Tiistaikerhon blogi

MiG-21BIS-hävittäjän lentäjän istuimen irrotus

Torstai 2.2.2023 - Tiistaikerholainen

MiG-21BIS hävittäjän (MG-111) romuttamisen yhteydessä Ilmailumuseoyhdistys ry:n saamaa koneen ohjaamo-osaa on valmisteltu Tiistaikerhossa MiG 21BIS -ohjaamosimulaattoriksi. Varsinaisen ohjaamon ulkopuoliset laitteet on jo saatu purettua, mutta ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen purkutyö simulaattorilaitteiden tieltä on vielä kesken.

Kuva: Pentti Kuusisto

Ohjaamotilan laitteiden purkamista on haitannut vielä paikallaan oleva lentäjän KM-1-heittoistuin. Istuimen irrottamiseksi saimme joulun alla Karjalan lennoston killalta avainlaitteen ja tangon, joilla istuimen lukituksen voi vapauttaa ja nostaa sitten istuimen pois ohjaamosta. Karjalan lennoston killan MiG 21BIS:n heittoistuinmekaanikkoveteraani kävi vielä paikan päällä antamassa irrotusohjeet.

Tiistaikerhon kevätkauden alettua kävimme istuimen kimppuun. Sekä Karjalan lennoston killasta saamillamme ohjeilla ja laitteilla että Suomen ilmailumuseon arkistosta hakemamme MiG-21BIS:n manuaalin avulla aloitimme istuimen irrottamisen.

Irrotusraudan avulla saimme avattua istuimen alla olevan lukituksen. Istuimen nostamiseksi paikaltaan, siihen kiinnitettiin hihnoilla penkin lukituksen avaamisessa käytetty metallitanko. Sitten ajettiin museon trukki ohjaamon ääreen niin, että trukin yläasentoon nostetut piikit ulottuivat ohjaamon ja istuimessa kiinni olevan tangon yläpuolelle.

Kuva: Juha Veijalainen

Tanko sidottiin liinoilla trukin piikkeihin, jonka jälkeen tuoli voitiin nostaa trukin piikeissä roikkuen ulos ohjaamosta. Oli muutamasta sentistä kiinni, että trukin piikit nousivat tarpeeksi korkealle, sillä entisöintitilan kattopalkki oli juuri ohjaamon yläpuolella. Penkki saatiin kuitenkin käsillä vähän auttaen heilautettua ohjaamon laidan yli ja laskettua sitten trukin piikkien varassa entisöintitilan lattialla olevan nostolavan päälle. Näin MiG:n ohjaamo oli nyt penkistä vapaa ja saatiin hyvin tilaa jatkaa ohjaamon johtojen ja laitteiden purkamista simulaattorilaitteiden tieltä.

Kuvat: Juha Veijalainen

Koska irrotetulle lentäjän istuimelle ei tässä vaiheessa ole tarkoitus tehdä mitään kunnostamiseen tai huoltoon liittyvää työtä, istuin kiinnitettiin liinoilla nostolavaan ja kuljetettiin säilöön museon pihalla olevaan DC-3:n (DO-5) osien varastokonttiin.

Kuvat: Antti Laukkanen, ellei toisin erikseen ilmoitettu.

Tiistaikerhon kevätkausi 2023 käynnistyi

Lauantai 21.1.2023 - Tiistaikerholainen

Ansaitun joulutauon jälkeen työt jatkuivat 10. tammikuuta siitä mihin oli joulutauolle lähdetty.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Caravelle III:n (DAF) koneen nokan tutkakuvun vaurion korjauksessa aloitettiin aukon tekeminen kiinnityspultin suojaluukulle umpeen laminoituun vauriokohtaan. Aukko sahattiin luukun mittojen mukaan pistosahalla, jonka jälkeen luukun reunaan laminoitiin huullos, jota vasten luukku painetaan ja lukitaan kiinni alla olevan kiinnityspultin kehykseen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Samanaikaisesti aloitettiin Caravellen nokan paineseinän ulkokehän vaurion oikaisu. Ruttuun mennyt paineseinän kehä on oikaistava, jotta tutkakuvun reuna saadaan painautumaan tiiviisti kehää vasten ja lukittua siihen kolmella pultilla.  Alkukesään mennessä on saatava korjatuksi myös Caravellen oikean siivenkärjen ja oikean korkeusvakaajan kärjen vauriot, jotta kaikki olisi valmista, kun Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) maalattu Caravelle III  (entinen SE-DAF) siirretään Turun Pansion hallista näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan.

Kuvat: Juha Veijalainen.

Suomeen Caravelle III:n mukana Arlandasta tuodun Caravellen hinausraudan osien  pintakäsittely on käynnissä. SAS:n käyttämä hinausrauta entisöidään Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun. Raudan hiekkapuhallettuja osia pohjamaalataan harmaalla Isotrol-maalilla. Pintamaaliksi tulee ”Finnairin sininen”, lukuun ottamatta keltaisella huomiovärillä maalattavia raudan päitä.

Kuva: Antti Laukkanen.

Kuvat: Juha Veijalainen.

Kuva: Osmo Väisänen.

Saimme lopulta irrotetuksi MiG 21BIS (MG-111) ohjaamosimulaattoriksi muokattavana olevan ohjaamon  lentäjänistuimen. Irrotus onnistui Karjalan lennoston killalta sadun irrotusraudan sekä saamiemme ohjeiden sekä ohjekirjan avulla. Itse ohjaamosta on vielä poistettava runsaasti alkuperäisiä johtoja, ennen kuin sinne päästään asentamaan varsinaisia simulaattorilaitteita. Ohjaamosimulaattorin taka- ja etupuolella olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen suojaaminen 5 mm vahvuisella pleksillä on meneillään.

Kuvat: Heikki Kaakinen.

Työt jatkuvat Caudron C.50 (CA-50) koneen osalta. Aloitettiin kokonaan peruskorjatun vasemman korkeusperäsimen uudelleenverhoilu pellavakankaalla ja jatkettiin alasiipien huonosti kiristyneiden kangaspaikkojen vaihtamista moderniin Oratex-materiaaliin.

IMY:n omistaman DC-3:n (DO-5) rungon sisätilojen kunnostamiseksi talvikausi ei juuri mahdollista tekemistä. Töitä jatketaan kevään lämpimien säiden koittaessa. No, sen verran on kuitenkin edistytty DO-5:n kohdalla, että ohjaamon ja rahtitilan välinen ovi on saanut uuden maalipinnan.

Tiistaikerhon syyskausi 2022 paketissa

Torstai 29.12.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi 2022 on takanapäin. Pääsimme syyskaudella työskentelemään jo normaalisti, vaikka korona ilmoittikin vielä olemassaolostaan. Laskujeni mukaan kaikkiaan kymmenkunta tiistaikerholaista sen kauden aikana sairasti - monista rokotuskerroista huolimatta. Onneksi kuitenkin lievänä.

Myrsky-projekti eteni kuin juna omaa raidettaan. Siinä saavutettiin toivottu vaihe, kun NACA-renkaan rakentaminen saatiin vaiheeseen, jossa rengasta päästiin koesovittamaan Myrskyn Pratt & Whitney Twin Wasp R-1860-SC3G  -moottoriin. Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva moottori tuotiin sovittamista varten museon entisöintitilaan ja kiinnitettiin makaavassa asennossa olevaan moottoripukkiin potkurinakseli ylöspäin. Erittäin hyvin NACA-rengas paikalleen moottoriin ”istahti” renkaan kiinnittämiseksi moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Samalla voidaan sovittaa paikalleen kaasuttajan ja NACA-renkaan välille tulevaa imukomua.

Myrskyn korkeusperäsimet ja sivuperäsin saatiin verhoiltua ja korkeusperäsimet myös pohjamaalattua. Siivet ovat kutakuinkin valmiit. Työt jatkuvat vielä vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen ja siipien lukuisten tarkistusluukkujen asentamisessa. Työtä on myös jäljellä moottorin suojusten ja kainalolevyjen osalta monista pienemmistä puuhista puhumattakaan.

Myrsky-projektin rinnalla toteutettiin viittä entisöintiprojektia, joista kolme tänä syksynä aloitettua. Caudron C.50 -projekti sekä Valmet Tuuli III:n entisöinti jatkui Suomen ilmailumuseon työnjohdolla. Kolme muuta olivat Ilmailumuseoyhdistyksen omia hankkeita kuten DC-3 (C-47) DO-5:n ohjaamon ja sisätilojen kunnostaminen, Sud Aviation Caravelle III:n entisöintiin liittyvinä tutkakuvun, nokan paineseinän ulkokehän ja siivenkärkien vaurioiden korjaukset sekä Caravelle III:n hinausraudan entisöinti. Omana projektinaan oli myös MiG 21BIS ohjaamokokonaisuuden muuntaminen MiG 21BIS -elämyssimulaattoriksi. Rakennettiinpa myös portaat museon alapihalta yläpihalle kulkuamme helpottamaan.

1920-luvun Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskoneen runkoon kiinnitimme takaisin kaikki kunnostamamme ja entisöimämme metalliosat, jonka jälkeen runko palautettiin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan joskus tulevina vuosina tehtävää rungon kangasverhoilun pahasti halkeilleen maalipinnan konservointia. Koneen alasiipien osalta aloitimme Suomen ilmailumuseon johdolla aiemmin tekemiemme ja huonosti kiristyneiden siipien pellavakangaspaikkojen vaihtamisen nykyaikaiseen hyvin toimivaan, mutta 1920-luvulle vieraaseen paikkamateriaaliin.

Valmet Tuuli III:n (TL-1) runko, siivet sekä pyrstön osat ovat Suomen ilmailumuseon pihalla olevassa teltassa. Alkusyksyllä hioimme teltassa rungon alumiinipintoja sileäksi niissä olleista naarmuista pintojen kiillottamisvaiheeseen pääsemiseksi.

Aloitimme museon pihalla olevan DO-5:n runkoon liittyvät kunnostustyöt. Viimeisenä tehtävänään DO-5:n runko toimi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana kylmäharjoituskoneena. Tekemämme entisöintityöt koskevat valtaosin koneen ohjaamoa. Ennen varsinaisiin töihin päästäksemme siirsimme koneen rungon sisällä varastoituneina olleet sivuperäsimen, korkeusperäsimet,  sivu- ja korkeusvakaajan sekä erilaista rompetta DO-5:n osien varastoimiseksi museon pihalle tuotuun merikonttiin. Ohjaamosta irrotettiin entisöitäviksi mm. lentäjän istuimet sekä ohjaamon ja matkustamon välinen ovi. Airveteran Oy:ltä saimme DO-5:een ehjän kannuspyörän, jonka Airveteraanien pojat vaihtoivat rikkonaisen tilalle. Ennen syyssateiden alkua teipattiin ohjaamon ikkunat tiiviiksi sateelta odottamaan kevään lämpimiä ilmoja. Silloin pääsemme asentamaan ohjaamoon uudet pleksiset tuulilasit ja alkuperäiset sivuikkunat sekä jatkamaan muutoinkin DO-5:n entisöintiä. Tarkoitus on saada koneen runko sellaiseen kuntoon, että Ilmailumuseoyhdistys voi sitä esitellä yleisölle erilaisissa tapahtumissa.

Kuva: Heikki Kaakinen.

