Tiistaikerhon blogi

Haukka I:n yläsiivet valmistumassa

Perjantai 13.6.2014 - Tiistaikerholainen

Viime vuoden marraskuusta lähtien Tiistaikerhossa on ahkeroitu Haukka I:n (I.V.L. D26) pahoin lahonneiden yläsiipien kunnostamiseksi. Kerhon kevätkauden päättyessä oikea yläsiipi saatiin konservoinnin ja korjauksen osalta valmiiksi lukuun ottamatta siipeen sijoitetun polttoainetankin suojaksi tulevaa vanerista kantta. Paljon on tilanne muuttunut siitä, kun pahoin lahonnut oikea yläsiipi saatiin Tiistaikerhoon korjattavaksi.

Uutta vaneriverhousta laitettiin oikeaan yläsiipeen noin 80 % siiven pinta-alasta. Vaneripinnat odottavat nyt alumiinipronssimaalausta. Ennenkuin sen osalta päästään tositoimiin, on selvitettävä Haukan maalauksessa vuonna 1927 käytetyt maali- ja lakkatyypit. On erittäin todennäköistä, että Haukka maalattiin Ilmailuvoimien lentokonetehtaalla Suomenlinnassa yleisesti käytetyllä ja kosteutta kestävällä Valspar-lakalla, johon oli sekoitettu alumiinipronssijauhe. Lopuksi kone lienee vielä lakattu kiiltäväksi pelkällä Valspar-lakalla.

Nyt on selvityksen kohteena Valspar-lakan tyyppi, sen yhteydessä käytettävä liotin ja missä suhteessa alumiinipronssia ja muita pigmenttejä lakkaan sekoitetaan. Toivottavasti asiat selviävät kesän kuluessa, jotta päästään maalaamaan. Näin maalauksenkin osalta voitaisiin puhua Haukka I:n puhdasoppisesta konservoinnista, jossa käytetään samoja tai samantyyppisiä maaleja, kuin konetta rakennettaessa Suomenlinnassa 87 vuotta sitten.

Jos oikean yläsiiven kunnostus on loppusuoralla, niin tehtävää on vielä kosolti vasemman yläsiiven korjaamisessa. Tosin korjatuksi on jo saatu siiven säästetyssä alkuperäisverhoilussa olleet vauriot ja pahoin tuhoutuneen siiven johtoreunan rakentaminen on hyvässä vauhdissa. Siiven uudelleenverhoilu puretuilta osin pääsee alkamaan Tiistaikerhon syyskauden alettua elokuun puolivälissä.

 

On varsin oletettavaa, että yläsiivet saadaan valmiiksi asennettavaksi Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä olevaan Haukkaan lokakuun alkuun mennessä. Näin varsinkin, kun ryhmä tiistaikerholaisia on jatkanut siipien korjausta kesäkuunkin aikana.  

Haukka I nähtävillä Suomen Ilmailumuseossa

Tiistai 10.6.2014 - Tiistaikerholainen

Kesän kynnyksellä avattiin Suomen Ilmailumuseossa erikoisnäyttely juhlistamaan Ilmailumuseoyhdistys ry:n 45-vuotista toimintaa. Näyttely ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” on avoinna 6. tammikuuta 2015 saakka.

Näyttelyn itseoikeutettu helmi on I.V.L. D.26 Haukka I -hävittäjä. Kone on ollut Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon konservoitavana ja kunnostettavana syksystä 2012. Nyt se on Gnome & Rhône Jupiter IV 9 -moottorinsa kanssa yleisölle nähtävillä ensimmäistä kertaa konservoinnin alkamisen jälkeen. Tosin Haukka on näyttelyssä vielä vailla yläsiipiä. Yläsiipien korjaus on vielä kesken, mutta syksyllä nekin saadaan Haukkaan asennettua.

Ilman yläsiipiäkin Haukka I on komeaa katseltavaa. Näyttelyssä kävijälle tarjoutuu myös mahdollisuus kurkistaa valaistun Haukan ohjaamon ja rungon sisätiloihin, jolloin saa hyvän käsityksen 1920-luvun lentokonerakennuksen tekniikasta.  Kone on myös asetettu esille ottaen huomioon museokoneiden valokuvaista harrastavat.  

”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttelyssä on myös paljon muuta mielenkiintoista katsottavaa. Näyttely kertoo kattavasti Suomessa tehdystä lentokoneiden entisöinnistä alkaen Ilmavoimien joukko-osastojen henkilökunnan 1960-luvun lopun Gourdou-Leseurre GL.22 -hävittäjän entisöinnistä aina uusimpaan eli VL Myrsky II -koneen entisöintiprojektiin.

VL Myrskystä on näyttelyssä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon varastosta tuotu rungon kehikko, eri puolilta Suomea haalittuja alkuperäisiä Myrskyn osia, Myrskyssä käytetty moottorityyppi Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp sekä Tiistaikerhossa uusvalmistettuja Myrskyn osia kuten sivuperäsin ja sivuvakaaja. VL Myrsky II -entisöintiprojekti tähtää siihen, että kone olisi valmiina näytteille asetettavaksi vuonna 2019.

Suomen Ilmailumuseossa esillä oleva ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttely on ilmailuharrastajan erinomainen kesän käyntikohde!

Se mikä puuttuu, se tehdään

Tiistai 6.5.2014 - Tiistaikerholainen

Lentokoneiden entisöinnissä joudutaan usein tilanteeseen, jossa ei kerta kaikkiaan löydy entisöinnissä tarvittavaa puuttuvaa osaa, vaikka kuinka museoiden varastojen sopukat olisi nuohottu. Tällöin ei auta muu kuin tehdä puuttuva osa alusta loppuun itse. Näin on tilanne myös Haukka I:n entisöinnissä. Onneksi Tiistaikerhossa on osaavaa porukkaa työstämään metallia tarvittavaan muotoon.

Käytössämme olevasta Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter -moottorista puuttuu valtaosa tulpanjohdoista ja sen myötä moni johtojen päissä olevista tulpan kärkiin kiinnitettävistä pidikkeistä.  Koska vastaavanlaisia pidikkeitä ei ollut satavilla, oli ne tehtävä itse.

Tekeminen aloitettiin purkamalla ensin yksi alkuperäinen pidike osiinsa. Purettuja osia mallina käyttäen valmistettiin uusia, joista koottiin tarvittava määrä pidikkeitä. Kun moottorin tulpanjohdotus uusitaan puuttuvilta osiltaan, uudet pidikkeet asennetaan johtojen päihin johtojen kiinnittämiseksi tulppiin.

Hienomekaanista taitoa edellytti myös moottoripukin tarkistusluukun puuttuvien lukitussalpojen tekeminen. Ne työstettiin 5 mm paksusta alumiinilevystä alkuperäistä salpaa mallina käyttäen.

Jos salpojen tekeminen oli hienomekaanista työtä, niin moottoripukin puuttuvan tarkistusluukun tekeminen edellytti vähän ronskimpia otteita. Aivan aluksi oli sorvattava työkalut, joiden avulla voitiin puristaa prässissä alumiinipeltisen tarkistusluukun aihion reunaan kuuden salvan edellyttämät painanteet.

