Tiistaikerhon blogi

Haukan entisöintiä

Lauantai 2.2.2013 - Tiistaikerholainen

Tällä viikolla Tiistaikerhossa päästiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta tuotujen Haukka I:n rungon ja pyrstön konservointiin. Runko ja pyrstö tuotiin Tiistaikerhon kunnostettavaksi Suomen Ilmailumuseoon, koska Haukan alasiipien konservointi on jo edennyt loppusuoralle.

Rungon ja pyrstön vaurioiden korjaamiseen saimme asiantuntevaa ohjeistusta konservaattori Harri Huopaiselta, joka oli tullut paikalle Keski-Suomen Ilmailumuseosta. Keski-Suomen Ilmailumuseolla onkin päävastuu Haukka I:n konservoinnista, mutta konkreettisesti konservointi tehdään Tiistaikerhossa Harri Huopaisen ohjeistuksessa ja valvonnassa. Harrin kanssa kävimmekin lävitse niin rungon kuin pyrstön ja saimme hyvät ohjeet kuinka niiden korjaamisessa ja konservoinnissa menettelemme.

Rungon ja pyrstön konservoinnin voi jakaa kahteen tehtävään. Yhtäältä on kyse rungon ja pyrstön vaneri- ja kangasverhoiluun tulleiden vaurioiden korjaamisesta ja toisaalta koneen tekniikan kunnostamisesta ja konservoinnista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että edellinen tehtävä on helpompi tai ainakin yksinkertaisempi toteuttaa, sillä Tiistaikerhossa on paljon kokemusta koneiden vaneri- ja kangasverhoilusta ja niiden vaurioiden korjaamisessa.

Koneen sisällä ohjaamossa ja rungon sisällä oleva laitteisto on ruostunut, rikkoutunut ja osa laitteistosta puuttuu kokonaan. Tavoitteena on purkaa laitteet yksi toisensa jälkeen, konservoida ne ja asentaa paikoilleen. Haukan hallintalaiteet pyritään saamaan toimintakuntoiseksi.

Ensin otettiin kuitenkin työpöydälle koneen pyrstön korkeusvakaaja ja korkeusperäsimet. Korkeusvakaajan verhoiluvanerista löydettiin yksin laskien 21 reikää. Sen sijaan kangasverhoiltu korkeusperäsin oli säilynyt paremmassa kunnossa. Korjattavia kohtia oli vain puolisen tusinaa. No, paljonhan on sekin.

Puhdistimme korkeusvakaajan ja -peräsinten pinnat vuosikymmenten liasta ns. ihmesienellä, jonka jälkeen kävimme korkeusvakaajan vaneriverhoilun pintavaurioiden korjaamiseen. Siispä mattoveitsi käteen vaurioituneen kohdan irrottamiseksi, korjaamiseksi ja takaisin paikalleen asentamiseksi. Tavoite on, että vauriokohdat korjataan niin suuressa määrin kuin mahdollista välttämällä uuden verhoiluvanerin käyttämistä. Tässä työssä kuluukin peräsinporukalla muutama viikko.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, haukka

Tiistaikerho

Tiistai 29.1.2013 - Tiistaikerholainen

Aloitan tällä palstalla blogin kirjoittamisen Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon toiminnasta. Sen vuoksi on paikallaan sananen itse Tiistaikerhosta ja meneillään olevista projekteista.

Tiistaikerho on Suomen Ilmailumuseon tiloissa toimiva vapaaehtoistyöntekijöiden ryhmä. Se kokoontuu museolle tiistaisin huoltamaan, kunnostamaan, korjaamaan sekä rakentamaan Suomen Ilmailumuseon kanssa sovittuja työkohteita, pääasiassa museolentokoneita. Meitä tiistaikerholaisia on noin puolisen sataa. Olemme valtaosin eläkkeellä olevia ilmailualan ammattilaisista ja harrastajista. Lentokoneiden ennallistamistöitä varten käytössämme on museon entisöintitila. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteyttä Ilmailumuseoyhdistykseen info@imy.fi.

