Tiistaikerhon blogi

Myrskyn korkeusperäsinten maalaus

Keskiviikko 6.7.2022 - Tiistaikerholainen

Huhtikuussa aloitettu VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhoilu saatiin valmiiksi toukokuun alussa. Verhoilukankaana käytettiin 165 gramman neliöpainoista pellavakangasta.

Korkeusperäsinten valmistuttua kangas kiristettiin rumpukalvomaiseksi NC-SPEED nitroselluloosalakalla.  Lakka sävytettiin punaiseksi rautaoksidilla.  Kankaan kiristys tehtiin vaiheittain. Se aloitettiin 50-prosenttiseksi ohennetulla lakalla. Ohenteena käytettiin Ohenne 8:aa. Siitä siirryttiin 75-prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen lakkaan. Täyttä lakkaa siveltiin korkeusperäsinten kangaspintaan kahdesti.

Lakkauskertojen välillä kangaspinnat hiottiin sileiksi. Jokaisen lakkauskerran jälkeen kangaspinnat kiristyivät lisää. Neljän lakkauskerran jälkeen korkeusperäsinten verhoilukangas oli kiristynyt haluttuun rumpukalvomaiseen tasoon.

Verhoilukankaan kiristämisen jälkeen siirryttiin peräsinten pohjamaalaukseen. Maaliksi valittiin Teknoksen Futura 3 -tartuntapohjamaali ja ohenteeksi Teknosolv 1621 -lakkabensiini.

Kuva: Jukka Köresaari.

Pohjamaalaus tehtiin ruiskumaalauksena, jossa Futura 3 ohennettiin 75-prosenttiseksi. Ennen maalausta korkeusperäsimessä olevat aukot suojattiin, jottei maalia leviä peräsimen sisään.

Ruiskumaalauksen jälkeen pinnat hiottiin käsin hiomapapereilla. Samalla todettiin, että korkeusperäsinten yläpinnalla on alumiinisen johtoreunan jättöreunan puoleisessa reunassa lievä painauma peräsimen koko pituudelta. Tälle alueelle levitettiin tasoite. Tasoitteen kuivuttua alue hiottiin peräsimen pinnan kaarevan profiilin muotoon.

Myös tartuntapohjamaalin toinen ruiskumaalaus tehtiin 75-prosenttisella Futura 3 -tartuntapohjamaalilla. Maalauksen jälkeen kangaspinnat hiottiin taas sileiksi ja hionnassa kiinnitettiin huomiota ompelusaumojen päälle kiinnitettyjen suojanauhojen sahalaitoihin, jotta kankaan sahalaidat saataisiin hiottua niin, etteivät ne enää tunnu kohoumina verhoilukankaan pinnassa.

Myrskyn korkeusperäsimet on nyt pohjamaalattu kahteen kertaan. Harkinnassa on mahdollinen kolmas pohjamaalin ruiskumaalaus korkeusperäsinten pintaan. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super Caravellen hinausrauta sai valmistuskilpensä

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon entisöimästä ja Suomen ilmailumuseossa näytteillä olevasta Super Caravellen hinausraudasta puuttui vielä raudan valmistuskilpi. Nyt se on siihen kiinnitetty, joskin vain osin alkuperäisen mukaisena.

Tausta on se, että kun entisöitävänä ollut Super Caravellen hinausrauta vietiin hiekkapuhallettavaksi, hinausraudan pinnasta unohtui irrottaa Sud Aviation tehtaan valmistuskilpi. Niinpä hiekkapuhalluksessa alumiinisen kilven maalipinta teksteineen hioutui pois. Jäljelle jäi vain alumiiniseen kilpeen stanssattu hinausraudan tuotantotyypin numero S09 107 2 sekä yksilökohtainen sarjanumero 206.  Tekevälle sattuu, kuten on tapana sanoa. Ennen hiekkapuhallusta kuluneessa valmistuskilvessä oli jäljellä kuluneet, mutta vielä osittain luettavat tekstit.

Kooltaan 78 x 23 millinen valmistuskilpi on tehty alumiinilevystä ja sen pinta oli maalattu/silkkipainettu mustaksi niin, että väriin on jätetty ”aukoiksi” mm. valmistajatehtaan nimi SUD AVIATION sekä kentät stanssattavia hinausraudan valmistustietoja varten otsikkoteksteineen.

Kilven entisöimiseen ennen hiekkapuhallusta olevaan asuunsa oli onneksi mahdollisuus, koska kuluneesta kilvestä oli otettu yksityiskohtaiset valokuvat, kun hinausraudan kuntoa kartoitettiin entisöintisuunnitelman tekemistä varten. Niinpä hiekkapuhalluksella pilatun kilven entisöimiseksi alkuperäisen näköiseksi käytiin läpi eri mahdollisuuksia.

Selvittelyjen jälkeen toteuttamiskelpoisimmaksi entisöinnin vaihtoehdoksi jäi muokata alkuperäisen kilven dokumentointikuvasta sellainen tiedosto, mikä voitaisiin tulostaa läpinäkyvälle materiaalille ja kiinnittää se sileäksi ja puhtaaksi hiotun alkuperäisen kilven pintaan. Näin päätettiin myös toimia.