Aika monta kertaa jouduttiin tekemään koeprässäys ja sen perusteella työstämään prässimuotteja ennen kuin saatiin tyydyttävä lopputulos.

Tämän jälkeen olikin helppo työ prässätä luukun reunoihin lukkosalpojen edellyttämät painanteet. Viimeistely on vielä tekemättä.

Haukan potkuri sai spinnerinsä

Perjantai 28.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:ssä oli moottorina Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab tai Ac. Tämä moottorityyppi oli yleisesti käytössä 1920-luvun sotilaskoneissa. Potkurina oli vaihdellen joko Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) tekemä metallipotkuri tai Gloster Gamecock -tyyppinen puupotkuri. Alumiinisen potkurinavan suojuksen eli spinnerin muoto vaihteli potkurityypin mukaan. Metallipotkurissa se oli patamaisen pyöreä, puupotkurissa terävä kartio.

Kuvat 1-2: Spinnerin pahvimalli ja alumiinipellistä leikattu aihio.

Konservoinnin kohteena olevaan Haukkaan saatiin Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Keski-Suomen Ilmailumuseosta. Suomen Ilmailumuseon kokoelmista löytyi puolestaan moottoriin sopiva puinen Gloster Gamecock -potkuri. Puutui vain potkurin spinneri. Koska potkuriksi saatiin puupotkuri, päätettiin puuttuva potkurin navan suojus tehdä puupotkuriin sopivaa mallia eli kartion muotoiseksi.

Kuvat 3-4: Spinnerin asemointia paikoilleen ja spinnerin reunojen niittaus.

Aluksi valmistettiin pahvista kartion malli. Mallia apuna käyttäen leikattiin 2 mm:n alumiinipellistä tulevan spinnerin aihio.  Leikattu pelti taivutettiin kartion muotoon, jonka jälkeen kartiota muokattiin potkurinnapaan sopivaksi. Kun haluttu spinnerin muoto oli saatu aikaiseksi, niitattiin auki olevan kartion reunat kiinni toisiinsa. Kartion ulkoreunaa muokattiin vielä sikkipyörällä, jotta se loksahtaa hyvin potkurinapaa ympäröivään uurteeseen. Kartion kärkeen jätettiin aukko spinnerin kiinnittämiseksi potkurin napaan. Näin spinneri oli kiinnitysmekanismia vaille valmis.

Kuvat 5-6: Spinnerin reunojen muokkausta sikkipyörällä ja spinnerin kiinnitysmekanismi.

Spinnerin kiinnittämiseksi asennettiin potkurinavan pultteihin kaareva metallituki. Metallituen keskelle porattiin reikä, johon kiinnitettiin kierretanko ulottuen spinnerin kärjessä olevaan aukkoon. Tämän jälkeen sorvattiin spinnerin kärjen aukkoon ja aukon läpi tulevaan kierretankoon sopiva kartion muotoinen mutteri. Tällä mutterilla spinneri kiristettiin tiukasti kiinni potkurin napaan.

Kuvat 7-8: Spinnerin kärjen kartiomutteri ja valmis spinneri. 

Spinneristä tuli erittäin onnistunut ja siihen olisivat olleet tyytyväisiä Suomenlinnan lentokonetehtaan Haukka I:n rakentajatkin.

Haukka I näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 20.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n konservointi on edennyt suunnitelmallisesti tiistaikerholaisten käsissä. Alasiivet ovat valmiit, runko hyvin pitkälle valmis ja yläsiipien konservointi ja korjaus saadaan päätökseen alkusyksystä 2014. Vaikka Haukka I ei vielä olekaan valmiina lentokoneeksi koottavassa kunnossa, kone tuodaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta yleisön ihailtavaksi.

Tämä tapahtuu Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä. Näyttely avautuu kesäkuun alussa Suomen Ilmailumuseon Välihallissa nyt meneillään olevan Suomen taitolentoa esittelevän näyttelyn jälkeen. Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisnäyttelyyn on mahdollisuus tutustua vuoden 2014 loppuun asti.

45-vuotisnäyttelyn yhtenä teemana on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tekemä lentokoneiden konservointi- ja entisöintityö. Tiistaikerhon vuosien saatossa tekemän entisöintityön esittelyn konkreettiseksi esimerkiksi sopii erinomaisesti Haukka I.

Haukka I Utissa kesällä 1927. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Näyttelyn alkaessa esillä on Haukka I:n runko alasiipineen, vaikka runkoon liittyvät työt lienevät vielä silloin vähän kesken. Näyttelyyn tuodaan myös Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori, jota niin ikään vielä varustellaan.

Keskeneräisyys on itse asiassa etu, sillä näin museossa kävijät pääsevät katsomaan tiistaikerholaisten työskentelyä Haukan konservoimiseksi ja entisöimiseksi. Sitä mukaa kun yläsiivet valmistuvat museon entisöintilaissa, ne tuodaan näyttelyyn ja kiinnitetään Haukkaan, jolloin koneesta saadaan ehjä kokonaisuus. Toivottavasti tähän vaiheeseen päästään alkusyksystä 2014. Näyttelyssä on toki tietoiskuin esillä Suomenlinnassa Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) keväällä 1927 valmistuneen Haukka I -hävittäjän historia. 

Haukan siipi "harjassa"

Perjantai 28.2.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 25. helmikuuta kiinnitettiin Haukka I:n oikeaan yläsiipeen ensimmäinen uusi vanerinen verhoiluvuota.  Tämä tarkoitti samalla, että pahoin tuhoutuneen siiven korjauksessa on Tiistaikerhossa päästy vaiheeseen, jossa siiven rakenteet on saatu pääosin korjattua ja uusien verhoiluvuotien kiinnitys voitu aloittaa. Puolileikillään todettiinkin, että oikean yläsiiven korjaus on nyt päässyt harjakaisvaiheeseen. No, ei siinä kuitenkaan pullojen korkkeja poksauteltu, mutta hyvillä mielin katseltiin siipeen kiinnitetyn ensimmäisen uuden verhoiluvuodan sileää pintaa.

Kuvassa näkyy vanerivuodan sisäpinnalle kiinnitetyt tukilistat sekä sisäpinnan lakkaus.

Siiven vaneriverhous toteutetaan Tiistaikerhossa niin pitkälle kuin mahdollista samoin menetelmin, miten siipi aikoinaan rakennettiin Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) Suomenlinnassa talvella 1926-1927. Käytettävä verhoiluvaneri on samanlaista kolmiviiluista 1,2 mm paksuista vaneria. Vanerin sisäpintaan kiinnitetään alkuperäisen verhoilun mukaiset tukilistat. Vanerin sisäpinta lakataan rautaoksidilla ruskeaksi sävytetyllä lakalla. Siipi kiinnitetään kaariin ja siipisalkoihin liimaamalla ja varmistamalla liimaus 15 mm:n nauloilla ja paikoitellen messinkiruuveilla. Naulankannat upotetaan vaneripinnan tasaan tuurnalla. Lopuksi siiven ulkopinta maalataan perinteisesti sekoitetulla hopeapronssimaalilla ja lakataan.