Tällä hetkellä Tiistaikerhossa on työn alla useita projekteja. Niitä ovat mm. suomalaisen vuonna 1927 ensilentonsa tehneen hävittäjäprototyypin Haukka I:n konservointi, lähetystyössä Afrikassa olleen Cessna U206A:n (OH-MAF) vaurioiden korjaaminen, Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan entisöinti sekä purjekonesimulaattorin rakentaminen Keski-Suomen Ilmailumuseon tarpeisiin. Useita pienempiä projekteja on myös työlistalla. Joulukuussa valmistui purjekonesimulaattori UTU, joka on nyt museokävijöiden ilmaiseksi lennettävissä Suomen Ilmailumuseon II näyttelyhallin parvella. Tiistaikerhon viime vuosien ennallistamis- ja rakentamistöitä ovat olleet mm. Focke-Wulf FW 44 J Stieglitz (SZ-18), urheilukone Viri sekä Pentti Kyrölän suunnittelema ja rakentaman pienkone.

Mielenkiintoisin ja samalla työläin käynnissä oleva projekti on edellä jo mainittu Haukka I. Kone on ollut pitkään varastoituna Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla siivet irrotettuina ja vailla moottoria. Ilmailumuseoyhdistys, Suomen Ilmailumuseo, Keski-Suomen Ilmailumuseo sekä Lahden Ilmasilta päättivät syksyllä 2012 yhteisprojektista korjata ja konservoida jo huonoon kuntoon menneen Haukka I:n. Tämä tarkoittaa, että puhdistetaan Haukan pinnat, korjataan vuosikymmenten saatossa koneen saamat vauriot sekä saatetaan koneen hallintalaitteet toimivaksi. Koneesta ei kuitenkaan rakenneta uuden veroista, jollaisena se vuonna 1927 valmistui Suomenlinnan lentokonetehtaassa. Konservoidussa Haukassa saa jatkossakin näkyä koneen käytöstä aiheutuneita jälkiä ja ajan mukanaan tuoma patina.

Haukka I:n konservointi käynnistyi Tiistaikerhossa viime vuoden lokakuussa. Ensin otettiin työn alle alasiivet. Ne tuotiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta. Alasiivissä oli kymmeniä ajan myötä tulleita vaurioita, pääasiassa reikiä vaneriverhoilussa. Vaneriverhoilun saamat vauriot on korjattu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siten, ettei korjauksessa ole tarvinnut käyttää uutta vaneria. Rikkonainen kohta on leikatu irti, liimattu ehjäksi ja asennettu takaisin leikkausaukkoonsa. Alasiipien korjaus on edennyt ripeästi ja työt ovat jo loppusuoralla. Niinpä päätettiin tuoda Vesivehmaalta lisää Haukan osia kunnostettavaksi. Tammikuun 9. päivänä Puolustusvoimain kuljetuksella Haukka I:n runko siirrettiin Vesivehmaalta konservoitavaksi Suomen Ilmailumuseoon. Rungon konservointi on jo aloitettu.

Haukka I on Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) pääsuunnittelijan, insinööri Kurt Bergerin suunnittelema kaksitasoinen ja ohjainpintoja lukuun ottamatta vaneriverhoiltu hävittäjälentokone. Haukka I -prototyyppi rakennettiin Suomenlinnan tehtaalla ja koneen ensilento oli 17.3.1927. Ilmavoimille luovutettuna Haukka I sai tunnuksen HA-39. Kone ei kuitenkaan täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia eikä sarjavalmistusta aloitettu. Haukka I poistettiin käytöstä jo vuonna 1927, samalla kun aloitettiin Haukka I:n kehittyneemmän version Haukka II:n rakentaminen. Haukka II:ta rakennettiin kaksi kappaletta. Huomattavimpana erona Haukka-tyyppien välillä oli, että Haukka II:ssa yläsiipi oli nostettu rungon yläpuolelle lentäjän näkökentän parantamiseksi. Hallinportin ilmailumuseossa on entisöitynä Haukka II (HA-41).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, haukka

« Uudemmat kirjoitukset