IMY:n omistukseensa hankkiman ja Arlandasta Turkuun entisöitäväksi tuodun Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) myötä kehkeytyi Tiistaikerholle useammanlaista työtä. Ne edistyivät mallikkaasti. Koneen nokan tutkakuvun vaurioiden korjaus saatiin jo varsin pitkälle. Kuvun saama suuri repeämä on paikattu ja kuvun halkeillut maalipinta korjattu sekä pohjamaalattu. Paineseinän kehän sekä siipien kärjen vaurioiden korjaukset pääsivät hyvään alkuun. Caravelle III:n mukana Arlandasta tullut varsin huonokuntoinen Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Turusta Tiistaikerhoon entisöitäväksi. Se purettiin osiin. Osat hiekkapuhallutettiin ja ne ovat jo kertaalleen pohjamaalatut.

Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi pilkotusta MiG 21 BIS (MG-111) -hävittäjästä pätkäistiin ohjaamo-osa Ilmailumuseoyhdistyksen omistukseen. Siitä tehdään MiG 21BIS -elämyssimulaattori. Aloitimme ohjaamokokonaisuuden valmistelut simulaattoriksi muunnettavaksi. Purimme ohjaamon etu- ja takapuolella olevat laitetilat puhtaaksi laitteista ja johdoista. Aloitimme myös ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen irrottamisen simulaattorin laitteiden tieltä sekä ohjaamokokonaisuuden etu- ja takaseinässä olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen peittämisen läpinäkyvällä pleksillä.

Mittavana ulkotyönä rakensimme museon alapihalta entisöintitilan kulmalta museon yläpihalle menevään jyrkkään rinteeseen portaat. Näin meidän ei enää tarvitse könytä tätä rinnettä usein lähes nelinkontein päästäksemme museon yläpihalle teltan suojassa entisöitävänä olevan Valmet Tuuli III tai taivasalla olevan DO-5-koneen runko.

Unohtaa ei sovi myöskään pienempiä joko IMY:n tai Suomen Ilmailumuseon hyväksi tekemiämme töitä. Niistä mainittakoon museon entisöintitilan ”hyllykaaoksen” inventointi, museon pihalla kesäkauden ajan olevan lastenmaailman purkaminen talviteloille tai pikkutyöt IMY:n Hawk elämyskeskuksen hyväksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Caudronin alasiipien paikkojen vaihtaminen moderniin paikkamateriaaliin

Maanantai 26.12.2022 - Tiistaikerholainen

1920-luvun Caudron C.59  (CA-50) -jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoilun reikien paikkaukset saimme valmiiksi vuonna 2021. Pienempiä ja isompia reikiä oli kummassakin siivessä toistasataa. Alasiipien reikien paikkaamiseen olimme käyttäneet ensin puuvilla- ja sitten  pellavakangasta. Suurten reikien repalereunat olimme ommelleet kiinni toisiinsa ennen paikkalappujen liimaamista reikien päälle. Reunoistaan 1920-luvun tapaan hapsutetut paikat liimattiin reikien päälle nitroselluloosalakalla eli verhoilukankaiden kiristyslakalla.

Syksyllä 2022 aloitimme Suomen ilmailumuseon työnjohdolla Caudronin alasiipien kangaspaikkojen vaihtamisen. Syynä on se, että suuremmat kangaspaikat ja varsinkaan pellavakankaiset eivät olleet kunnolla kiristyneet. Ongelmaa oli myös niiden paikkojen kohdalta, joissa paikattavan reiän liepeet oli ommeltu kiinni toisiinsa. Näissä paikoissa ompeleet olivat jääneet paikan alla rumasti koholleen ja varmaankin siksi, ettei kangas ollut ompeleen kohdalla riittävästi kiristynyt. Siiven verhoilukankaan paikkojen tulee olla sileitä jo aerodynaamisistakin syistä.

Museo päätti vaihdattaa alasiipien huonosti kiristyneet pellavakankaiset sekä ompeleita sisältäneet kangaspaikat uuteen materiaaliin. Materiaaliksi valikoitui nykyaikainen 1920-luvulle lämpökiristettävä Oratex-materiaali. Ohuesta Ortex-materiaalista tehdyt paikat – siiven patinoituneen harmaanvihreän maalin sävyyn maalattuina – tuottavat tulokseksi huomaamattomat ja samalla aerodynaamisesti erittäin sileät paikat verrattuna kiristyslakalla liimattuihin kangaspaikkoihin.

Paikkamateriaalin vaihtamiseksi kangaspaikat liuotettiin irti nitroselluloosalakan ohenteella (Ohenne 8). Paikan ympärille tehtiin alumiiniteippaus, ettei ohenne pääse vaurioittamaan paikan viereistä 1920-luvun verhoilukangasta. Tämän jälkeen paikan päälle laitettiin Ohenne 8:lla läpimäräksi kostutettu kangas, joka peitettiin muovikalvolla. Kalvo teipattiin reunoistaan tiiviiksi, että kangas pysyy märkänä ja ettei ohenne haihdu. Muutaman tunnin päästä ”paketti” avattiin, jolloin nitroselluloosalakalla liimatun puuvilla- tai pellavakankaisen paikan sai irrotettua siististi reiän päältä. Tämän jälkeen ilman paikkaa olevien reikien reunat leikattiin sileiksi. Paikat, joiden repaleiset reunat oli ommeltu toisiinsa, leikattiin kokonaan avoimeksi. Repalereunaisten reikien osalta ei siten yritetäkään liepeiden uudelleen ompelua.  

Nyt voitiin aloittaa siistittyjen reikien paikkaaminen Oratex-materiaalilla. Oratex-kankaasta leikattiin kutakin reikää varten reikää suurempi pyöreä tai suorakaiteen muotoinen pala. Sen jälkeen paikka liimattiin ja kiristettiin reiän päälle kuumentamalla paikkaa sopivaan lämpötilaan säädetyllä silitysraudalla suojapaperia käyttäen. Kuumentaminen sulattaa paikkakankaan alapinnassa olevan liima-aineen kiinnittäen paikan alustaansa ja kiristäen kankaan sileäksi.

Tämä moderni materiaali oli tosi kätevää käyttää ja paikoista tuli erittäin sileitä ja siistejä. Etuna on myös, ettei tarvitse suojautua nitroselluloosalakan epäterveellisiä höyryjä vastaan. Ortex-paikkojen ulkonäkö poikkeaa kuitenkin perinteisestä 1920-luvun hapsureunaisesta kangaspaikasta. Työ jatkuu kevätkaudella 2023.

Kuvat: Lassi Karivalo.

MiG-21BIS:n ohjaamokokonaisuuden takaseinän pesu ja ilmanottokanavien peittäminen

Torstai 22.12.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman MiG-21BIS (MG-111) ohjaamokokonaisuuden valmistelut elämyssimulaattoriksi ovat olleet käynnissä Tiistaikerhossa koko syyskauden ajan. Ohjaamon sisätilan purku mittareista ja johdoista simulaattorilaitteiden tieltä on edelleen meneillään. Siinä rinnalla on keskitytty ohjaamokokonaisuuden ulkopintojen edellyttämiin töihin. Jatkossa käytän tässä blogissa sanan ohjaamokokonaisuus sijasta sanaa simulaattori.

Simulaattorin takaseinästä on saatu purettua kaikki siinä kiinni olleet johdot ja laitteet. Sen jälkeen seinä puhdistettiin Tikkurila Oy:n maalipesulla takaseinän maalausta ennakoiden. Pesua varten simulaattori työnnettiin pihalle Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta. Maalipesua ruiskutettiin suihkepulloilla takaseinään ja pinta pestiin harjoilla. Sen jälkeen maalipesulla pestyt pinnat huuhdottiin huolellisesti vedellä käyttäen siihen museon entisöintitilan paloletkua.

MiG-21BIS -simulaattorin takaseinä maalataan MG-111 ulkopinnan haalistuneen vihreän värin sävyyn. Näin siitä tulee visuaalisesti yhdenmukainen simulaattorin alkuperäisen haalistuneen kanssa. Samalla maalilla maalataan simulaattorin etuseinä. Maalin hankkimiseksi mentiin Pintavärin Vantaan liikkeeseen mukanamme yksi MiG:in pinnaltaan haalistunut muotosuojus. Siitä määritettiin vihreän värin sävy (NCS S5010G50Y) ja sen mukaan sekoitettiin Teknos Oy:n KIRJO-maali simulaattorin taka- ja etuseinän maalaamiseksi.

Päätettiin kuitenkin siirtää maalipesulla pestyn takaseinän maalausta siihen asti, kunnes on peitetty kannella simulaattorin takaseinässä olevat moottorin ilmanottokanavien aukot. Simulaattorin taka- että etuseinän ilmanottoaukkojen peittäminen on ennen muuta turvallisuuskysymys. Ilmanottokanavien aukot ovat sen verran kookkaita, että museossa käyvä pikkulapsi, ja vähän isompikin, mahtuu hyvin ryömimään kanavan sisään. Simulaattorin etuseinässä on lisäksi peitettävänä laskutelinekuilun aukko.

Ilmanottokanavien aukot päätettiin peittää tukevalla läpinäkyvällä pleksillä. Näin aukon sisälle pääsee näkemään. Pleksien kiinnittäminen aukkoon tehdään niin, ettei pleksejä saa helposti irti, jottei museossa kävijöille tulisi kiusausta niitä irrottaa, mutta kuitenkin niin, että pleksit ovat tarvittaessa irrotettavissa.

Aloitettiin pleksien tekeminen simulaattorin takaseinän vasemmanpuoleisesta ilmanottokanavan aukosta. Tällä aukolla testataan, kuinka pleksi saadaan leikatuksi, muokatuksi sekä istutetuksi kanavan aukkoon. Vasta, kun tämä ilmanottokanavan aukkoa peittävä pleksikansi on saatu aukkoon sovitettuna, aloitamme oikeanpuoleisen aukon pleksin tekemisen.

Suomen ilmailumuseon materiaalikontista löytyi vallan sopivaa 5 mm paksua polykarbonaattipleksiä. Polykarbonaattipleksi on helposti sahattava ja muotoiltava eikä se ole altis halkeamaan sitä käsiteltäessä. Aseteltiin ilmanottokanavan aukon päälle aukkoa kookkaampi pleksi ja siihen piirrettiin kanavan muoto. Sen jälkeen pleksi sahattiin vannesahalla piirtoviivaa pitkin alustavaan muotoonsa. Pleksiä aukkoon kokeilemalla sitä muokattiin vaihe vaiheelta kanavan aukon reunojen mukaiseen muotoon. Tavoitteena on muoto, jossa pleksi painuu sopivan tiiviisti aukon reunojen sisäpuolelle. Pleksi saatiinkin muokattua juuri sopivaksi kanavan aukkoon painettavaksi.

Oikeanpuolisen ilmanottokanavan aukon tekemiseen käytimme mallina vasemmanpuoleiseen kanavaan tekemäämme pleksiä, mutta peilikuvana. Oletimme, että ilmanottoaukot olisivat toisiinsa nähden identtiset. Leikattuamme oikean ilmanottokanavan aukkoon tulevan pleksin ja sovitettuamme sitä aukkoon, totesimme etteivät kanavat olleetkaan täysin identtiset eli ”suuri maa, suuret toleranssit”. No, pleksiä muokattuamme sekin painautui tiiviisti aukon reunan sisäpintaan. Nyt simulaattorin takaseinän kummankin ilmanottokanavan aukon kansi on kiinnittämistä vaille valmis.  

Pleksien kiinnittämiseksi päädyimme L-muotoisiin pidikkeisiin. Pidikkeen toinen pää kiinnitettäisiin pleksilevyyn ja toinen pää ilmanottokanavan aukon reunaan. Pidikkeitä varten leikattiin alumiinilevystä listoja, jotka katkaistiin sipivan pitkiksi paloiksi ja taivutettiin L-muotoisiksi. Pleksien kiinnittämiseen pääsemme Tiistaikerhon joulutauon jälkeen.