Poikkeavaa alkuperäiseen rakentamistapaan on, että liimana käytämme nykyisiä puuliimoja (mm Cascol Outdoor). Tämä siksi, ettei liimoja joita Suomenlinnan tehtaassa käytettiin, ole saatavilla. Museolentokoneiden konservoinnissa ja entisöinnissä joudutaan pakostakin tekemään kompromisseja.

Aikaa vielä kuluu, ennen kuin kaikkien oikeasta yläsiivestä pois purettujen verhoiluvuotien tilalle on saatu asennettua uudet vanerit.  Vasta sen jälkeen päästään toden teolla käsiksi vasemman yläsiiven verhoiluun. Työläin verhoiltava paikka on siiven yläpinta polttoainetankin kohdalla. Monimutkainen rakenne edellyttää kärsivällisyyttä ja taitoa. Kumpaakin onneksi tiistaikerholaisista löytyy. Se, saadaanko siivet valmiiksi ennen kesää, jää nähtäväksi? 

"Olisipa sijaa majatalossa"

Maanantai 17.2.2014 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on vuosien saatossa konservoinut, entisöinyt tahi rakentanut useita museolentokoneita. Viimeisimpiä ovat Focke-Wulf Fw-44J ”Stieglitz (SZ-18), urheilukone Viri sekä Pertti Kyrölän kokeilukone. On todella valitettavaa, ettei yksikään näistä koneista ole ilmailumuseossa nähtävillä, koska Suomen Ilmailumuseon näyttelyhalleihin ei lisää koneita mahdu. Näyttelyhallien tilanpuute onkin yksi Suomen ilmailumuseoiden toiminnan pahimmista pullonkauloista.

Sentään ”Stigua” ja Viriä voi niin halutessaan käydä katsomassa.  Stieglitz SZ-18 on nähtävillä Alavudella Tuurin Kyläkaupassa kattoon ripustettuna. Viri puolestaan on sijoitettuna Jyväskylään Seppälänkankaan K-Citymarkettiin, jossa se niin ikään on ripustettu kattoon asiakkaiden ihailtavaksi. 

Kuva: Blue 1:n hallissa olevia koneita vielä Suomen Ilmailumuseon pihalla kuvattuna.

Pertti Kyrölän itse suunnittelema ja 1940-luvun lopulla rakentama alatasoinen lentokone sen sijaan on varastoituna Helsingin Lentoasemalla Blue 1:n halliin yhdessä sinne sijoitettujen Suomen Ilmailumuseon lukuisten koneiden kanssa. Blue 1:n hallissa ovat mm. Folland Gnat GN-106, Fouga Magister FM-42, kaksipaikkainen Draken DK-262, kaksipaikkainen MIG 21 BIS MK-105, Mi-8 helikopteri HS-6, LET Z-37 Čmelák OH-CMB, Klemm OH-KLA ja Tuuli III. On sääli, etteivät nämä koneyksilöt ole ilmailuharrastajien katsovissa. Samalla tavalla Keski-Suomen Ilmailumuseossa osa museon konekalustoa on piilossa varastohalleissa, josta osa koneista tuodaan kesäkaudeksi museon pihalle museokävijöiden katsottavaksi, mutta samalla taivasalle sään armoille.

Tuurin kyläkaupassa oleva Stieglitz SZ-18 on ollut sinne sijoitettuna vuodesta 2010. Ilmailumuseoyhdistyksellä on sopimus Veljekset Keskinen Oy:n kanssa koneen pysymisessä Tuurin Kyläkaupassa vuoden 2016 loppuun. Tammikuussa ryhmä tiistaikerholaisia kävi Tuurissa puhdistamassa jo neljättä vuotta katossa roikkuneen ”Stigun” pölyyntyneet pinnat. Kotimatkalle otettiin mukaan Veljekset Keskinen Oy:n Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerholle lahjoittamat työkalut. Ne tulevatkin tarpeeseen, kun VL Myrsky II entisöintiprojekti pääsee kunnolla käyntiin. 

Haukka I:n pyörien kunnostus loppusuoralla

Lauantai 1.2.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n rungon mukana tuli Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta lentokoneen vanhat pinnapyörät. Ne eivät kuitenkaan ole alun perin Haukassa olleet. Minkä koneen pyörät ne aikanaan ovat olleet, ei ole tiedossamme. Pyörät sopivat kuitenkin hyvin Haukkaan kunnostettavaksi ja asennettaviksi, sillä ne ovat 1920-luvun lentokoneissa käytettyä tyyppiä.

Toisaalta ei ole täsmällistä tietoa siitäkään, millaiset olivat Haukassa käytetyt pyörät. Valokuvien perusteella on päätelty, että koneessa olisi käytetty Haukan aikalaisen ja Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Gourdou-Leseurren pyöriä. Todennäköistä onkin, ettei Haukka I:n prototyyppiä varten erikseen rakennettu pyöriä, vaan koneeseen napattiin Suomenlinnan Lentokonetehtaan varastossa tarjolla olevista vaihtoehdoista sopivimmat.

Huonossa kunnossa ja ilman renkaita olevien pyörien kunnostus on saatu loppusuoralle. Vanteet ja pinnat on puhdistettu ruosteesta ja vanteet ovat saaneet ympärilleen renkaat. Koska vanteille sopivia alkuperäisiä lentokoneiden renkaita ei ollut saatavissa, vanteille asennettiin oikeita lentokoneen sileitä renkaita korvaamaan sileäksi hiotut moottoripyörän renkaat.

 

Pyörien pinnastojen suojana käytettiin 1920-luvulla, kuten myös Haukka I:ssä, kankaisia suojuksia. Sellaiset on nyt saatu valmiiksi Haukan pyöriin asennettuina käyttäen mallina sekä valokuvia että alkuperäisiä tuon ajan pyörien kangassuojuksia.  Kankaana käytettiin lentokoneiden verhoilukangasta. Kankaaseen ommeltiin tueksi niin akselia ympäröivään tyvikehään kuin kankaan ulkokehään teräslanka. Kangassuojukset kiinnitettiin paikalleen sitomalla ne pellavalangalla ulkokehästään pyörän pinnoihin. Suojuskankaat kiristettiin normaalilla verhoilukankaiden kiristykseen tarkoitetulla lakalla. Suojukset saavat vielä hopeapronssisen maali- ja lakkapinnan. 

Haukka I:n konservoinnin ”pyöräoperaatio” on esimerkki lentokoneen konservoinnissa ja entisöinnissä eteen tulevista tilanteista, jossa alkuperäisen rakenteen tai osan puuttuessa on keksittävä jokin korvaava vaihtoehto. Tässä tapauksessa kävi hyvin, kun löydettiin korvaavaksi vaihtoehdoksi Haukka I:n aikaiset, joskin huonokuntoiset ja vailla renkaita olevat pinnapyörät. Lisäksi moottoripyörän renkaista onnistuttiin niitä muokkaamalla saamaan varsin aidon näköiset 1920-luvun lentokoneen renkaiden korvikkeet. Aina ei käy näin hyvin, vaan pahimmassa tapauksessa joudutaan entisöitävän lentokoneen puuttuvan rakenteen tai osan tilalle valmistamaan kokonaan uusi. Tärkeä näissä ratkaisuissa on, että ne dokumentoidaan huolella, jotta korvaavuudet pystytään myöhemmin todentaa.

