä alkaen Ilmavoimien joukko-osastojen henkilökunnan 1960-luvun lopun Gourdou-Leseurre GL.22 -hävittäjän entisöinnistä aina uusimpaan eli VL Myrsky II -koneen entisöintiprojektiin.

VL Myrskystä on näyttelyssä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon varastosta tuotu rungon kehikko, eri puolilta Suomea haalittuja alkuperäisiä Myrskyn osia, Myrskyssä käytetty moottorityyppi Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp sekä Tiistaikerhossa uusvalmistettuja Myrskyn osia kuten sivuperäsin ja sivuvakaaja. VL Myrsky II -entisöintiprojekti tähtää siihen, että kone olisi valmiina näytteille asetettavaksi vuonna 2019.

Suomen Ilmailumuseossa esillä oleva ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttely on ilmailuharrastajan erinomainen kesän käyntikohde!

Se mikä puuttuu, se tehdään

Tiistai 6.5.2014 - Tiistaikerholainen

Lentokoneiden entisöinnissä joudutaan usein tilanteeseen, jossa ei kerta kaikkiaan löydy entisöinnissä tarvittavaa puuttuvaa osaa, vaikka kuinka museoiden varastojen sopukat olisi nuohottu. Tällöin ei auta muu kuin tehdä puuttuva osa alusta loppuun itse. Näin on tilanne myös Haukka I:n entisöinnissä. Onneksi Tiistaikerhossa on osaavaa porukkaa työstämään metallia tarvittavaan muotoon.

Käytössämme olevasta Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter -moottorista puuttuu valtaosa tulpanjohdoista ja sen myötä moni johtojen päissä olevista tulpan kärkiin kiinnitettävistä pidikkeistä.  Koska vastaavanlaisia pidikkeitä ei ollut satavilla, oli ne tehtävä itse.

Tekeminen aloitettiin purkamalla ensin yksi alkuperäinen pidike osiinsa. Purettuja osia mallina käyttäen valmistettiin uusia, joista koottiin tarvittava määrä pidikkeitä. Kun moottorin tulpanjohdotus uusitaan puuttuvilta osiltaan, uudet pidikkeet asennetaan johtojen päihin johtojen kiinnittämiseksi tulppiin.

Hienomekaanista taitoa edellytti myös moottoripukin tarkistusluukun puuttuvien lukitussalpojen tekeminen. Ne työstettiin 5 mm paksusta alumiinilevystä alkuperäistä salpaa mallina käyttäen.

Jos salpojen tekeminen oli hienomekaanista työtä, niin moottoripukin puuttuvan tarkistusluukun tekeminen edellytti vähän ronskimpia otteita. Aivan aluksi oli sorvattava työkalut, joiden avulla voitiin puristaa prässissä alumiinipeltisen tarkistusluukun aihion reunaan kuuden salvan edellyttämät painanteet.

Aika monta kertaa jouduttiin tekemään koeprässäys ja sen perusteella työstämään prässimuotteja ennen kuin saatiin tyydyttävä lopputulos.

Tämän jälkeen olikin helppo työ prässätä luukun reunoihin lukkosalpojen edellyttämät painanteet. Viimeistely on vielä tekemättä.

Haukan potkuri sai spinnerinsä

Perjantai 28.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:ssä oli moottorina Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab tai Ac. Tämä moottorityyppi oli yleisesti käytössä 1920-luvun sotilaskoneissa. Potkurina oli vaihdellen joko Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) tekemä metallipotkuri tai Gloster Gamecock -tyyppinen puupotkuri. Alumiinisen potkurinavan suojuksen eli spinnerin muoto vaihteli potkurityypin mukaan. Metallipotkurissa se oli patamaisen pyöreä, puupotkurissa terävä kartio.

Kuvat 1-2: Spinnerin pahvimalli ja alumiinipellistä leikattu aihio.

Konservoinnin kohteena olevaan Haukkaan saatiin Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Keski-Suomen Ilmailumuseosta. Suomen Ilmailumuseon kokoelmista löytyi puolestaan moottoriin sopiva puinen Gloster Gamecock -potkuri. Puutui vain potkurin spinneri. Koska potkuriksi saatiin puupotkuri, päätettiin puuttuva potkurin navan suojus tehdä puupotkuriin sopivaa mallia eli kartion muotoiseksi.

Kuvat 3-4: Spinnerin asemointia paikoilleen ja spinnerin reunojen niittaus.