Rinnan simulaattorin takaseinän pleksikansien tekemisen työskenneltiin simulaattorin etuseinässä olevan laskutelinekuilun aukon peittämiseksi. Poiketen moottorin ilmanottokanavien aukoista, laskutelinekuilun aukkoon tuleva kansi tehdään liimalevystä. Ensin tehtiin laskutelinekuilun aukon muotoinen malli helposti muokattavissa olevasta eristelevystä. Eristelevymallin mukaan sahattiin 15 mm vahvuisesta liimalevystä kansi laskutelineaukkoon. Kannen muokkaus lopulliseen muotoonsa ja sen kiinnittäminen paikalleen siirtyy Tiistaikerhon kevätkaudelle

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravelle III:n hinausraudan hiekkapuhallus, pesu ja maalaus

Perjantai 16.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n Ruotsista hankkiman Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuli Arlandasta Turkuun huonokuntoinen SAS:n käyttämä Caravelle III:n hinausrauta. Caravelle kaikkine mukana tulleine osineen sijoitettiin kunnostusta varten Pansiossa olevaan halliin. Pansion hallista Caravellen hinausrauta haettiin peräkärryssä Vantaalle Suomen ilmailumuseoon, jossa Tiistaikerho entisöi sen  Finnairin väreihin. Entisöinnin jälkeen yksi vaihtoehto olisi laittaa hinausrauta esille vuoden 1963 Finnairin väreihin entisöitävän ja Turun lentoasemalle muistomerkiksi tulevan Caravelle III:n yhteyteen.

Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Osien maalaamiseksi niiden pinnat pitää saada puhtaiksi ruosteesta ja vanhasta maalista. Kätevin tapa puhdistamiseen on hiekkapuhallus. Niinpä hinausraudan osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolle Taximo Oy:hyn. Osat kuljetettiin hiekkapuhallettavaksi Suomen ilmailumuseon peräkärryllä.

Parin viikon kuluttua saimme hakea puhtaaksi puhalletut hinausraudan osat takaisin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Hinausrauta oli Taximo Oy:ssä puhallettu puhtaaksi teräsjauhepuhalluksella. Puhtaaksi puhallettuja hinausraudan osia peitti puhalluspöly. Se pitää pestä pois ennen osien pohjamaalausta.  

Päätettiin tehdä puhalluspölyn puhdistus puhtaalla vedellä. Raudan pienet osat pestiin vadeissa ja kuivattiin lämpöpuhaltimella. Sen sijaan raudan kahteen osaan puretun tangon puoliskot vietiin pestäviksi pihalle entisöintitilan edustalle. Ne pestiin entisöintitilan paloletkun suihkulla ja harjoilla. Tulipahan samalla harjoiteltua entisöintitilan paloletkun käyttö. Pesun jälkeen tangon puoliskot siirrettiin viereiseen lämmitettyyn maalaustelttaan. Siellä märkä tanko kuivattiin paineilmapistoolin avulla. Paineilma olikin kätevä hinausraudan märkien pintojen kuivaamiseen.

Kuivauksen jälkeen huomattiin, että hinausraudan puhtaaksi pestyjen osien harmaapintaiset pinnat alkoivat muuttua nopeasti rusehtaviksi. Se merkitsi, että pestyjen ja kuivattujen osien pintaan oli heti alkanut ilmestyä ruostetta. Olimme kyllä tietoisia, että hiekkapuhalluksen jälkeen osat on viipymättä käsiteltävä ruostumisen alkamisen estämiseksi, mutta ruostumisprosessin nopeus yllätti. Kysehän oli vain muutamista minuuteista. Tehtiinköhän virhe, kun pestiin osat puhtaalla vedellä jonkun paremmin tarkoitukseen soveltuvan liuoksen sijasta? Olisikohan esimerkiksi Sinol- tai Sinol/vesi -pesu ollut parempi vaihtoehto? Sinolia olisi toki tarvittu aikamoinen määrä kaikkien hinausraudan osien puhdistamiseen puhalluspölystä.

Siispä ryhdyimme välittömästi maalaamaan hinausraudan osia harmaalla metallin pintaa ruostumiselta suojaavalla Isotrol -maalilla. Tätä maalia olemme käyttäneet usein sekä ruosteesta puhdistettujen että jopa pinnaltaan ruostuneidenkin osien pintakäsittelyyn.

Hinausraudan osat on nyt maalattu kertaalleen Isotrolilla. Seuraavaksi hiomme maalipinnat ja maalaamme osat hyvin todennäköisesti Isotrolilla toiseen kertaan ennen kuin siirrymme maalaaman hinausrautaa Finnairin käyttämien hinausrautojen maalauskaavioon. Se tarkoittaa, että päävärinä on Finnairin sininen hinausraudan päiden ollessa maalatut keltaisella huomiovärillä. Tähän värikaavioon maalasimme viime keväänä entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan. Tämä hinausrauta on tällä esillä Suomen ilmailumuseon II hallissa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Portaiden rakentaminen Suomen ilmailumuseon alapihalta yläpihalle

Sunnuntai 11.12.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerholaisten työ ei ole pelkästään ilma-alusten entisöinteihin liittyvää, vaan autamme eri tavoin Suomen ilmailumuseota esimerkiksi lastenmaailman pystyttämisessä keväisin museon pihalle ja syksyisin sen purkamisessa tai autamme näyttelyhalleissa olevien koneiden pintojen puhdistamisessa. Samoin toteutamme ilmailumuseoyhdistyksen toimeksiantoja vaikkapa Hawk-Elämyskeskusta koskien.

Me tiistaikerholaiset olemme vuosikymmenet kavunneet jyrkkää rinnettä ylös-alas Suomen ilmailumuseon alapihalta entisöintitilan nurkalta kolmisen metriä korkeammalle yläpihalle. Kulku on ollut hankalaa ja vaatinut melkein ”nelivetoa” yläpihalle kapuamiseksi eikä alastulokaan ole ollut sen miellyttävämpää. Varsinkin tänä syksynä jouduimme kapuamaan tiuhaan rinnettä yläpihalla olevan DC-3 (C-47) DO-5 -koneen rungon luo runkoon liittyvien entisöintitöiden vuoksi.

Koska me kerholaiset emme ole enää nuorukaisia, muutoin kuin mieleltämme, portaiden saaminen rinteeseen on tullut yhä houkuttelevammaksi. Siispä tuumasta toimeen. Kun saimme luvan rakentamiseen ja hankkeen rahoitukseen Suomen ilmailumuseolta, kerhomme arkkitehti teki portaille piirustukset. Niiden perusteella hankimme Byggmaxista kestopuutavaraa portaiden tukikehikon reisilankuiksi, reisilankkujen tukitolpiksi, askelmien kannatustuiksi eli konsoleiksi sekä askelmien ja käsijohteen eli kaiteen laudoiksi.

Kaksi kuusimetristä reisilankkua tehtiin 50x150 mm tavarasta. Ensin rinteeseen kiinnitettiin rakennuksen seinän viereen tuleva reisilankku ja sitten ulompi lankku. Reisilankut yhdistettiin suorakaiteen muotoiseksi portaiden tukikehikoksi. Reisilankut kiinnitettiin rinteeseen 20x40 mm tukitolpilla, joista osa ulomman reisilankun tolpista pitkinä. Pitkien tolppien varaan asennetaan portaiden käsijohde. Tolppien tyvien saaminen riittävän syvälle rinteeseen oli hankalaa, koska  rinteen hiekkakerroksen alla olikin lähes pelkkää kivikkoa. Osa tukitolpista jouduttiinkin kiinnittämään reisilankkuihin ilman, että niiden tyvi oli saatu juntattua syvälle maahan. Tämän vuoksi lisäsimme tukitoppien määrää.

Samanaikaisesti portaiden kehikon rakentamisen kanssa tehtiin portaiden yläpäähän tulevan tasanteen kehikko. Se tehtiin samasta 50x150 mm tavarasta. Reisilankut kiinnitettiin tasanteen kehikkoon koko portaikon kattavaksi yhtenäiseksi tukirakenteeksi. Ylätasanteelta pääsee museon yläpihalle II Hallin erkkerin nurkka kiertäen. Tosin tasanteelta on vielä kolmen metrin matkalla vajaan puolen metrin nousu yläpihan asfaltille. Nousuun tehdään maaportaat 300x300x50 mm betonilaatoista.

Portaiden askelmien laudat sahattiin sarjatyönä 70 cm määrämittaan 28x110 mm uritetusta terassilaudasta. Askelmalautojen päihin porattiin reiät kiinnitysruuveille.  Samoin sahattiin sarjatyönä 50x150 mm lankuista kolmion muotoiset askelmien kannatustuet. Tukiin porattiin valmiit reiät täkkipulteille. Askelmien tuet kiinnitetään reisilankkujen sisäpintaan.

Aloitettiin askelmien tukien kiinnittäminen täkkipulteilla reisilankkuihin. Sitä mukaa, kun niitä oli kiinnitetty, ruuvattiin askelmalautoja tukien varaan. Kuhunkin tukipariin kiinnitettiin neljä askelmalautaa. Samanaikaisesti kiinnitettiin terassilaudat myös ylätasanteelle sekä kaidelauta tukitolppien päihin. Kaide tehtiin sileästä 28x95 mm terassilaudasta.

Museorakennuksen nurkalla portaiden alapään kohdalla on katolta tulevan syöksytorven suu. Torvi laskee vetensä suoraan portaiden alapäähän, johon on tarkoitus tehdä pari askelmaa 500x500x50 mm betonilaatoista. Jotta syöksytorvesta tuleva vesi ei valuisi porraslaattojen päälle, upotimme portaiden alapäähän syöksytorvesta lähtevän parimetrisen putken ohjaamaan vedet porraslaattojen alitse kauemmaksi. Tämän jälkeen rakensimme laatoista kahden askelman maaportaan. Jyrkkään rinteeseen rakennetut portaat sekä niiden ylätasanne oli saatu valmiiksi.  

Puuttui vielä ylätasanteelta asfalttipihalle johtavat kolmen-neljän askelman betonilaatta-askelmat. Ne ehdittiin rakentaa melkein valmiiksi, ennen kuin sää meni pakkaselle, maa jäätyi ja lumi satoi maahan. Työ tehdään valmiiksi ensi kevään lämpimien säiden koittaessa. Portaat ovat kyllä jo  nyt täysin kulkukelpoiset.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen tutkakuvun maalipinnan korjaus

Keskiviikko 7.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n omistaman Caravelle III:n (SE-DAF) keulasta irrotetun tutkakuvun halkeilleen maalipinnan korjaus on meneillään Tiistaikerhossa. Samalla on korjattu tutkakuvun saamaa pahaa vauriota.

Kevlarisen tutkakuvun pinta on massattu, jonka jälkeen siihen on vedetty mattamusta maalipinta. Musta maalipinta on monesta kohtaan halkeillut ja lohkeillut. Tällöin alta on paljastunut valkoista massaa ja sen alla olevaa kevlarpintaa.

Tutkakuvun pinnan lohkeillutta maalia ja alla olevaa valkoista täytemassaa poistettiin taltoilla aina kevlarpintaan saakka. Tämän seurauksena tutkakuvun pintaan muodostui uria ja kuoppia. Urat ja kuopat päätettiin täyttää epoksitasoitteella. Tasoite sopii hyvin myös lasikuitumatolla paikatun tutkakuvun vaurioalueen tasoittamiseen ja hiomiseen.