Vaihteeksi Vihuria

Torstai 30.1.2014 - Tiistaikerholainen

Näiden blogikirjoitusten pohjalta saattaisi saada käsityksen, ettei Tiistaikerhossa juuri muuta tehdäkään kuin Haukka I:tä. Samanaikaisesti Haukka I:n kanssa edistyy kuitenkin vakaasti myös Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan rakentaminen.

Juuri nyt Vihurin takaohjaamon varustelu on meneillään. Todettakoon, että alun perin Suomen Ilmailumuseoon saatu VH-25:n ohjaamo käsitti vain etuohjaamon. Koko takaohjaamo on siten rakennettu etuohjaamon jatkoksi Tiistaikerhon toimesta. Takaohjaamon kohdalla voidaan sanoa, että suurin urakka on jo takanapäin.

Takaohjaamon istuin rakennettiin piirustusten mukaan, mutta käyttäen samalla mallina etuohjaamon istuinta. Takaohjaamon istuin on asennettu paikoilleen, joskin istuimesta puuttuu vielä jokunen ohjaamon runkopalkkeihin tuleva kiinnike.

Takaohjaamon oikealle puolelle tulevan happipullotelineen rakentaminen alkaa myös olla valmiina. Telineen paikalleen asennusta viimeistellään.

Akuutein ongelma takaohjaamon varustelussa on ohjaamon vasemmalle puolelle tuleva kaasu- ja seosvivusto. Etuohjaamossa sellainen on, mutta sinnikkäistä yrityksistä huolimatta vivustoa ei ole toistaiseksi ole löytynyt takaohjaamoon asennettavaksi. Sitä on tuloksetta etsitty niin museoiden varastojen nurkista kuin muualtakin. Jos joku tietää sellaisen olemassa olosta, niin ottakoon yhteyttä info@imy.fi.  Mikäli kaasu-seos vivustoa ei löydy, niin se joudutaan rakentamaan.  

Vuosi vaihtui - vaan ei työt

Tiistai 28.1.2014 - Tiistaikerholainen

Vuodenvaihde ei tuonut mitään uutta Ilmailumuseon Tiistaikerhon toiminaan. Hommia jatkettiin siitä, mihin joulutauolle lähdettäessä oli päästy. Suurimman työpanoksen kohteena on edelleen Haukka I ja ennen kaikkea Haukan oikean yläsiiven rakentaminen. Yläsiiven osalta ei voida puhua enää konservoinnista, sillä niin huonoon kuntoon siipi oli päässyt. Siiven vaneriverhoilu ja osa siiven rakenteestakin joudutaan tekemään kokonaan uudeksi.  

Oikean yläsiiven tuhoutuneen johtoreunan tilalle on hyvää vahtia rakentumassa uusi. Tiistaikerhossa päädyttiin rakentamaan uusi johtoreuna samalla tavalla, kuin se Ilmavoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) Suomenlinnassa rakennettiin talvikaudella 1926-1927. Onneksi vasemman yläsiiven johtoreuna on säilynyt paremmin ja tarjoaa mallin uuden johtoreunan rakentamiseksi.

Etummaiseen siipipalkkiin kiinnittyvät johtoreunan uudet kaaret on jo rakennettu sekä aloitettu johtoreunan uuden vaneriverhoilun asentaminen. Johtoreunan verhous on alun perin rakennettu varsin monimutkaisesti. Kaarien päähän kiinnitetään ensin koko siiven pituudelta johtoreunan muotoon taivutettu 1,2 mm paksuinen verhoiluvaneri. Tämän vanerin päälle liimataan toinen muotoon taivutettu vanerikerros, mutta kapeampi. Varsinaiset siiven kattavat verhoiluvanerit kiinnittyvät puskusaumalla johtoreunan päällimmäisen vanerin reunaan. Liimasauma varmistetaan ruuvikiinnityksellä läpi alemman johtoreunavanerin aina vanerin alapuolelle kiinnitettyihin puisiin tukilistoihin asti. Tällä hetkellä sisin puulistoilla vahvistettu johtoreunan vaneri on asennettu paikoilleen ja edessä on toisen vanerikerroksen paikoilleen sovittaminen ja liimaus.

Haukan siivistä puhdistettavaksi irrotettujen kuparipeltisten polttoainetankkien pinnat on puhdistettu. Puhdistusaineena käytettiin perinteistä kuparipannujen pinnan puhdistukseen tarkoitettua Sampo -puhdistusainetta.

Kupariset polttoainetakit kiinnitetään siiven sisään tankkia ympäröivin rautavöin. Kuparipellin ja rautavyön välisen kontaktin aiheuttaman korroosionprosessin estämiseksi vyöt on eristetty pinnastaan flanellikankaalla. Osa alkuperäisistä flanellikankaista oli vielä niin hyvässä kunnossa, että ne voitiin käyttää uudestaan metallivöiden eristeeksi vöiden puhdistuksen ja maalauksen jälkeen. Tankkeja ei asenneta paikoilleen ennen kuin siiven vaneriverhoilu on saatu tankin kohdalla asennetuksi ja polttoainetankin uudet vaneriset kannet rakennetuksi. 

Haukan pieniä hommia

Tiistai 10.12.2013 - Tiistaikerholainen

Tulee puhuttua turhankin usein Haukan mittavista entisöintitöistä kuten koneen rungon tai siiven kunnostamisesta. Silti pienemmät työt aina nippelihommin asti ovat yhtä tärkeitä Haukka I:n saattamiseksi entisöidyksi ja kaiken kansan nähtäville.

Haukan pyörät on saatu korjattua ja kunnostettua näyttävän näköisiksi. Pyörät eivät kuitenkaan ole ”täydelliset” ilman niiden pinnoja peittäviä kangassuojuksia. Kangassuojukset olivat yleisesti käytössä 1920- ja 1930-luvun lentokoneiden pinnapyörissä.

Niinpä Tiistaikerhossa ahkerat kädet ovat ottaneet verhoilukangasvarastosta pellavakangasta ja alkaneet leikata ja ommella kankaasta pyörän kummallakin puolelle pinnoja peittävät suojukset. Suojuskankaat tehtiin aikoinaan säänkestäviksi lakkaamalla ja maalaamalla ne hopeapronssilla. Samoin tullaan menettelemään nytkin.

Pieni, mutta koneen ulkonäön kannalta näkyvä osa on potkurin navan kartio - spinneri. Haukassa käytettiin aikoinaan kahdenlaisia napakartioita sen mukaan, oliko moottorissa kiinni Ilmavoimien lentokonetehtaan (I.V.L.) valmistama metallipotkuri vai Gloster Gamecockissa eli ”Kukossa” käytössä ollut puupotkuri. Koska entisöitävänä olevaan Haukka I:een tulee ”Kukon” potkuri, työt ovat käynnissä potkuriin sopivan spinnerin tekemiseksi. Kartion piirustuksia ei ole tallella, joten kartion malli saadaan Haukasta olevia valokuvia hyväksi käyttäen.