Aluksi valmistettiin pahvista kartion malli. Mallia apuna käyttäen leikattiin 2 mm:n alumiinipellistä tulevan spinnerin aihio.  Leikattu pelti taivutettiin kartion muotoon, jonka jälkeen kartiota muokattiin potkurinnapaan sopivaksi. Kun haluttu spinnerin muoto oli saatu aikaiseksi, niitattiin auki olevan kartion reunat kiinni toisiinsa. Kartion ulkoreunaa muokattiin vielä sikkipyörällä, jotta se loksahtaa hyvin potkurinapaa ympäröivään uurteeseen. Kartion kärkeen jätettiin aukko spinnerin kiinnittämiseksi potkurin napaan. Näin spinneri oli kiinnitysmekanismia vaille valmis.

Kuvat 5-6: Spinnerin reunojen muokkausta sikkipyörällä ja spinnerin kiinnitysmekanismi.

Spinnerin kiinnittämiseksi asennettiin potkurinavan pultteihin kaareva metallituki. Metallituen keskelle porattiin reikä, johon kiinnitettiin kierretanko ulottuen spinnerin kärjessä olevaan aukkoon. Tämän jälkeen sorvattiin spinnerin kärjen aukkoon ja aukon läpi tulevaan kierretankoon sopiva kartion muotoinen mutteri. Tällä mutterilla spinneri kiristettiin tiukasti kiinni potkurin napaan.

Kuvat 7-8: Spinnerin kärjen kartiomutteri ja valmis spinneri. 

Spinneristä tuli erittäin onnistunut ja siihen olisivat olleet tyytyväisiä Suomenlinnan lentokonetehtaan Haukka I:n rakentajatkin.

Haukka I näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 20.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n konservointi on edennyt suunnitelmallisesti tiistaikerholaisten käsissä. Alasiivet ovat valmiit, runko hyvin pitkälle valmis ja yläsiipien konservointi ja korjaus saadaan päätökseen alkusyksystä 2014. Vaikka Haukka I ei vielä olekaan valmiina lentokoneeksi koottavassa kunnossa, kone tuodaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta yleisön ihailtavaksi.

Tämä tapahtuu Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä. Näyttely avautuu kesäkuun alussa Suomen Ilmailumuseon Välihallissa nyt meneillään olevan Suomen taitolentoa esittelevän näyttelyn jälkeen. Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisnäyttelyyn on mahdollisuus tutustua vuoden 2014 loppuun asti.

45-vuotisnäyttelyn yhtenä teemana on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tekemä lentokoneiden konservointi- ja entisöintityö. Tiistaikerhon vuosien saatossa tekemän entisöintityön esittelyn konkreettiseksi esimerkiksi sopii erinomaisesti Haukka I.

Haukka I Utissa kesällä 1927. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Näyttelyn alkaessa esillä on Haukka I:n runko alasiipineen, vaikka runkoon liittyvät työt lienevät vielä silloin vähän kesken. Näyttelyyn tuodaan myös Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori, jota niin ikään vielä varustellaan.

Keskeneräisyys on itse asiassa etu, sillä näin museossa kävijät pääsevät katsomaan tiistaikerholaisten työskentelyä Haukan konservoimiseksi ja entisöimiseksi. Sitä mukaa kun yläsiivet valmistuvat museon entisöintilaissa, ne tuodaan näyttelyyn ja kiinnitetään Haukkaan, jolloin koneesta saadaan ehjä kokonaisuus. Toivottavasti tähän vaiheeseen päästään alkusyksystä 2014. Näyttelyssä on toki tietoiskuin esillä Suomenlinnassa Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) keväällä 1927 valmistuneen Haukka I -hävittäjän historia. 

Haukan siipi "harjassa"

Perjantai 28.2.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 25. helmikuuta kiinnitettiin Haukka I:n oikeaan yläsiipeen ensimmäinen uusi vanerinen verhoiluvuota.  Tämä tarkoitti samalla, että pahoin tuhoutuneen siiven korjauksessa on Tiistaikerhossa päästy vaiheeseen, jossa siiven rakenteet on saatu pääosin korjattua ja uusien verhoiluvuotien kiinnitys voitu aloittaa. Puolileikillään todettiinkin, että oikean yläsiiven korjaus on nyt päässyt harjakaisvaiheeseen. No, ei siinä kuitenkaan pullojen korkkeja poksauteltu, mutta hyvillä mielin katseltiin siipeen kiinnitetyn ensimmäisen uuden verhoiluvuodan sileää pintaa.

Kuvassa näkyy vanerivuodan sisäpinnalle kiinnitetyt tukilistat sekä sisäpinnan lakkaus.