Kevyttä epoksitasoitetta (Lightweight Epoxy Filler) ja sen kovetetta ostettiin Biltemasta. Tuotteen ohjeen mukaisesti sekoitettiin tasoite-erä. Tasoitetta levitettiin metallilastoilla tutkakuvun pinnan kuoppiin sekä lasikuitumatolla umpeen laminoituun vauriokohtaan. Tasoitteen levittämisessä käytettiin myös ohutta taipuisaa vaneriviilua, jota vedettiin kuvun muotoa mukaillen pitkin kuvun pintaa. Näin tasoite saatiin noudattamaan kuvun kaarevaa muotoa. Jouduttiin tekemään useampi tasoite-erä, ennen kuin kaikki urat oli täytetty ja tasoitettu.

Tasoitteen kuivuttua se hiottiin. Hiota tehtiin pääosin käsin. Käsin hiomalla saa paremman tuntuman tutkakuvun kaarevaan pintaan kuin koneella hiottaessa. Hionnan jälkeen tasoitekäsittely ja sen hionta uusittiin, jotta saataisiin mahdollisimman hyvin kuvun pinnan muotoa noudattava tasoitteella paikattu pinta.

Kahden tasoite- ja hiontakerran jälkeen tutkakuvun pinta päätettiin pohjamaalata. Maaliksi valikoitui Spray MAX Primer filler ja se ostettiin Pintavärin liikkeestä. Tämä maali täyttää hyvin hiotun pinnan pieniä epätasaisuuksia ja on uudelleen hiottavissa sekä pohjamaalattavissa.

Hiottuun tutkakuvun pintaan levitettiin kaksi spraymaalikerrosta. Ennen maalausta suojattiin tutkakuvun kiinnityspulttien suojakansien aukot. Vaikka pohjamaalauksen jälkeen lopputulos näyttikin varsin hyvältä, paljasti tasainen mattamusta maalipinta, että joudumme vielä joissakin kohtaa paklaamaan ja hiomaan tutkakuvun pintaa, ennen kuin saamme sen täysin tasaiseksi ennen pintamaalausta.

Kuvat: Lassi Karivalo

MG-111:n ohjaamon sisätilan purkamista simulaattoria varten

Maanantai 5.12.2022 - Tiistaikerholainen

Työt MiG-21BIS MG-111 koneyksilön ohjaamon muuntamiseksi elämyssimulaattoriksi jatkuvat Tiistaikerhossa. Ilmailumuseoyhdistyshän sai MG-111 romuttamisen yhteydessä koneen rungosta pätkäistyn ohjaamo-osan omistukseensa elämyssimulaattoriksi muutettavaksi. Simulaattoriksi tekemiseksi ohjaamokokonaisuudesta puretaan valtaosa sen laitteista. Niiden tilalle tullaan asentamaan simulaattorilaitteisto, mutta osa laitteista ja osista asennetaan myös takaisin.

Suomen ilmailumuseon pihalla ohjaamokokonaisuudesta purettiin jo valtaosa ohjaamon etupuolella olevan laitetilan johdoista ja laitteista sekä ohjaamon takapuolella olevan seinän johdoista. Tämän jälkeen ohjaamokokonaisuus siirrettiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen irrottamiseksi.  

Tosin ensin viimeisteltiin ohjaamon etutilan ja takaseinän tyhjentäminen viimeisistäkin johdoista sekä siellä olleiden laitteiden kiinnitystelineistä ja pidikkeistä. Niinpä molemmat on nyt saatu tyhjiksi. Tyhjättyyn etutilaan asennetaan aikanaan MiG-21BIS:n ohjaamosimulaattorin simulaattorilaitteistoa. Takaseinä siistitään ja maalataan ja siinä näkyvät moottorin suuret ilmanottokanavien aukot peitetään plekseillä.

Kuva: Juha Veijalainen.

Ohjaamon tyhjentämiseksi laitteista haluttiin ensin irrottaa lentäjän istuin, sillä istuimen poistaminen antaisi tilaa ohjaamossa työskentelylle niin laitteiden purkamisen kuin simulaattorilaitteiden asentamisen ajaksi. Ennen kuin paneuduimme istuimen poistamiseen, irrotimme ohjaamon kuomun.

Kuva: Ari Aho.

Istuimen irrottamista varten saimme asiantuntevaa opastusta sekä tarvittavan nostotangon Rissalan entisiltä MiG-21BIS-mekaanikoilta. Istuimen irrottaminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä MG-111 istuimen alta ei löytynyt siellä normaalisti olevaa istuimen lukituksen vapautusvipua. Liekö sitä laitettu enää takaisin paikoilleen, kun MG-111 istuin on koneen käytöstä poistamisen yhteydessä irrotettu ja laitettu takaisin paikalleen heittoistuimeen kuuluvien panosten poistamiseksi.  No, irrottamista yritetään uudestaan joulukuussa, jolloin toivottavasti saamme Rissalan mekaanikon käymään paikan päällä asiaa kanssamme ihmettelemässä.

Kuva: Juha Klemettinen.

Vaikka emme saaneetkaan lentäjän istuinta irti, aloitimme ohjaamon sisätilan purkamisen MiG-21BIS MG-111:n ohjaamon simulaattoriksi muuttamisesta vastaavan Juha Klemettisen ohjeilla. Juha itse purki ohjaamosta mittaritaulut ja muut paneelit. Meidän tehtävänämme oli purkaa mittaritaulun takaa paljastunut Juhan rajaama tila tyhjäksi tutkan näytöstä ja siellä risteilevistä lukuisista johdoista. Miten noita johtoja voikin olla niin paljon!!

Aloitimme ohjaamotyöt irrottamalla ensin tutkan ja käyden sitten johtojen kimppuun. Kyse ei ollut niinkään yksittäisistä johdoista, vaan yhden johtokuoren sisällä kulkevista johtonupuista. Joitain niistä saatiin irti liittimistään ja poistettua. Johtojen irrottaminen liittimistään oli hankalaa, sillä liittimet ovat joko piilossa tai jopa saavuttamattomissa. Tuli mieleen, ettei veli venäläinen kyllä ollut miettinyt mekaanikkojen työn helpottamista johtoja sijoitellessaan.

Johtojen irrottamiseksi ei lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin katkaista niitä. Siihen saatiin Juhalta lupa. Paksujen johtojen katkaiseminenkaan ei ollut ”ruusuilla tanssimista”, sillä paksut ja useita johtoja sisältävät johtoniput olivat erittäin sitkeitä poikkaistaviksi.

Joku keksi, että hankitaan Fiskarsin puutarhasakset (oksasakset) paksujen johtojen katkaisemiseksi. Jos Fiskarsin sakset leikaavat hyvin 20-30 mm paksuja oksia, niin eiköhän veli venäläisen tekemät johdotkin katkea. Niinpä ostimme Fiskarsin oksasakset ja ne toimivatkin erittäin hyvin johtonippujen katkaisemisessa. Irrotettujen johtojen laatikko alkoikin täyttyä eri pituisista ohjaamosta poistetuista johdoista. Työtä on kyllä vielä kosolti jäljellä ennen kuin ohjaamon mittaritaulun takainen tila on saatu kokonaan tyhjennetyksi.

Samalla kun työskentelimme ohjaamon sisällä, irrotimme ohjaamon edessä olevan tilan ja ohjaamon välisen seinän läpi vietyjen johtojen päissä olevat moninapaiset pistokkeet. Pistokkeet seinään kiinnittävät kiinnitysrenkaat saatiin kierrettyä auki. Sen jälkeen pistokkeita työnnettiin seinän läpi ohjaamon puolelle sieltä käsin ulos vedettäviksi. Niitä ei kuitenkaan saatu juurikaan ohjaamon sisäpuolelle työnnetyiksi, koska pistokkeiden paksut johdot eivät antaneet periksi. Pistokkeet johtoineen saataneen poistettua vasta, kun ohjaamon puolelta on saatu purettua johtoja riittävän paljon. Ohjaamon etupuolisen tilan ja ohjaamon välisen seinän johtojen aukoista tullaan aikanaan vetämään johdot ohjaamon etutilaan sijoitettaviin simulaattorilaitteisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen oikean siivenkärjen korjaus

Maanantai 21.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseo ry:n Ruotsista hankkiman ja Turun Pansion hallissa nyt olevan Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosa on johtoreunastaan pahasti vaurioitunut. Vaurio on aiheutunut, kun jokin  Arlandan lentokenttäkulkuneuvo on törmännyt siiven kärkeen Caravellen kymmenien vuosien kentän laidalla olon aikana. Myös vasemman siiven kärkiosan keskelle on tullut lommo.  Törmäysvaurion ovat saaneet lisäksi oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen jättöreuna sekä koneen nokan tutkakupu. Siivet, korkeusvakaaja sekä tutkakupu korjataan Tiistaikerhossa.

Onneksi Caravellen siipien sekä vakaajien kärkiosat ovat irrotettavissa. Niinpä IMY:n Turun vapaaehtoisporukka irrotti siiven kärkiosat, vaurioituneen oikean korkeusvakaajan kärkiosan sekä tutkakuvun Vantaalle vietäviksi. Nämä osat tuotiin henkilöauton tavaratilassa ja peräkärryssä Pansiosta Vantaalle Tiistaikerhossa korjattaviksi.

Oikean siiven kärkiosan johtoreuna on murskana noin 40 cm matkalta. Samalla on rikkoutunut kärjen johtoreunassa oleva purjehdusvalo erikoisen muotoisine kupuineen. Vasemman siiven purjehdusvalon kupu on ehjä. Oikean siiven kärjen korjauksessa käytetään mallina ehjää vasenta siipeä.

Purjehdusvalo on rikkoutunut pahoin. Sen polttimon istukan tekeminen saattaa ehkä onnistua, mutta valon monimuotisen kuvun tekeminen lienee mahdotonta. Tuskin sellaista löytyy varaosanakaan. No, voihan sitä kysyä Ruotsista heidän Caravelle-klubiltaan, joka entisöi yhtä SAS:n käytössä ollutta  Caravellea.

Oikean siiven kärkiosan korjaaminen aloitettiin poraamalla rutussa olevat kärkiosan alumiinilevyjen kiinnitysniitit pois. Näin levyjä voitiin taivuttaa auki ja saatiin samalla parempi käsitys vaurioituneen kärjen rakenteesta sen korjaamiseksi.  

Yritettiin kokeeksi muokata vaurioituneita alumiinilevyjä, josko ne taipuisivat alkuperäiseen muotoonsa. Siiven kärjen duralumiinilevyt olivat kuitenkin laadultaan sen verran kovaa alumiinia, että ne murtuivat niitä alkuperäiseen muotoonsa taivutettaessa. Todettiinkin, ettei vaurioitunutta kärkiosaa saa korjattua hyödyntämällä alkuperäisiä levyjä. Kärki on kokonaan rakennettava uusista alumiinilevyistä tukirakenteineen. Onneksi rakentamisen mallina on ehjä vasemman siiven kärkiosa. Oikean siiven kärki purettiinkin kokonaan vaurioituneelta osaltaan.

Kun pohdittiin eri vaihtoehtoja oikean siiven kärkiosan rakentamiseksi, päädyttiin siihen, että rikkoutunut kärkiosa rakennetaan useista kärjen muotoon muokattavista ja toisiinsa niitattavista alumiinilevyistä. Sitä varten rakennetaan puusta vasemman siiven ehjän kärjen muotoinen muokkauslesti, mutta peilikuvana. Puista muokkauslestiä vasten kukin alumiinilevy taivutetaan muotoonsa ja niitataan toisiinsa yhtenäiseksi uudeksi kärkiosaksi. Yhteen niittaamista ennen on rakennettava kärkeen uusi tukirakenne.