Suurin osa Haukan ohjaamon laitteista – mittareita lukuun ottamatta – on säilynyt Haukan ohjaamossa. Laitteiden pinnalle on vaan kertynyt vuosikymmenten ruostekerros. Ei muuta kuin laiteet irti ohjaamosta ja ruoste niiden pinnalta pois. Pienemmät osat upotettiin puhdistumaan fosforihappoon ja isommat puhdistettiin ruosteesta hiomalla. Lopuksi vaan maalia pintaan ja kaunista tuli. 

Myrskyä tiedossa

Keskiviikko 27.11.2013 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on ensiaskeleita ottanut Valtion Lentokonetehtaan VL Myrsky II -hävittäjän entisöiminen. Työ on osa Ilmailumuseoyhdistyksen, Keski-Suomen Ilmailumuseon ja Suomen Ilmailumuseon yhteishanketta entisöidä Myrsky-hävittäjä näytteille asetettavaksi suomalaiseen ilmailumuseoon. Tavoitteena on saada Myrsky valmiiksi yleisön ihailtavaksi vuoteen 2019 mennessä.

Myrskyn entisöimisessä voitaisiin myös puhua koneen uusrakentamisesta, sillä sen verran vähän on Myrsky-hävittäjistä jäänyt jäljelle tähän päivään. Entisöinnin pohjana ovatkin kolme koneen runkokehikkoa, muutama korkeusperäsin, ohjaamon tuulilasi, jalkaohjaimet sekä jonkin verran muita eri paikoista löytyneitä Myrskyn pienempiä osia. Lisäksi moottori Pratt & Whitney R-1830 löytyy!

VL Myrsky II -entisöintiprojektin osapuolten kanssa on sovittu, että Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on pääasiassa vastuussa puurakenteisten osien kuten siiven, sivu- ja korkeusvakaajien uusvalmistamisesta, mutta myös metallisten korkeusperäsinten entisöinnistä. Keski-Suomen Ilmailumuseo vastaa rungon entisöinnistä.

VL Myrskyn sivuvakaajan kehikko

Jotain on jo saatu aikaankin Tiistaikerhossa, jossa rakentaminen aloitettiin Myrskyn puurakenteisen sivuvakaajan kehikon aikaansaamiseksi. Kehikko onkin nyt valmiina. Työn kohteena on parhaillaan osittain pahastikin vääntyneiden metallirakenteisten korkeusperäsinten oikaisu. Ehjänä löytynyt laskusiiveke on lähetetty piirustusten kanssa Kuopioon, jossa rakennetaan puuttuva laskusiiveke.

VL Myrskyn korkeusperäsimen korjausta

Myrsky -hanke ei Tiistaikerhossa pääse kuitenkaan täyteen vauhtiinsa, ennen kuin saadaan alta pois meneillään oleva mittava I.V.L. D.26 Haukka I -hävittäjän entisöinti. Tavoitteena on, että Haukka I olisi valmiina koottavaksi yleisön nähtäville syksyllä 2014. Tämä tarkoittaa samalla, että Myrskyä päästään Tiistaikerhossa toden teolla rakentamaan vasta syksystä 2014.

Myrsky entisöintiprojektia pääset seuraaman parhaiten internetissä www.vlmyrsky.fi

Haukka I:n yläsiipien korjaaminen päässyt vauhtiin

Perjantai 15.11.2013 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n pahoin lahonneet ja homeiset yläsiivet tuotiin elokuussa Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhon kunnostettavaksi. Ennen kuin varsinainen kunnostustyö oli mahdollista aloittaa, oli siipien lahonneet osat purettava ja siivissä kukoistanut homekasvusto eliminoitava. Lahovikaisia ja homekasvuston vallassa olevia siipiä ei voinut viedä käsiteltäväksi museon entisöintitilaan. Suomen Ilmailumuseon pihalle pystytetyn teltan suojassa yläsiipien lahonneiden osien purkutyö ja homeen poisto saatiin lokakuun alussa päätökseen ja sen jälkeen siivet siirrettyä entisöintitilaan kunnostettavaksi.

Kunnostustyön alkaessa tilanne oli seuraava:

Oikean yläsiiven vaneriverhoilusta oli jäljellä vain 15 prosenttia. Siiven koko etureuna eli torsio kaarineen siipisalkoon asti oli tuhoutunut. Muilta osin siiven runko kaarineen oli kohtuullisessa ja osin hyvässäkin kunnossa. Koko siiven pituisesta siivekkeestä oli poistettu mätää verhoilua 30 prosenttia.

Vasen yläsiipi osoittautui parempikuntoiseksi. Vaneriverhoilusta oli kuorimisen jälkeen tallella 85%. Niin ikään vasemman yläsiiven torsion kaarirakenne oli säilynyt jokseenkin hyväkuntoisena. Torsion lahonnutta vaneripintaa jouduttiin purkamaan noin 30%.  Sama määrä purettiin verhousta myös siivekkeestä.

Tilanahtaus museon entisöintitilassa aiheutti sen, ettei molempia Haukka I:n yläsiipiä voitu ottaa samanaikaisesti korjattavaksi. Tiistaikerho aloittikin työt pahemmin vaurioituneesta oikeasta yläsiivestä. Aluksi keskityttiin tuhoutuneen torsion kaarien rakentamiseen. Uudet torsion kaaret onkin jo saatu valmiiksi ja asennettu paikoilleen. Torsion kaarien rakentamisessa noudatettiin pääosin alkuperäistä eli Haukka I:n 1920-luvun rakennustapaa. Korjaamista edellyttää myös siiven jättöreuna. Kun jättöreuna ja muutama muu siiven kohta on saatu kuntoon, päästään siiven uudelleenverhoiluun 1,3 mm paksuisella vanerilla.

Kunnostuksen kohteeksi on otettu myös ylä- ja alasiipiä yhdistävät tuet eli streevat. Onneksi ne löytyivät Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta, joten niitä ei ole tarvinnut rakentaa. Streevat on alun perin pinnoitettu lakatulla ja mustaksi maalatulla verhoilukankaalla. Kolmen streevan kangasverhoilu oli niin pahoin lahonnut, että verhoilu piti kokonaan kuoria pois uuden verhoilun tieltä. Sen sijaan neljännen streevan verhoilu todettiin sen verran hyväkuntoiseksi, että alkuperäinen verhoilu päätettiin säilyttää konservoituna. Kuorittujen kolmen streevan pinnat on nyt hiottu puhtaaksi ja lakattu jo muutamaan kertaan. Pari lakkakerrosta vielä, niin päälle pääsee virittämään streevaan lakalla kiinnitettävää verhoilukangasta.

 

 

Haukan pyrstö ja renkaat

Tiistai 22.10.2013 - Tiistaikerholainen

Alkuvuodesta lähtien on tiistaikerhossa ahkeroitu Haukka I:n pyrstön konservoimiseksi ja korjaamiseksi. Nyt syksyllä oli päästy jo niin pitkälle, että korkeusvakaajan, korkeusperäsimen, sivuvakaaja sekä sivuperäsimen korjaus- ja kunnostustyöt oli saatu valmiiksi. Olikin aika ryhtyä kokoamaan pyrstöä Haukan runkoon kiinnitettäväksi.