Siiven vaneriverhous toteutetaan Tiistaikerhossa niin pitkälle kuin mahdollista samoin menetelmin, miten siipi aikoinaan rakennettiin Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) Suomenlinnassa talvella 1926-1927. Käytettävä verhoiluvaneri on samanlaista kolmiviiluista 1,2 mm paksuista vaneria. Vanerin sisäpintaan kiinnitetään alkuperäisen verhoilun mukaiset tukilistat. Vanerin sisäpinta lakataan rautaoksidilla ruskeaksi sävytetyllä lakalla. Siipi kiinnitetään kaariin ja siipisalkoihin liimaamalla ja varmistamalla liimaus 15 mm:n nauloilla ja paikoitellen messinkiruuveilla. Naulankannat upotetaan vaneripinnan tasaan tuurnalla. Lopuksi siiven ulkopinta maalataan perinteisesti sekoitetulla hopeapronssimaalilla ja lakataan.

Poikkeavaa alkuperäiseen rakentamistapaan on, että liimana käytämme nykyisiä puuliimoja (mm Cascol Outdoor). Tämä siksi, ettei liimoja joita Suomenlinnan tehtaassa käytettiin, ole saatavilla. Museolentokoneiden konservoinnissa ja entisöinnissä joudutaan pakostakin tekemään kompromisseja.

Aikaa vielä kuluu, ennen kuin kaikkien oikeasta yläsiivestä pois purettujen verhoiluvuotien tilalle on saatu asennettua uudet vanerit.  Vasta sen jälkeen päästään toden teolla käsiksi vasemman yläsiiven verhoiluun. Työläin verhoiltava paikka on siiven yläpinta polttoainetankin kohdalla. Monimutkainen rakenne edellyttää kärsivällisyyttä ja taitoa. Kumpaakin onneksi tiistaikerholaisista löytyy. Se, saadaanko siivet valmiiksi ennen kesää, jää nähtäväksi? 

"Olisipa sijaa majatalossa"

Maanantai 17.2.2014 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on vuosien saatossa konservoinut, entisöinyt tahi rakentanut useita museolentokoneita. Viimeisimpiä ovat Focke-Wulf Fw-44J ”Stieglitz (SZ-18), urheilukone Viri sekä Pertti Kyrölän kokeilukone. On todella valitettavaa, ettei yksikään näistä koneista ole ilmailumuseossa nähtävillä, koska Suomen Ilmailumuseon näyttelyhalleihin ei lisää koneita mahdu. Näyttelyhallien tilanpuute onkin yksi Suomen ilmailumuseoiden toiminnan pahimmista pullonkauloista.

Sentään ”Stigua” ja Viriä voi niin halutessaan käydä katsomassa.  Stieglitz SZ-18 on nähtävillä Alavudella Tuurin Kyläkaupassa kattoon ripustettuna. Viri puolestaan on sijoitettuna Jyväskylään Seppälänkankaan K-Citymarkettiin, jossa se niin ikään on ripustettu kattoon asiakkaiden ihailtavaksi. 

Kuva: Blue 1:n hallissa olevia koneita vielä Suomen Ilmailumuseon pihalla kuvattuna.

Pertti Kyrölän itse suunnittelema ja 1940-luvun lopulla rakentama alatasoinen lentokone sen sijaan on varastoituna Helsingin Lentoasemalla Blue 1:n halliin yhdessä sinne sijoitettujen Suomen Ilmailumuseon lukuisten koneiden kanssa. Blue 1:n hallissa ovat mm. Folland Gnat GN-106, Fouga Magister FM-42, kaksipaikkainen Draken DK-262, kaksipaikkainen MIG 21 BIS MK-105, Mi-8 helikopteri HS-6, LET Z-37 Čmelák OH-CMB, Klemm OH-KLA ja Tuuli III. On sääli, etteivät nämä koneyksilöt ole ilmailuharrastajien katsovissa. Samalla tavalla Keski-Suomen Ilmailumuseossa osa museon konekalustoa on piilossa varastohalleissa, josta osa koneista tuodaan kesäkaudeksi museon pihalle museokävijöiden katsottavaksi, mutta samalla taivasalle sään armoille.

Tuurin kyläkaupassa oleva Stieglitz SZ-18 on ollut sinne sijoitettuna vuodesta 2010. Ilmailumuseoyhdistyksellä on sopimus Veljekset Keskinen Oy:n kanssa koneen pysymisessä Tuurin Kyläkaupassa vuoden 2016 loppuun. Tammikuussa ryhmä tiistaikerholaisia kävi Tuurissa puhdistamassa jo neljättä vuotta katossa roikkuneen ”Stigun” pölyyntyneet pinnat. Kotimatkalle otettiin mukaan Veljekset Keskinen Oy:n Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerholle lahjoittamat työkalut. Ne tulevatkin tarpeeseen, kun VL Myrsky II entisöintiprojekti pääsee kunnolla käyntiin.