Aloitettiin muokkauslestin rakentaminen liimaamalla yhteen riittävän määrän lankun pätkiä siiven kärkiosaa suuremmaksi puukappaleeksi. Tämä kappale muokataan vähä vähältä sahaamalla, veistämällä, höyläämällä ja hiomalla vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa. Puukappaleen saamiseksi vastaamaan täysin kärkiosan profiilin muotoon, muokkaamisessa käytetään ehjän kärjen muotoa kuvaavia vanerista tehtyjä profiilitulkkeja. Muokkauksen edetessä tulkeilla kokeillaan, mistä kohdin vielä pitää puista lestiä muokata.

Liimojen kuivuttua päästiin aloittamaan ”puumöhkäleen” muotoilu muokkauslestiksi. Ensin puukappaleeseen piirrettiin siiven kärkiosan kaareva sivuprofiili. Piirrettyä viivaa pitkin muotin aihiosta sahattiin vannesahalla lähes puolet pois. Tämän jälkeen puukappaletta alettiin jyrsiä muotoonsa käsijyrsinkoneella ja höylällä. Muokkauksen edetessä työn lestin muotoa tarkistetaan muototulkeilla. Vielä on edessä paljon työstettävää, ennen kuin saamme lestin aihion vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa, jonka jälkeen alkaa alumiinilevyjen muokkaaminen muotoonsa lestiä vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Myrskyn NACA-renkaan koesovitus moottoriin

Sunnuntai 13.11.2022 - Tiistaikerholainen

Olemme saaneet VL Myrsky II:n (MY-14) NACA-renkaan siinä määrin valmiiksi, että sitä voitiin koesovittaa moottoriin. Emme kuitenkaan matkustaneet Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle sovittaaksemme NACA-rengasta siellä olevaan MY-14 runkoon jo kiinnitettyyn Pratt & Whitney R-1830 moottoriin. Meillä on täällä Suomen ilmailumuseossa vastaava Pratt & Whitney -moottori, jota käytämme NACA-renkaan koesovittamiseen.

Pelkkä moottori ei kuitenkaan koesovittamiseen riitä, vaan pitää myös olla Myrskyn moottoripukki, johon moottorin saa kiinnitettyä koesovituksen ajaksi. Onneksi meillä  on  käytössämme ylimääräinen Myrskyn moottoripukki. Se on Myrsky MY-5:n runkokehikosta irrotettu, jonka jälkeen ruosteesta puhtaaksi hiekkapuhallettu ja harmaaksi maalattu.

Kuva: Heikki Kaakinen

Koska moottoripukki moottoreineen laitetaan NACA-renkaan koesovittamisessa käytännöllisistä syistä pystyasentoon, moottoripukin tueksi rakennettiin terästangoista pukkia tukevoittava neliönmuotoinen alusta. Se hitsattiin kiinni moottoripukkiin.

Kuvat: Heikki Kaakinen

Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva Pratt & Whitney -moottori siirrettiin hallista museon pihalle pukkiin kiinnitettäväksi. Pukki tuotiin moottorin ääreen, jonka jälkeen moottori nostettiin pukin ylle kuorma-auton nosturiin kiinnitetyillä liinoilla. Liinoja varten potkurin akseliin oli laitettu nostoa varten tehty nostotanko. Käsillä ohjaten moottori laskettiin oikeassa asennossa pukin sisään ja lukittiin pulteilla paikalleen. Tämän jälkeen moottori pukkeineen nostettiin kuorma-auton lavalle ja siirrettiin museon entisöintitilan eteen, josta edelleen sisään entisöintitilaan.

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Entisöintitilassa NACA-rengas nostettiin miehissä moottorin päälle. Siinä se kohdistettiin paikalleen teräslevystä rakennetun nelisakaraisen asemointilevyn/jigin avulla. Moottorin päähän kiinnitetyllä asemointijigillä varmistetaan, että NACA-rengas asettuu niin pysty- kuin vaakatasossa juuri linjaan moottorin kanssa. Tämä on edellytys, jotta NACA-renkaan kiinnityskonsolien päässä olevat liitoskappaleet asettuvat täsmälleen moottorin venttiilikopan korvakkeiden kohdalle ja voidaan kiinnittää pulteilla korvakkeissa olevaan kahteen reikään. NACA-renkaan kiinnitys liitoskappaleiden välityksellä venttiilikopan korvakkeisiin onnistui erinomaisesti. Tämä kaikki NACA-renkaan rakentamisessa tehdyn millitarkan työn ansiota.

Koska moottori pukkeineen oli nyt entisöintitilassa, siihen voidaan sovitella myös alumiinista valettua moottorin kaasuttajan imukomua sekä imukomun ja NACA-renkaan yläosassa olevan kaasuttajan ilmanottoaukon välille tulevaa yhdystorvea.

Kun on varmistettu, että kaikki on NACA-renkaan moottoriin kiinnityksessä niin kuin pitää, NACA-rengas irrotetaan moottorista seuraavaa työvaihetta varten. Renkaasta puretaan siinä toistaiseksi pienillä pulteilla kiinni olevat NACA-renkaan kiinnityskonsolit ja rengas viedään keltakromatoitavaksi. Kromatoinnin jälkeen alkaa kiinnityskonsolien lopullinen kiinnitys eli niittaaminen NACA-renkaan sisäpintaan ja toisaalta liitoskappaleiden teräshaarukoiden niittaaminen kiinnityskonsolien päihin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n (SE-DAF) tutkakuvun korjaus alkoi

Lauantai 12.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen (IMY) omistama ja Ruotsista Suomeen tuoma Caravelle III on varastoituneena Turun Pansiossa olevassa hallissa.  Siellä sitä kunnostetaan pantavaksi näytteille Turun lentoasemalle. Turussa konetta kunnostaa IMY:n Turun vapaaehtoisjoukko keskittyen aluksi rungon pintojen puhdistamiseen maalattaviksi. Tiistaikerho on puolestaan saanut tehtäväkseen korjata koneen pitkän varastoinnin aikana saamia vaurioita. Vaurioita ovat saaneet mm. oikean siiven ja  vasemman korkeusvakaajan kärki sekä koneen nokan tutkakupu. Mikä liekin lentokenttäkulkuneuvo on Arlandassa näin moneen kohtaan ehtinyt törmätä?

Törmäyksen tutkakuvulle aiheuttama vaurio on sattunut harmillisesti juuri yhden tutkakuvun kiinnityspultin luukun kohdalle. Sen seurauksena lasikuituista tutkakupua on painunut sisään noin 20x15 cm alueelta. Samalla törmäys on rikkonut tutkakuvun reunuskehän ja vaurioittanut sen alla olevaa koneen nokan paineseinän kehää. Lisäksi törmäys on vaurioittanut paineseinän kehän alla olevaa koneen nokkaa ja saanut nokan metallireunan mutkalle ja alumiiniverhouksen ”vekille”. Todettakoon myös, että lasikuituisen tutkakuvun maalipinta on pahasti lohkeillut.

Turun ryhmä irrotti oikean siiven ja vasemman korkeusperäsimen vaurioituneet kärkiosat sekä koneen nokan paineseinän siinä kiinni olevine tutkineen ja tutkakupuineen. Paineseinä tutkakupuineen ja oikean siiven sekä vasemman korkeusperäsimen kärkiosa käytiin hakemassa Pansiosta korjattavaksi Suomen ilmailumuseoon Vantaalle. Tutkakuvun sekä siiven kärjen korjaus ovat päässeet hyvään alkuun. Vakaajan kärjen korjauksen vuoro tulee myöhemmin.

Tutkakuvun vaurion korjaamiseksi kupu pitää irrottaa nokan paineseinästä. Kupu on reunastaan kiinni paineseinän kehässä kolmella kiinnityspultilla sekä kolmella ohjaustapilla. Pultit saa näkyviin, kun avaa lasikuituisessa suojakuvussa pultin kohdalla olevan suojaluukun.

Tutkakuvun irrottamiseksi avattiin ensin kahden ehjän kiinnityspultin kohdalla olevat suojakannet. Niiden alta paljastui metallinen tutkakuvun lasikuidussa ja kuvun metallireunassa kiinni oleva kehikko. Kehikon keskellä törrötti kruunupäinen kiinnityspultti. Kumpikin pultti saatiin helposti kierrettyä irti paineseinän metallikehässä olevasta kierreholkista. Onneksi saimme myös vauriokohdan kiinnityspultin auki, jonka jälkeen tutkakupu voitiin nostaa paineseinän päältä. Samalla paljastui, että tutkakuvun alla oleva tutkatila olikin tyhjä. Tutka oli poistettu jo jossain Caravellen varastoinnin vaiheessa, mutta mitä ilmeisemmin ennen tutkakuvun saamaa vauriota.

Kun tutkakupu oli irrotettu tuli paremmin näkyviin kuvun reunan alla olevan paineseinän metallikehän saama vaurio. Paineseinän kehä on painunut pahasti sisään ja murtunut. Se on myös korjattava, jotta tutkakuvun saa kiinnitettyä korjauksen jälkeen takaisin paikoilleen.

Kuva: Reijo Siirtola.

Lasikuituisen tutkakuvun vaurion korjausta valmistelevana työnä irrotettiin vauriokohdan rikkoutunut kiinnityspultin metallikehikko. Koska metallikehikko on niitattu tiukasti kiinni tutkakuvun vaurioituneeseen kehään, sitä ei edes yritetty saada kehästä irti muutoin kuin katkaisemalla tutkakuvun metallikehä kiinnityspultin kehikon kummaltakin puolelta. Kehikon kanssa saatiin samalla poistettua myös rikkoutunut lasikuitukuvun alue.

Kuva: Reijo Siirtola.

Korjaussuunnitelmana on rakentaa ensin korvaava osa tutkakuvun kehästä poistetulle pätkälle. Koska emme voi käyttää siihen enää pilalle rikkoutunutta kiinnityspultin kehikkoa, päädyimme ratkaisuun, jossa rakennamme vahvasta vanerista sillan kuvun reunakehän katkaistujen päiden välille. Kuvun kolmannen pultin kiinnittämisen paineseinän kehän kierreholkkiin voimme tehdä vanerin läpi. Laitamme sitä varten vaneriin pultin ja kierreholkin tarvitseman reiän kohdalle metallivahvikkeen tarpeellisine kauluksineen. No, alkuperäisen vahvuista tämän kolmannen kiinnityspultin liitoksesta ei tule, mutta toimii staattisen muistomerkkikoneen tutkakuvun kiinnittämisessä. Ulkonaisesti ero ei tule näkyviin.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun kehä on saatu edellä tavoin toimien ehjäksi, laminoidaan epoksihartsilla lasikuitumatokerroksia riittävän paksulti tutkakuvun vaurioaukon yli. Laminoitu alue hiotaan tutkakuvun pinnan tasoon. Umpeen laminoituun repeämäkohtaan tehdään aukko kiinnityspultin suojakannelle.

Aloitettiin rakentaa tutkakuvun kehästä puuttuvaa osaa. Sahasimme vahvasta vanerista kehän muotoa jäljittelevän kappaleen. Vanerikappale liimattiin epoksilimalla sillaksi vauriokohdan kehän katkaistujen päiden välille. Sillassa on vielä tekemistä, ennen kuin se on valmis. Sen jälkeen pääsemme laminoimaan umpeen kuvussa olevan aukon. Laminointia varten olemme jo hioneet ohuiksi vaurioaukon lasikuitureunat.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

DO-5:n ohjaamon ja matkustamon välistä ovea kunnostetaan

Sunnuntai 6.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DO-5:n (DC-3/C-47) rungon kunnostuksessa on vuorossa ohjaamon ja matkustamon välisen seinän puinen ovi. Se on rakenteeltaan ns. peiliovi.  Oven ohjaamon puoleinen maalipinta on pahasti kulunut sekä hilseillyt  ja kunnostetaan alkuperäistä vastaavaksi.