Haukassahan on sellainen rakenteellinen ratkaisu, että sivuvakaajan metalliputkirunko metallisine salkoineen muodostaa pyrstön rungon, johon muut pyrstön osat kiinnitetään.  Näin koko pyrstö kiinnitetään yhtenä kokonaisuutena peräpäästään ”katkaistuun” Haukan runkoon. Kuten arvata saattoi, oli pyrstön kiinnittämisessä rungon korvakkeisiin jonkun verran säätämistä, mutta lopulta kaikki meni, kuten pitikin ja Haukan runko sai jatkokseen näyttävän pyrstön.

Kun pyrstö oli saatu paikoilleen, oli aika keskittyä Haukan korkeusvakaajaa säätävän trimmin toimintakuntoon saattamiseen. Se ei ollutkaan vain läpihuutojuttu. Tiedossa toki oli, että Haukassa säädetään trimmillä korkeusvakaajan kohtauskulmaa. Sen sijaan ei ollut tiedossa kuinka korkeusvakaajan trimmi varsinaisesti toimisi, koska piirustuksia Haukasta ei ole käytettävissä. Aikaa kuluikin pähkäillessä, ennen kuin vakaajan kohtauskulman muuttamisen mekanismi selvisi. Siinä tarvittiin jopa vähän pientä väkivaltaa, kunnes trimmin mekanismiin kuulunut liukulaakeri saatiin toimimaan.  Nyt vain odotellaan, että trimmin vaijerit saadaan uusittua ja sen toiminta konkreettisesti testattua.

Haukan entisöinnissä ovat trimmin ohella vuoronsa saaneet myös muut ohjaamon laitteet. Tavoitteena on, että ohjaussauva, polkimet, kaasuvivut yms. saadaan toimintakuntoiseksi. Tässä tarkoituksessa kaikki ohjaamon laitteet on irrotettu puhdistettavaksi ja kunnostettavaksi. Putsaamista ja kunnostamista onkin, sillä laitteet ovat pahoin ruosteessa ja ”jumissa”.

Haukka I:n pyörät ovat olleet oma mielenkiintoinen projektinsa. Onneksi pyörät ovat säilyneet, joskin ilman renkaita. Lisäksi vanteiden ympäri on lattaraudasta hitsattu levykehä, mikä saa pyörät näyttämään enemminkin kottikärryn kuin lentokoneen pyöriltä. Pyörien kunnostus aloitettiin poistamalla vanteen ympärille hitsatut ”metallilevyrenkaat”. Tämän jälkeen vanne, keskiö ja pinnat hiottiin puhtaiksi liasta ja ruosteesta. Samalla aloitettiin vanteille sopivien renkaiden metsästys.

Koska ei edes kuviteltu, että löytyisi alkuperäisiä 1920-luvun sileäpintaisia lentokoneen renkaita, etsintä kohdistettiin sopiviin moottoripyörän renkaisiin.  Sellaiset lopulta löytyivätkin Haukan pyörien vanteille asennettaviksi. Renkaat olivat, kuten luonnollista kuviolliset. Niinpä renkaista hiottiin kuviot pois ja lopputulokseksi saatiin sileät 1920-luvun Haukan renkaan jäljitelmät. Ne menevät täydestä kuin väärä raha

Klemm ja Strömsö

Lauantai 12.10.2013 - Tiistaikerholainen

Kesällä Suomen Ilmailumuseon II hallista purettiin toistaiseksi varastoitavaksi 1930-luvun konevanhus Klemm L25:n (OH-KLA). Aina ei kuitenkaan käy kuten Strömsössä. Siipiä varastoon siirrettäessä tuulenpuuska pääsi kaatamaan toisen siipipukeille laitetun siiven. Sen seurauksena siiven etureuna sai huomattavia vaurioita. Tapaus opetti jälleen kerran, kuinka huolellisia museokoneiden käsittelyssä tulee olla, jotta vältytään turhilta harmeilta. Klemmin siiven korjaukset ovatkin työllistäneet Tiistaikerhoa alkusyksyn. Nyt korjaukset on tehty ja siipi on siirretty varastoon.

Klemmn todella muhkea siipi vei entisöintitilasta leijonan osan, jonka vuoksi alun perin heti syksystä käynnistettäviä töitä jouduttiin lykkäämään. Yksi sellainen on Pertti Kyrölän vuosina 1947-1949 suunnitteleman ja rakentaman yksipaikkaisen lentokoneen siipien tukivaijerien kiinnityksen saattaminen valmiiksi. Nyt Kyrölä on otettu käsittelyyn. Kun siipien tukivaijerit on saatu asennetuksi, Kyrölän konekin viedään varastoitavaksi, sillä Suomen Ilmailumuseon näyttelyhalleissa ei koneelle ole tilaa.

Tilanahtaus on kaikkien Suomessa toimivien ilmailumuseoiden pysyvänä vitsauksena. Monia mielenkiintoisia koneita onkin piilossa museokävijöiden katseilta. Valtaosa Suomen Ilmailumuseon varastoiduista koneista on toistaiseksi sijoitettuna Helsingin lentoasemalla olevaan hallitilaan. Siellä ovat mm. Folland Gnat, Fouga Magister sekä Drakenin ja Mig 21 Bis:n kaksipaikkaiset versiot.

Klemmin korjauksen ohessa on toki voitu tehdä muutakin. Haukka I:n konservointityötä ja Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan varustelua on jatkettu, Bleriot IX -koneen pienoismallin siipien ja pyrstön verhoilua uusittu sekä DC 10 -koneen CF6 moottoria muokattu näyttelyesineeksi.

Aloittamistaan odottaa vielä varsinainen ”namuprojekti” eli suomalaisen hävittäjän Myrskyn entisöinnin aloittaminen. Myrsky rakentamaan Ilmailumuseoyhdistyksen, Suomen Ilmailumuseon sekä Keski-Suomen Ilmailumuseon yhteistyönä. Suunnitelmissa on, että Myrsky olisi valmiina esiteltäväksi vuonna 2019.

Jotain hyvääkin

Sunnuntai 29.9.2013 - Tiistaikerholainen

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta tuotujen Haukka I:n yläsiipien ”kuoriminen” on saatu Tiistaikerhossa täyteen vauhtiinsa. Vauhtia pitää pitääkin, sillä työ tehdään Suomen Ilmailumuseon pihalla olevassa teltassa, jossa siipien käsittely jatkotoimenpiteitä varten on saatava tehdyksi hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Työ ulkotilassa johtuu siitä, että siivet ovat pahoin homeessa eikä siipiä haluta viedä homeisina jatkokäsittelyyn museon entisöintiverstaaseen.

Siipien vaneriverhousta joudutaan purkamaan, jotta päästäisiin käsiksi siiven homeisiin sisäosiin ja käsiteltyä ne alkoholilla homeen poistamiseksi. Sama koskee myös koko siiven mittaista ja niin ikään vanerilla päällystettyä siivekettä. Toki vaneriverhousta joudutaan purkamaan pois senkin vuoksi, että siiven vanerinen pinta oli suurelta osin päässyt lahoamaan epäasiallisen säilytyksen seurauksena. Yhtä kaikki, lahonnut ja homeinen Haukka I:n yläsiipi on varsin masentava näky.

Yläsiipien kunnostustyöt aloitettiin huonommassa kunnossa olevasta Haukka I:n oikeasta yläsiivestä. Siiven 1,3 millin vahvuinen, kolmikerroksinen ja ristiin liimattu vaneriverhoilu osoittautui 80 prosenttisesti niin huonokuntoiseksi, että se oli poistettava. Todettakoon, että siiven etureuna oli lahoamisen seurauksena tuhoutunut kokonaan siipipalkkiin asti. Homealtistukseen liittyvänä varotoimenpiteenä käytettiin ulkotilassakin siipeä purettaessa asianmukaisia hengityssuojaimia.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kansallistunnuksen kohdalla oleva vaneriverhous oli sen veran hyvässä kunnossa, että se voitiin säilyttää. Lisäksi pois puretun huonokuntoisen vaneriverhouksen alta paljastui muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvin säilynyt siiven runko kaarineen ja siipipalkkineen. Verhouksen alta paljastunut kuparipeltinen polttoainetankki oli myös oivallisessa kunnossa.  Jo nyt on ilmeistä, että Haukan oikeanpuoleinen yläsiipi voidaan kunnostaa uuden veroiseksi päällystämällä alkuperäinen siiven runko uudella vaneriverhouksella. Toki ensin työtä riittää siiven tuhoutuneen etuosan siipikaarien ja rakenteen tekemisessä.

Oikeaan yläsiipeen jäljelle jäänyt vaneriverhoilu sekä homeinen siiven runko imuroiniin, jonka jälkeen käsiteltiin alkoholilla eli pestiin värittömällä Sinol-geelillä, johon oli sekoitettu 15 % vettä. Ainakin päällisin puolin jäljelle jääneestä verhouksesta sekä homeisista siipikaarista ja siipipalkeista tuli puhtaan näköisiä.

Haukan vasen yläsiipi näyttää olevan paremmassa kun

nossa. Siiven kunto selviää kuitenkin vasta, kun se otetaan työkohteeksi oikean yläsiiven käsittelyn jälkeen.  

Haukka I:n yläsiivet

Keskiviikko 14.8.2013 klo 9.39 - Tiistaikerholainen

Keskiviikkona 24. heinäkuuta saapuivat Haukka I:n yläsiivet puolustusvoimien kuljetuksella Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle.  Palautettakoon mieliin, että Suomen Ilmailumuseossa ovat jo Tiistaikerhon korjauksen ja konservoinnin kohteina Haukka I:n alasiivet sekä runko pyrstöineen. Alasiipien, korkeus- ja sivuvakaajien, korkeus- ja sivuperäsinten sekä rungon verhoilussa olleet vauriot on jo korjattu ja korjauskohdat maalattu. Sivuvakaajan metallisen rungon vauriot odottavat vielä korjaamista.  Moottoripukin, moottorin sekä laskutelineiden alumiiniset suojukset on puhdistettu. Konservointityötä odottavat nyt ohjaamo ja rungon sisätilat.

Vesivehmaalta tuotuja pahoin lahonneita ja homeen valtaamia Haukka I:n yläsiipiä säilytetään toistaiseksi museon takapihalla olevan teltan suojassa. Siipiä ei siirretä teltasta museon entisöintitilaan, ennen kuin siipien lahot kohdat on purettu ja siivet käsitelty homeen poistamiseksi ja homekasvun estämiseksi. Haukka I:n yläsiivet ovat päässeet peräti huonoon kuntoon mm. kosteassa maakorsussa tapahtuneen säilytyksen seurauksena.

On todennäköistä, että valtaosa siipien vaneriverhoiluista joudutaan poistamaan. Toivottavasti verhoilun alta löytyy kuitenkin vielä kunnostuskelpoista rakennetta siipikaarineen ja siipisalkoineen. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että ainakin oikean yläsiiven etureuna kaarineen on kokonaan laho siipipalkkiin asti. Se, kuinka paljon siipiä joudutaan rakentamaan uudelleen, selviää vasta kun lahot kohdat on saatu purettua. Pahoin homeessa olevien siipien käsittelytapa homeen poistamiseksi tai vähintäänkin homekasvuston kasvun estämiseksi on vielä harkinnassa.

Tiistaikerhon kesätoimintaa

Keskiviikko 14.8.2013 klo 9.32 - Tiistaikerholainen

Vaikka Tiistaikerho lähtikin kesälaitumille 21. toukokuuta, toiminta on silti jatkunut jossain muodossa kesänkin aikana. Kesäkuussa tiistaikerholaisia osallistui II-hallin osittaiseen uudelleen järjestelyihin. Halliin tehtiin tilaa sinne sittemmin tuodun DC-9 simulaattorin alta.

Tässä tarkoituksessa tiistaikerholaiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa siirsivät II-hallista pois mm. LET Z-37 Čmelákin (OH-CMB) ja Klemm L25:n (OH-KLA) siivet irrotettiin koneen siirtämiseksi varastoon.  Fieseler FI 156K-1 Storch (OH-FSA) koneen oikeanpuoleinen siipi käännettiin ”kuljetusasentoon” pitkin koneen runkoa, jotta sen viereen saatiin mahtumaan toisaalta hallista siirretty Blomqvis-Nyberg lentokone. Blomqvist-Nybergin -koneen siirto edellytti koneen siiven irrottamista ja takaisin asentamista uudella näyttelypaikallaan.

Porukkaa on ahkeroinut myös Haukka I:n konservointityön jatkamiseksi. Siipien, peräsinten ja rungon korjauspaikat ovat saaneet vanhalla maalausmetodilla tehdyn maalipinnan. Moottoripukkia ja koneen nokan rakenteita on puhdistettu liasta sekä ruosteesta ja ruosteesta puhdistettuja rungon metalliosia ja kiinnikkeitä on maalattu mustalla. Heinäkuun lopussa tuotiin puolustusvoimien kuljetuksella Haukka I:n yläsiivet Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle Tiistaikerhon korjattavaksi ja konservoitavaksi. Samalla kyydillä vietiin Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon rakentama purjekonesimulaattorin ohjaamorunko Keski-Suomen Ilmailumuseoon, jossa Virtuaalilentäjät ry:n varustaa simulaattorin todelliseen tehtäväänsä.

Varsinaisesti Tiistaikerhon työsarka alkaa kesäkauden jälkeen tiistaina 20. elokuuta. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteyttä info@imy.fi.

Haukkaa ja vähän muitakin

Lauantai 4.5.2013 - Tiistaikerholainen

Vaikka välillä tuntuu, että Haukka I:n konservointityö etenee hitaasti, niin tiistaikerhon päiväkirjan tutkiskelu osoittaa, että paljon on saatu aikaan. Alasiipien, korkeusvakaajan sekä rungon vaneriverhoilun vauriot on korjattu ja runko puhdistettu ns. ihmesienellä. Niin ikään moottorin alumiininen muotosuojus on saatu puhdistettua ja monet ruosteen peittämät koneen metalliosat on käsitelty fosforihapolla ja maalattu mustalla maalilla. Peräsinten kangasverhoilun korjaukset ovat hyvässä vauhdissa ja saataneen päätökseen ennen kesätaukoa. Laskutelineiden vaurioituneet suojukset on irrotettu ja niiden puhdistus ja korjaus käynnissä. Odotamme innolla Haukka I:n Gnome & Rhone Jupiter IV-tähtimoottorin saapumista Keski-Suomen Ilmailumuseosta kunnostettavaksemme.