Sen sijaan matkustamon puolella oven alkuperäinen pinta on piilossa, sillä se on verhoiltu uudenaikaisella vaalealla kovapintaisella levyllä. Samalla levyllä on verhoiltu ohjaamon ja matkustamon välisen seinän matkustamon puoli sekä matkustamon seinät ikkunoiden yläreunaan asti.  Liekö oven ja seinien uudelleen verhoilu tehty koneen Lufthansan aikana vai vasta koneen tultua ilmavoimien käyttöön? Oven matkustamon puoleisen modernisoidun pinnan jätämme nykyiselleen eli samanlaiseksi verhoiltuna, kuin matkustamon seinät ovat.

Ohjaamon puoleisen pinnan perusteella ovi vaikuttaa alkuperäiseltä C-47 tyypin ovelta. Siitä kielisi se, että oven vaneripinnasta löytyy suurikokoinen leima. Siinä on vielä luettavissa sana ASSEMBLY ja sarjanumero 24 145018. Muitakin numeroita leimassa on, mutta niistä ei saa kunnolla selvää.

Oven kunnostusta varten ovi irrotettiin karmistaan ja tuotiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Kunnostuksessa ohjaamon puoleinen maalipinta hiotaan ja  oven verhoilun liimauksestaan irronneet vaneriviilut liimataan kiinni. Lopuksi ovi saa uuden maalipinnan.

Tulevaa oven maalaamista varten hilseilyt irtonainen maali raaputettiin pois ja vihertävän harmaa maalipinta hiottiin sileäksi hiekkapapereilla. Tarkoituksenamme on maalata oven pinta kuin myös ohjaamon alumiiniset seinäpinnat alkuperäisen mukaisella vihreällä sävyllä. Sitä ennen yritetään selvittää, mikä se alkuperäinen maali ja sen sävy olisi mahtanut olla.

Ovessa näkyy vähintään kahta vihreän eri sävyä. Ikään kuin alempana olisi vaaleamman vihreä, jonka päälle on vedetty tummemman vihreä maali. Ohjaamon seinien alumiinipinnoissa on näkyvillä ainakin kolmea ei vihreää. On siten arvailujen varassa, mikä niistä olisi varmasti alkuperäistä – jos niistä enää mikään. Onhan DO-5 ollut Normandian maihinnousuun osallistumisen jälkeen siviilikäytössä Hollannissa, Ranskan Indokiinassa ja Saksassa ennen tuloaan Suomen ilmavoimille vuonna 1960.

Tiedustelin ”kolmosten” värejä Suomen ilmavoimamuseosta. Sain kuulla, että ohjaamon ja siten myös oven väri on mitä ilmeisimmin amerikkalainen "Bronze Green" tai "Dull Dark Green." Sisätilan väri oli yleisesti tumman vihreä sen ajan amerikkalaiskoneissa. Alumiinipintojen pohjamaalina käytettiin sinkkikromaatti korroosiosuojamaalia, jonka sävyä taitettiin mustalla pigmentillä, jolloin siihen saatiin myös UV-suojaa. On siten vielä selvitettävää, ennen kuin menemme maalikauppaan.

Maalattavat pinnat edellyttävät kuitenkin lisää pohjustustyötä, ennen kuin ovi on valmis maalattavaksi. Tehdäänkö maalaus jo nyt, vai vasta keväällä yhdessä ohjaamon alumiinisten seinäpintojen maalauksen kanssa, on toistaiseksi päättämättä.

Oven pintojen hiomisen jälkeen liimattiin liimauksestaan irronneet oven vaneriviilut. Viilut puristettiin tiiviisti alustaansa puupalikoilla ja puristimilla. Liimana käytimme ulkokäyttöön tarkoitettua EriKeeper Plus puuliimaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

DO-5:n ohjaamon lentäjänistuimet

Torstai 20.10.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3/C-47 (DO-5) koneen rungon kunnostaminen vähintään siedettävään esittelykuntoon edellyttää monenlaista tekemistä. Suurin työsarka kohdistuu ohjaamon alueeseen.

Kun olimme saaneet rungon sisällä olevat DO-5:n pyrstönosat ja muut romppeet siirretyksi rungon viereiseen DO-5:n varastokonttiin sekä tiivistettyä ohjaamon ikkunat sadeveden sisäänpääsyn estämiseksi, saatoimme keskittyä ohjaamoon. Lähtökohtaisestihan se oli kuin ”hävityksen kauhistus”. Mittarit ja valtaosa ohjaamon laitteista olivat poissa, penkit repaleiset, seinät verhoilusta riisuttuna paljaina sekä roskaa joka paikassa.

Suurin osa DO-5:n mittareista ja laitteista oli purettu siinä vaiheessa, kun DO-5 poistettiin käytöstä ja sen runko vietiin Uttiin laskuvarjojääkärien maassa olevaksi kuivaharjoittelukoneeksi. Samassa yhteydessä on todennäköisesti purettu ohjaamon seinien verhouspaneelit.

Siivosimme ohjaamon ensin roinasta ja roskasta, joka sinne oli aikojen saatossa kertynyt. Lopulta päästiin jo käyttämään pölynimuriakin ohjaamon pintojen puhdistamiseen.  Ensivaiheen tavoitteenamme on saada ohjaamosta siisti. Pitemmälle ajatellen olisi kiva saada ohjaamoa täydennettyä puuttuvilla mittareilla ja laitteilla, mutta se tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. 

Siivoustyön jälkeen otimme kohteeksemme lentäjän istuimet. Istuin muodostuu varsinaisesta istuinosasta ja istuimen putkirakenteisesta kehikosta, johon istuinosa on kiinnitetty. Tarkoituksemme on kunnostaa istuimet huolimatta siitä, että istuinten istuinosat ovat pahoin vaurioituneet. Istuinten putkirakenteiset runkokehikot ovat vielä hyväkuntoiset, joskin ruosteessa.

Vaurioitumiseen on syynä se, että koko istuinosa on tehty monikerroksisesta istuimen muotoon prässätystä ja jäykistetystä pahvista. Ohjaamoon päässeen sadeveden ja kosteuden seurauksena muotoonsa prässätty pahvi on vettynyt niin, että pahvin kerrokset ovat irronneet toisistaan ”mössöksi”. Istuinten selkänojat ovat kuitenkin vielä kohtalaisessa kunnossa.

Tosiasia on kuitenkin, ettei näistä alkuperäisistä repaleisista istuinosista saa enää entisöimällä kelvollisia, vaan kummankin istuimen istuinosa on kokonaan uusittava, vaikka selkänoja vielä käyttökelpoinen olisikin.  Onkin ”tenkkapoo”, kuinka pahvista prässätyn istuinosan saisi järkevästi uusittua. Toki vaihtoehtona on tehdä se alumiinilevystä, jos siihen ratkaisuun päädyttäisiin. Istuimen kehikko kaipaa vaan ruosteesta puhdistamista ja maalausta.

Penkkityöt” aloitimme irrottamalla ohjaamon kummatkin lentäjän istuimet ohjaamon lattiassa olevista kiskoistaan. Tämän jälkeen on vuorossa kummankin istuimen istuinosan irrottaminen runkokehikosta.  Istuinosa on kiinni runkokehikon putkessa putkea pitkin liukuvilla kiinnikkeillä, jotta istuimen korkeutta voi säätää. Istuimen säädön lukitus tehdään runkokehikon putken reikiin työntyvillä lukitustapeilla. Säätömekanismi on istuimen alla.

Aloitimme purkutyön vasemmanpuoleisesta istuimesta. Irrotimme runkokehikon putken ympärillä olevat istuimen ruosteessa olevat kiinnikkeet saadaksemme istuinosan kehikosta irti. Vaan eipä se irronnutkaan, sillä korkeussäädön lukitustapit olivat yhä tiukasti paikallaan kehikon putken säätörei´issä. Jouduimme tekemään kovasti töitä, ennen kuin saimme jumiutuneet korkeussäädön lukitustapit vedettyä pois tapinrei’istään ja istuinosan ja runkokehikon irrotettua toisistaan.

Vastaavalla tavalla purimme kunnostettavaksi ohjaamon oikeanpuoleisen istuimen. Se on identtinen vasemman istuimen kanssa, mutta siitä peilikuva. Tämän istuimen osalta jouduimme purkamaan kokonaan istuimen korkeussäädön mekanismin, ennen kun saimme korkeudensäädön lukitustapit vedettyä pois istuinkehikon putken säätörei’istä ja siten istuinosan irti ja istuimen kehikosta. Kummankin istuimen osat veimme DO-5:n varastokonttiin odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuvat: Lassi Karivalo

DO-5:n ohjaamon tuulilasit talvikuntoon

Sunnuntai 16.10.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3 (C-47) koneyksilön DO-5:n runkoon liittyvät työt ovat päässeet hyvään alkuun Tiistaikerhossa. Nyt pyritään keskittymään sellaisiin töihin, jotka ovat mahdollista toteuttaa säästä riippumatta alkavien kylmien säiden ja talvikauden aikana. DO-5:n runkohan on nyt ulkosalla Suomen ilmailumuseon pihalla. Lisäksi olemme varustaneet pihalla olevaa runkoa syksyn sateisiin ja talven tuiskuihin.

Yksi tällainen talveen varautuminen oli saada ohjaamon ikkunat ennen talven tuloa sellaiseksi, ettei sadevesi ja lumi pääse tunkeutumaan ohjaamoon. DO-5:n ohjaamon ikkunat olimme kyllä suojanneet jo alkusyksystä sateen pitävällä suojamuovilla, koska tuulilasien raameihin laitetut pleksit olivat kooltaan liian pienet estämään sadeveden pääsyn ohjaamoon. DO-5:n kummankin tuulilasin alkuperäiset ruudut ovat jossain vaiheessa rikkoutuneet ja korvattu läpinäkyvillä 3 mm vahvuisilla pleksilevyillä.

Noiden liian pienikokoisten tuulilasipleksien tilalle oli saatava ennen talven tuloa uudet ja paremmin ikkunan raamiaukon kattavat pleksit. Tosin näin ei lentävien DC-3 koneen osalta toimittaisi, vaan rikkoutuneen tai muuten käyttökelvottomaksi menneen tuuliasi-ikkunan tilalle olisi vaan vaihdettu varaosana kokonaan uusi ikkuna raameineen ja ruutuineen. Tällaisia vaihtoikkunoita ei meillä ole valitettavasti käytettävissämme.

Niinpä liian pienet tuulilasien pleksit irrotettiin ja kummankin tuulilasin raamin kouru puhdistettiin liasta sekä ruosteesta akkuporakoneeseen kiinnitetyllä harjalaikalla. Uusien pleksilasien hankkimista varten tehtiin 1,2 mm vanerista ikkunan muotoinen sapluuna. Tämä sapluuna leikattiin sen kokoiseksi, että ikkunapleksin vanerimalli saatiin juuri ja juuri pujotettua tuulilasin raamin aukosta raamin kouruun.

Tarkoituksena on liimata uusi pleksilasi raamiin silikonilla. Liimatessa pleksi tuettaisiin paikalleen raamin sisällä siten, että se nojaa joka reunastaan muutaman millin raamin kourun sisäreunaa vasten. Näin pleksi peittäisi koko ikkuna-aukon ja silikonisaumasta saataisiin vesitiivis.

Leikkautimme ETRA:ssa vanerisapluunan mukaiset kaksi ikkunapleksiä  5 mm vahvuisesta UV-suojatusta polykarbonaattipleksistä. Kun sovittelimme niitä DO-5:n tuulilasin raameihin, niin pienen viilaamisen jälkeen saimme pleksit ”loksahtamaan” halutusti tuulilasin raamin sisään.