Oma varsin mielenkiintoinen vaihe Haukan konservoinnissa on alkamassa. Kysymys on Haukan alasiipien, korkeusvakaajan sekä rungon vaneriverhoilun uudesta vanerista tehtyjen korjauspaikkojen maalaus. On päätetty, että vaaleina loistavat uudet vaneripaikat ”vanhennetaan” vastaamaan niin hyvin kuin mahdollistaa ajan patinoimaa Haukan verhoilupintaa. Onneksemme saamme työn suorittajaksi vanhojen lentokonevärien ja lentokoneiden paikkausmaalaukseen omistautuneen asiantuntijan. Näin ei meidän tiistaikerholaisten tarvitse alkaa tuskaista yritys-erehdys -leikkiä asianmukaisten maalaustapojen löytämiseksi ja värisävyjen sekoittamiseksi.

Tiistaikerhon työ ei kuitenkaan ole ollut pelkkää Haukkaa. Tällä hetkellä on meneillään Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan happipullotelineen tekeminen ja takaohjaamon varustelu jatkuu. Keski-Suomen Ilmailumuseolle rakennettavan purjekonesimulaattorin ohjaamo on valmistumassa. Suomen Ilmailumuseossa näytteillä oleva ja verhoilultaan huonoon kuntoon mennyt Blériot XI -lentokoneen pienoismalli on otettu pois näyttelystä siipien ja peräsinten verhoilujen uusimiseksi. Siipien ja peräsinten verhoukset onkin jo purettu.

Lentokoneiden moottorit ovat yksi tiistaikerholaisten tärkeä osaamisalue. Vuosien saatossa moni huonokuntoinen museoon hankittu tai saatu moottori on tiistaikerholaisten käsittelyssä kunnostettu joko yksin näytteille asetettavaksi tai museokoneen keulalle nostettavaksi. Moottorin kunnostaminen Tiistaikerhossa ei koske pelkästään mäntämoottoreita. Parhaillaan on meneillään useampivuotinen työ DC-10-matkustajakoneen CF6-suihkumoottorin laittamiseksi Suomen Ilmailumuseossa näytteille asetettavaksi.  Moottori työstetään näyttelyä varten ”avattuun muotoon”. Se tarkoittaa, että suihkumoottori leikataan osittain auki, jolloin museossa kävijät pääsevät tutustumaan suihkumoottorin toimintaperiaatteeseen.

 

 

Haukan entisöintiä II

Tiistai 2.4.2013 klo 18.30 - Tiistaikerholainen

Tuossa taannoin taisin päättää blogikirjoitukseni siihen, että Haukka I:n korkeusvakaajan konservoinnissa mennee vielä muutama viikko. Joo - on mennyt vähän enemmänkin! Korkeusvakaaja olikin huomattavasti huonommassa kunnossa, miltä aluksi näytti. Vaneriverhouksessa olleiden reikien lisäksi vakaajan takareunan vanerit olivat pahoin lahonneet. Tämä ongelma paljastui, kun irrotimme korkeusvakaajaan saranoidun korkeusperäsimen. Nyt ollaan korkeusvakaajan korjauksessa kuitenkin jo yli puolenvälin. Pahemmin vaurioitunut korkeusvakaajan yläpuoli ja vakaajan ulkoreunat on saatu pääosin korjatuksi. Nyt askaroidaan vakaajan vähemmän vaurioituneen alapinnan kanssa.

Rinnan korkeusvakaajan korjauksen osa tiistaikerholaisista on ahkeroinut irrotettujen moottori- sekä moottoripukin alumiinisten suojusten kimpussa puhdistaen niiden likaantunutta ja korroosion syömää pintaa. Yksi ryhmä on purkanut rungosta irrotetun pyrstön metallikehikkoa kehikon osien puhdistusta ja ruosteen poistoa varten. Ohjaamosta on poistettu lentäjän istuin kunnostettavaksi. Samoin on poistettu rikkonaisesta tuulilasista jäljellä oleva alumiinikehikko uuden tuulilasipleksin asentamiseksi. Siis monta Haukan konservointiin liittyvää juttua etenee samanaikaisesti.

Yksi tärkeä konservointitehtävä on ruostuneiden metalliosien puhdistus mm. niiden maalausta varten. Keski-Suomen Ilmailumuseosta saadun ohjeen mukaan ruostuneiden osien puhdistukseen ryhdyttiin käyttämällä ”ruosteen syöjänä” 33 prosenttista fosforihappoa. Happokäsittely aloitettiin pienistä osista eli ruostuneista pulteista ja muttereista. Pultit ja mutterit upotettiin vuorokaudeksi fosforihappoon ja katso, seuraavana päivänä ruostuneet pultit ja mutterit olivat melkein kuin kaupan hyllyltä poimitut! Pienet osat on helppo käsitellä hapolla, koska ne ovat vaivattomasti upotettavissa happoastiaan. Isompien osien kohdalla tilanne on mutkikkaampi, mikäli ei sitten osteta happoa kahmalokaupalla suuria happosammioita varten. Toistaiseksi isojen ruostuneiden osien puhdistuksessa on kokeiltu niiden sivelyä hapolla sekä käärimistä hapolla kasteltuun kankaaseen. Lopputulos on kohtuullisen hyvä, joskin menetelmä ei poista ruostetta yhtä tehokkaasti kuin upottamalla. Ohuiden rautatankojen happokäsittely on tehty upottamalla ne muoviputkesta tehtyihin ”happoputkiin”.

Ennen joulua ajattelin, että Haukan alasiivet ja runko kaikkinensa saataisiin konservoitua kesään 2013 mennessä. Nyt on kuitenkin jo selvää, että rungon korjaamiseen ja konservointiin menee enemmän aikaa kuin kuvittelin. Ennustajaukon rooli on epäsuotuisa, mutta uskoisin kuitenkin, että syksyllä 2013 ollaan jo lähellä sitä, että voitaisiin ottaa konservoinnin kohteeksi Vesivehmaalla vielä olevat ja pahoin lahonneet Haukka I:n yläsiivet.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon työ tarjoaa erinomaisen harrastuksen niille, jotka ovat kiinnostuneita ilmailusta ja haluavat tehdä omin käsin jotain konkreettista Suomen ilmailumuseotoiminnan hyväksi. Tiistaikerhoon mukaan tulevalta ei edellytetä museolentokoneiden rakentamiseen tai kunnostukseen liittyvää erityisosaamista, sillä monenlaista työtä on Tiistaikerhossa tarjolla. Jos olet meistä kiinnostunut, niin tule vain rohkeasti mukaan ottamalla yhteyttä sähköpostiosoitteeseen info@imy.fi!