Koska syksyn säät ovat jo kylmenneet vain 10 asteen tietämiin, päätimme siirtää pleksien liimaamisen silikonilla ensi kevään lämpimimpiin säihin. Estääksemme sadeveden tai lumen pääsyn  ohjaamoon,  teippasimme suojakalvoilla varustetut uudet pleksit koneen ulkopuolelta oranssiteipillä tuulilasin raameihin. Teippaus tehtiin niin, että teippi peitti kokonaan tuulilasin raamin ja koneen rungon välisen sauman.  Samalla tavalla suojasimme ohjaamon sivuikkunoiden saumat, jottei sade pääse niidenkään kautta tunkeutumaan ohjaamoon.

Toinen talveen varautumiseen liittyvä tehtävä oli pyrstöosan peittäminen suojapressulla. DO-5:n pyrstöstähän on irrotettu niin korkeus- kuin sivuvakaaja. Näin ollen sade ja lumi pääsee tunkeutumaan vakaajien aukoista esteettä rungon sisään. Hankimme suurikokoisen pressun, jolla peitimme umpeen koko pyrstön alueen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

MiG-21BIS MG-111:n ohjaamosta elämyssimulaattori

Sunnuntai 9.10.2022 - Tiistaikerholainen

MG-111 oli ensimmäinen Ilmavoimien käyttöön vuonna 1978 tulleista MiG-21BIS-hävittäjistä. Koneyksilö poikkesi joidenkin yksityiskohtien osalta myöhemmin Ilmavoimille tulleista ”bisseistä”. Kuvassa MG-111 on kesäkuussa 1990 Oulunsalon ampumaleirillä. Huomaa sen sivuvakaajassa kaksi pientä punaista Drakenin silhuettia merkkinä MG-111:lla saavutetuista Draken-ilmavoitoista ennen ampumaleiriä.

Kuva: Perttu Karivalo

MG-111 viimeinen lento oli vuonna 1993. Kone siirrettiin säilytykseen Suomen ilmailumuseoon vuonna 1994. Viimeiset vuotensa MG-111 sai viettää taivasalla, kunnes vuonna 2016  kone paloiteltiin museon pihalla ”tölkkitavaraksi”. Paloittelun yhteydessä todettiin MG-111 olleen edelleen varsin hyväkuntoinen. Olikin sääli, että juuri ensimmäinen Suomen MiG-21BIS-koneyksilö sai tällaisen lopun.

No, kaikki koneesta ei mennyt niin sanotusti tölkkien raaka-aineeksi. Koneen ohjaamo-osa säästyi, kun runko katkaistiin molemmin puolin ohjaamoa tarkoituksena, että ohjaamo-osasta muokataan MiG-21BIS-elämyssimulaattori. Ohjaamo-osa on Ilmailumuseoyhdistyksen omistuksessa ja työt sen muuttamiseksi elämyssimulaattoriksi ovat alkaneet.

Ohjaamokokonaisuuden tekeminen elämyssimulaattoriksi edellyttää ohjaamon ulkopuolella ja osin myös sisäpuolella olevien laitteiden ja johtojen purkua. Purkaminen siksi, että saadaan tilaa simulaattorilaitteille ja niiden paikalleen asentamiselle. 

Tiistaikerhon tehtävänä oli purkaa ohjaamon etu- ja takapuolella rungossa olevat johdot ja laitteet. Purkutyöt aloitettiin tiistaina 24. toukokuuta. Hyvin alkanut työ keskeytyi kesätauon ajaksi ja sitä jatkettiin heti Tiistaikerhon syyskauden alettua 30. elokuuta.

Suurin työ oli ohjaamon etupuolella olevan laitetilan tyhjentäminen kaikesta ”romppeesta”.  Sikäli työ oli helppoa, kun käsky oli irrottaa ja purkaa sumeilematta kaikki parhaaksi katsomalla tavalla. Niinpä erilaisten meisseleitten ja avaimien ohella käytössä olivat leikkurit ja jopa rautasaha.

Hommaa oli kylliksi myös ohjaamon takana olevassa seinämässä kiinni olevien osien ja johtojen sekä rungon sivulla olevien luukkujen takana olevien johtojen irrottamisessa. Irrotettua rompetta kertyikin kasapäin laatikoihin. Ohjaamon takapuolelta katkaistun rungon reunat olivat vaarallisen teräviä. Reunat viilattiin sileiksi, jottei niissä kukaan loukkaisi itseään.

Kun ohjaamon ulkopuolisten johtojen ja laitteiden purkutyö oli saatu päätökseen, ohjaamokokonnaisuus vedettiin trukilla pestäväksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilan edustalle. Ennen painepesurilla tehtyä pesua läpiviennit ohjaamoon tulpattiin, jottei pesuvesi pääse tunkeutumaan ohjaamon puolelle.  Ohjaamokokonaisuuden pesu viimeisteltiin  harjoilla ja räteillä.

Kuvat: Antti Laukkanen

Ohjaamokokonaisuus odottaa nyt siirtämistä Suomen ilmailumuseon sisätiloihin. Siellä työt jatkuvat ohjaamon sisällä mm. instrumenttipaneelien ja lentäjän istuimen irrottamisella. Kunhan simulaattorilaitteisto on aikanaan asennettu paikalleen, ohjaamosta irrotetut paneelit ja lentäjän istuin palaavat takaisin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti alkoi

Maanantai 3.10.2022 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turkuun tuodun Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman Caravelle III:n (entinen SE-DAF Sven Viking) entisöintiprojektissa on pienenä lisänä - kuin rikka rokassa – Caravelle III huonokuntoisen hinausraudan kunnostus.  Tämä hinausrauta on SUD AVIATION -tehtaan valmistama ja samaa tuotantotyyppiä, joskin aikaisempaa tuotantoversiota, kuin Tiistaikerhon kevään 2022 aikana Finnairin väreihin entisöimä Finnairissa käytetty Super Caravellen hinausrauta.

Kuva: Pekka Simula

Arlandasta Turkuun Caravelle III:n mukana tuotu hinausrauta on paljon huonommassa kunnossa, kuin entisöimämme Super Caravellen hinausrauta. Raudan tanko-osa, pyöräteline sekä pyörien vanteet ovat paksussa ruosteessa. Toinen pyörän vanteista on ruostunut osin puhki. Pyörien renkaat ovat repaleiset ja siten käyttökelvottomat. On myös erikoista, että pyörien vanteet ovat keskenään aivan erilaiset. Toisen pyörän vanteen puoliskot on hitsattu yhtenäiseksi vanteeksi. Toisen pyörän vanteen puoliskot on kiinnitetty toisiinsa pulteilla. Pulteilla on vanteeseen kiinnitetty myös sen erillinen laakerikeskiö.

Raudan kummastakin päästä puuttuu suorakaiteen muotoinen metallitangosta tehty nostokahva. Vain kahvojen paikat katkenneine kiinnitysruuveineen ovat näkyvissä.  Raudan tanko-osaan on hitsattu tukikaulus, mikä kertoo, että tanko on jossain vaiheessa murtunut. Kenties sen päälle on ajettu.  Edessä on paljon työtä raudan kunnostamiseksi.

Caravelle III:n hinausrautaa ei entisöidä SAS:n käytönaikaiseen asuunsa. Siitä tehdään Finnairin käyttämän hinausraudan näköinen. Näin raudan ulkoasu on sopusoinnussa Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan näytteille tulevan ja Finnairin väreihin maalattavan SAS:n entinen Caravellen kanssa. Finnairin ensimmäiset suihkumatkustajakoneet olivat Caravelle III -tyyppiä.

Kunnostamisessa rauta puretaan osiin. Ruostuneet osat puhdistetaan joko hiekkapuhalluksella tai kylvettämällä osia 30-prosenttisessa fosforihapossa. Hinausrauta maalataan ”Finnairin siniseksi” raudan päitä lukuun ottamatta. Ne saavat pintaansa keltaisen huomiovärin.

Ennen kuin Tiistaikerhossa aloitimme ruosteisen hinausraudan osien irrottamisen, ruostuneet pultit ja mutterit käsiteltiin useaan kertaan ruosteisia osia irrottavalla WD tai CRC monitoimiaineella.

Purkaminen alkoi irrottamalla raudan rungossa kiinni oleva valmistuslaatta, jotta se ei turmellu raudan runkoa hiekkapuhallettaessa. Laatan irrottamiseksi sen kulmissa olevat ruostuneet ja jumiutuneet ruuvit porattiin pois.

Samalla aloitettiin raudan kaksipyöräisen pyörätelineen irrottaminen. Pyörätelineen kiinnityskaulusten pulttien mutterit saatiin yllättävän helposti avattua ja teline irti tangosta. Tämän jälkeen oli vuorossa pyörien poistaminen telineen akseleilta.

Toinen pyöristä saatiin kohtuullisen helposti akselistaan. Myös vanteen puoliskoja toisiinsa sitovat pultit saatiin irrotettua, samoin kuin vanteen laakerikeskiön pultit. Sen sijaan ulkorenkaan saaminen pois vanteelta osoittautui pulmalliseksi. Rengas oli kuin liimattu toisesta reunastaan vanteeseen. Lopulta ei auttanut muu kuin leikata rengas pistosahalla pitkin renkaan reunassa olevaa metallivaijerivahvistusta ja kammeta vanteeseen liimautunut vaijeri irti. Selvisi, että renkaan reunan tukivaijeri oli vaan ruostunut tiukasti kiinni vanteeseen.

Jos toisen pyörän osalta oli ongelmana renkaan saaminen vanteelta, toisen pyörän ongelmana oli itse pyörän saaminen akseliltaan. Lopulta käyttämällä raakaa voimaa saimme pyörän irti, mutta siinä samassa rikkoutuivat pyörän laakerit. Tästä pyörästä rengas saatiin kuitenkin helposti poistettua. Pyöräteline vanteineen on nyt valmiina ruosteen poistoon.

Koska toisen pyörän vanne on osittain puhki ruostunut ja toisen pyörän laakerit tuhoutuivat pyörää irrotettaessa, on harkinnassa uusien pyörien hankkiminen Caravelle III -hinausrautaan. Päätöksen aika on, kun nähdään, miltä vanteet näyttävät hiekkapuhalluksen jälkeen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Tiistaikerho aloittaa DO-5:n rungon kunnostamisen

Sunnuntai 11.9.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseo ry omistuksessa on DC-3 (C-47) DO-5 -koneen runko peräsimineen. Siivet vielä puuttuvat. DO-5:n runko tuli IMY:n omistukseen vuonna 2018. Muutoin runko olisi mennyt romutukseen. Ilmavoimien käytössä ollut DO-5 palveli viimeiseksi Utin laskuvarjojääkärikoulun maassa olevana kuivaharjoituskoneena. IMY:n omistamana DO-5:n runkoa on käytetty jo kahdessa elokuvassa rekvisiittana.

Ilmailumuseoyhdistyksen tarkoituksena on kunnostaa DO-5:n runko niin, että sitä voisi kunnostettuna esitellä erilaisissa ulkoilmatilaisuuksissa. Tällöin koneen sisätiloihin olisi myös mahdollista tutustua. Rungon matkustamo säilytetään laskuvarjojääkärien koulutusasussaan pitkin seinää kulkevine ”rättipenkkeineen”. Jatkossakin runko on tarjolla elokuvatuottajien tarpeisiin.

DO-5:n rungon kunnostus on käynnistymässä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa. Tätä varten runko on Suomen Ilmailumuseon pihalla. No, ihan heti huomenissa kaikki ei ole suinkaan valmista, sillä suuri urakka kerholaisilla on edessä rungon kunnostamiseksi. Mutta jospa oltaisiin loppukeväästä 2023 jo sen verran pitkällä, että rungon uskaltaisi vielä näytteille Turussa pidettävään valtakunnalliseen lentonäytökseen. No, aika näyttää.

Tiistaikerhon syyskauden alku on mennyt DO-5:n kunnostustöiden esivalmisteluun. Niistä yksi oli matkustamon sisälle varastoitujen koneen sivuvakaajan, sivuperäsimen, korkeusperäsinten, peräkartion, nokkakuvun sekä muiden koneen osien siirtäminen DO-5:n tuntumaan tuotuun varastokonttiin. Varastokonttiin siirrettiin myös rungon alle varastoitu korkeusvakaaja. Matkustamossa olleet osat piti saada pois, sillä osat täyttivät rungon niin, että siellä kulkeminen oli vaikeaa ja jopa vaarallista, puhumattakaan matkustamossa työskentelystä koneen kunnostuksen aikana.

Rungon entisöintitöissä keskitymme aluksi ohjaamoon. Siellä tehtävänämme ovat mm. ohjaamon ikkunoiden tiivistäminen ja mahdollisesti osin uusiminen, lentäjän istuinten irrotus kunnostettaviksi, ohjaamon pintojen ja jäljellä olevien laitteiden puhdistaminen sekä seinäpintojen maalaus. Myös matkustamon ikkunoiden täysin sumeiksi menneiden ruutujen uusiminen on työlistalla. Se olisikin kerholaisille jo tuttua, sillä vuonna 2015 uusimme Suomen ilmailumuseon pihalla tällä hetkellä maamerkkinä upeasti olevan ”kolmosen” OH-LCD:n matkustamon ikkunat.

Onpa jo ehditty saada jotain aikaiseksi kunnostuksenkin saralla, kun legendaarinen kolmosmekaanikko Pauli ”Speedy” Fallström vaihtoi koneen rikkonaisen kannuspyörän ehjään.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tiistaikerhon syyskausi alkoi

Sunnuntai 4.9.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kesätauko päättyi tiistaina 30. elokuuta, jolloin kerholaiset kokoontuivat Suomen ilmailumuseolle jatkamaan keväällä kesken jääneitä projekteja ja aloittamaan muutamia uusia. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti jatkui läpi kesän muutaman viikon taukoa lukuun ottamatta.

Caudron C.59 konservointihankkeessa edetään nyt mm. saattamalla valmiiksi koneen alasiipien kangasverhoilun ja johtoreunan vaurioiden korjaukset, verhoilemalla rankoina olevat korkeusvakaaja ja toinen korkeusperäsimistä sekä kunnostamalla Suomen ilmavoimamuseosta saadut 1920-luvun lentokoneen pyörät. Tiistaikerhossa kunnostettavana ollut Caudronin runko palautettiin 30. elokuuta Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan aikaa, jolloin rungon kangasverhoilun pahoin krakeloituneen maalipinnan konservointiin voidaan täysipainoisesti panostaa.

Kun MiG-21BIS (MG-111) purettiin Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi, Ilmailumuseoyhdistys ry sai rungosta pätkäistyn ohjaamo-osan MiG-21-simulaattoriksi rakennettavaksi. Tiistaikerhon tehtävänä on purkaa ohjaamon ulkopuoliset laitteet ja varusteet tilan tekemiseksi simulaattorin laitteille. Aloitimme tämän työn jo loppukeväästä ja jatkamme nyt MG-111:n ohjaamon käsittävän rungonpätkän esivalmistelua simulaattoriksi rakennettavaksi.

Ilmailumuseo ry pelasti vuonna 2018 romutukselta Ilmavoimien käytössä olleen DC-3 (C-47) DO-5-koneen rungon. Runko oli palvellut viimeiseksi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana ”kuivaharjoituskoneena”. Tiistaikerhon tehtävänä on mm. kunnostaa ja siistiä varsin huonokuntoista ja laitteeltaan puutteellista koneen ohjaamoa, tiivistää ohjaamon ikkunat ja uusia matkustamon läpinäkymättömäksi menneet ikkunaruudut.

Perjantaina 19. elokuuta saapui Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsista ostama Caravelle III (SE-DAF) Arlandasta Turkuun ja vietiin kunnostettavaksi Pansiossa olevaan halliin. Kone tulee aikanaan näytteille Finnairin väreissä Turun lentoaseman terminaalirakennuksen tuntumaan. Finnair käytti Caravelle III -koneita ennen siirtymistään Super Caravelleihin.

Vuodesta 1974 kone on seissyt Arlandan lentokentän laidalla ja on odotetusti huonokuntoinen. Tiistaikerhon tehtävänä on korjata Caravellen vaurioituneita osia, jotka kokonsa puolesta sopivat kunnostettaviksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa. Näitä on mm.  ”kipeetä saanut” oikean siiven kärkiosan etukulma. Entisöimme myös Caravellen mukana Turkuun tuodun ja varsin huonoon kuntoon päässeen Caravelle III:n hinausraudan.

Kaikkea muutakin tulee tavan mukaan syyskauden aikana Tiistaikerholle tehtäväksi, jotka tukevat niin Suomen ilmailumuseon kuin Ilmailumuseoyhdistyksenkin toimintaa.

Myrskyn NACA-renkaan korvakekaarien ja korvakkeiden asennus niitattaviksi

Tiistai 19.7.2022 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnissä on jo muutaman vuoden rakennettu moottorinsuojuksen eli NACA-renkaan rakentamisen osalta vaativaa kiinteää etuosaa. Myrskyn moottorinsuojus koostuu moottoria peittävän NACA-renkaan kiinteästä etu- ja takaosasta sekä niiden välissä olevista avattavista vaippalevyistä. Tämä blogi käsittelee NACA-renkaan kiinteän etuosan korvakekaarien asennusta renkaaseen niitattaviksi. Yksikertaisuuden vuoksi käytän jatkossa tässä blogissa NACA-renkaan kiinteästä etuosasta termiä NACA-rengas.

Myrskyn NACA-renkaan tekeminen on osoittautunut hankalaksi eikä lisätöiltäkään ole säästytty. Tällaiseen johti muun muassa se, että viime vuoden lopussa löytyivät kateissa olleet Myrskyn suursarjan NACA-renkaan piirustukset. Ne poikkeavat renkaan yläosaltaan Myrskyn alkusarjan aikaisista NACA-renkaan piirustuksista, joiden perusteella olemme MY-14 Myrskyn NACA-rengasta rakentaneet.

Ero piirustusten välillä on, että suursarjan NACA-renkaan yläosassa renkaan kehä on alkusarjaan renkaan kehää laajempi. Tämän vuoksi tekemämme NACA-renkaan yläosan kehän kaarimuotoa jouduttiin suurentamaan, jotta se vastaisi MY-14 mukaista suursarjan muotoa. Laajentaminen onnistui takomalla alumiinista renkaan yläosaa suursarjan mittoihin.

Muutoksen tekemiseksi jouduttiin irrottamaan jo kertaalleen paikalleen asemoidut NACA-renkaan kymmenen korvakekaarta eli kiinnityskonsolia. NACA-rengas kiinnitetään näistä korvakekaarista moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Irrotetut korvakekaaret vietiin kromatoitaviksi, jolloin niiden pinta sai kullankiiltoinen sävyn.

NACA-renkaan korvakekaaria on kaikkiaan 14. Niistä kymmenen sijaitsee NACA-renkaan osassa, joka vastaa pyörähdyskappaletta. Neljä korvakekaarta sijaitsee pyörähdyskappaleesta poikkeavassa NACA-renkaan kehän laajentuvassa yläosassa. Tällä alueella sijaitsevat moottorin kaasuttimen imutorven aukko sekä neljän runkokonekiväärin lieskaputket.

Kromatoidut kymmenen korvakekaarta asennettiin uudestaan paikalleen. Imutorven ja konekiväärien lieskaputkien kohdalle tulevat neljä korvakekaarta ovat vielä muokkaus- ja sovitteluvaiheessa. Ennen korvakekaarten asennusta kiinnitettiin NACA-renkaan kehän ympärille 1 mm teräslevystä tehty tuki. Tuki varmistaa, että NACA-rengas pitää täsmälleen muotonsa korvakekaarten asentamisessa NACA-renkaaseen.

Samalla asetettiin paikalleen teräslevystä tehty korvakekaaria paikalleen kohdistava jigi. Teräslevyistä tehdyllä ja asennuspöydässä olevaan ”keskusnapaan” lukitulla asennusjigillä voidaan asemoida paikalleen kerrallaan kaksi korvakekaarta. Sen jälkeen jigiä siirrettään eteenpäin seuraavien korvakekaarten paikalleen asemoimiseksi ja kiinnittämiseksi. Kohdalleen saadut korvakekaaret kiinnitettiin NACA-renkaaseen muutamalla pienellä pultilla. Lopullinen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Kun kromatoidut kymmenen korvakekaarta oli saatu paikallaan, niiden päihin kiinnitettiin varsinaiset kiinnityskorvakkeet, joista NACA-rengas lukitaan liitoskappaleiden avulla moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Korvakekaaren korvake on 1 mm teräslevystä taivutettu aisamainen kappale, jonka päähän on hitsattu holkki liitoskappaleen kiinnityspultille.

Kunkin korvakekaaren päähän kiinnitettävän korvakkeen asemoinnissa käytettiin apuna kaksihaaraista asennuspöydän keskusnapaan lukittua teräsputkijigiä. Jigin avulla voitiin määrittää korvakkeen tarkka sijainti sekä korvakkeen asennon kulma kunkin korvakekaaren päässä. Korvakkeet kiinnitettiin korvakekaariin alustavasti pienillä pulteilla. Varsinainen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Korvakkeet on asennettu korvakekaaren päihin 7,5 asteen kulmassa. Näin ne kohtaavat oikeassa asennossa moottorin venttiilikopan korvakkeet NACA-renkaan kiinnittämiseksi moottoriin. Korvakekaarten korvakkeet ja venttiilikopan korvakkeet lukitaan toisiinsa liitoskappaleiden avulla. Liitoskappale kiinnitettään pultilla korvakekaaressa olevaan holkkiin ja kahdella pultilla venttiilikopan korvakkeessa oleviin reikiin.

Kun kakki kymmenen kromatoitua korvakekaarta korvakkeineen oli saatu asennettua paikalleen, aloitettiin NACA-renkaan yläosan neljän korvakekaaren sekä niihin asennettavien kiinnityskorvakkeiden muokkaus paikalleen asennettaviksi. Ulompien lieskaputkien kohdalle tulevat korvakekaaret ovat muodoltaan muita V-muotoisia korvakekaaria selvästi kulmaltaan avonaisemmat, jotta tuliputki mahtuisi V-muotoisen korvakekaaren sisään. Imukomun kummakin puolen kylkeen kiinnitettävät korvakekaaret poikkeavat myös muodoltaan selvästi muista korvakekaarista. Ne ovat tavallaan vain puolikkaita V-muotoisiin korvakekaariin verrattuina. 

Muokattiin ensin lieskaputkien kohdalle tulevat laajakulmaiset korvakekaaret asennettaviksi. Ne kiinnitettiin alustavasti paikalleen näitä kahta korvakekaarta varten erikseen tehtyä asennusjigiä apuna käyttäen. Tämän jälkeen aloitettiin muokata korvakekaarten päihin kiinnitettävien holkillisten kiinnityskorvakkeiden ”aisoja”, jotta ne saadaan muokattua muita korvakekaaria avonaisempien korvakekaarien muotoon. Näiden korvakkeiden sijainti poikkeaa muista korvakekaarista siinä, että korvake tulee aivan korvakekaaren kärkeen. NACA-renkaan yläosan korvakekaarten asennus on edelleen kesken.

Kuvat: Lassi Karivalo.