Entisöinnin lähtötilanteena oli siis dokumentoitu värivalokuva kilvestä. Kuvankäsittelyohjelmavaihe aloitettiin sillä, että Adobe Photoshopissa luotiin lopullisen tarrakalvon kokoinen tiedosto, johon kuva siirrettiin. Kilven kaarevuudesta ja kameran kuvakulma- ja linssivääristymistä johtuvia virheitä korjailtiin kuvankäsittelyssä, samoin suorat kulmat suoristettiin.

Värikuva muutettiin mustavalkoiseksi ja kuvan sävytasoja säädettiin jyrkemmiksi ja kontrastia lisättiin tulostusta silmällä pitäen niin, että kuvassa on käytännössä vain puhtaan mustaa tai kirkkaan valkoista.  Mustavalkoisessa kuvatiedostossa puhtaan valkoiset kohdat - ja tässä tapauksessa mm. tekstit - jäävät kalvolle tulostettaessa läpinäkyviksi. Lopputuloksessa kilven oma metallipinta näkyy siis läpi teksteissä sekä numerotiedoille varatussa kohdassa ja tässä tapauksessa tietysti myös kilven niissä kohdissa, joista musta väri oli aikojen saatossa kulunut pois.

Käytettävä tarratuloste teetettiin kuvatiedoston pohjalta Painotalo TKP Printissä niin ohuelle kalvolle, että alkuperäisen metallikilven päälle liimattuna kalvoa ei käytännössä silmin tai edes tunnustelemalla huomaa. Ohuita tarratulostekalvoja saatiin Painotalo TKP Printistä pari arkillista, joten harjoitteluvaraa oli runsaasti kalvon kiinnittämiseen kilven pintaan.

Ennen tarratulosteen siirtämistä alkuperäisen kilven pintaan, kilpi hiottiin vielä mahdollisimman sileäksi. Kilvessä oleva numerostanssaus jäi hionnan jälkeen edelleen hyvin näkyviin, joka onkin tärkeä kalvokopion sijoittamiseksi täsmälleen oikein kilven pintaan.

Tarratulostearkilta irrotettiin pinseteillä yksi valmistuskilven kalvokopio painettavaksi alumiinisen valmistuskilven pintaan. Kalvokopio asemoidaan kilven pintaan siten, että kilpeen stanssattu numerosarja ja kalvokopiossa näkyvä vastaava numerosarja asettuivat täsmälleen päällekkäin. No, jos ensimmäinen yritys menikin ns. ketuille, toisella tarratulosteella se jo onnistuikin ja kalvo painettiin tiiviisti kilven pintaan. Valmistuskilpi oli valmis kiinnitettäväksi hinausraudan runkoon.

Valmistuskilpi oli alun perin kiinnitetty hinausraudan pintaan kummastakin päästään niitillä, jotka kilpeä irrotettaessa oli katkaistu. Päätettiin olla poraamatta paksuun terästankoon uusia niitinreikiä, joten niittien sijaan valmistuskilpi päätettiin kiinnittää hinausraudan runkoon kaksipuolisella teipillä.

Niinpä kilpi laitettiin vahvan kaksipuolisen teipin päälle ja teipistä leikattiin mattoveitsellä kilven suuruinen pala. Tämän jälkeen teipin toisen puolen suojakalvo poistettiin ja teippi painettiin kiinni alumiinikilven alapinnalle. Nyt poistettiin vuorostaan teipin päällimmäinen suojakalvo ja valmistuskilpi painettiin alkuperäiseen paikkaansa hinausraudan lenkkipäässä olevan nostokahvan kehän keskelle.

Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta oli saanut kuluneen ulkoasunsa mukaiseksi entisöidyn valmistuskilpensä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn koesiipi näytteillä Suomen ilmailumuseon I hallissa

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon välihallissa oli kevään ajan VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiä esitellyt näyttely. Se purettiin touko-kesäkuun vaihteessa. Näyttelyn keskeisin esine - Myrskyn entisöinnin yhteydessä tehty koesiipi - sai kuitenkin uuden näkyvän esittelypaikan museon I-hallista. Siinä se saa toistaiseksi olla museossa kävijöiden tarkasteltavana.

Koesiiven esillepano on nyt myös parempi kuin välihallin näyttelyssä, sillä siipi on asennettu kävijään nähden kaltevaan asentoon, jolloin yläpinnaltaan läpinäkyvällä pleksillä verhoillun siiven sisällä oleva rakenne ja erilaiset laitteet ovat nyt erittäin hyvin näkyvissä. Laitteista mainittakoon siivekkeiden, lisäpolttoainesäiliön ja laskutelineiden käyttöön liittyvät laitteet. Siiven näyttelyasennon vuoksi koesiivessä kiinni jo ollut laskutelinen piti irrottaa. Se on laitettu esille lattialle siiven eteen.

Näyttelyä täydentävät koesiiven viereen laitetut näytöt, jossa esitellään hyvin havainnollisesti VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnin etenemistä.

Myrskyn koesiiven rakentamisella testattiin Myrskyn varsin monimutkaisen siiven tyviosan rakentamista ennen varsinaisen siiven rakentamiseen ryhtymistä. Varsinainen koesiipi on 2,5 metrin mittainen Myrskyn oikean siipipuoliskon tyviosa. Tyviosa käsittää koko laskutelinealueen ja siipeä polttoaine/pommiripustimen jälkeiseen kaareen saakka.

Koesiiven rakentaminen osoittautuikin erittäin hyödylliseksi, sillä sen yhteydessä tuli vastaan tilanteita, joissa jo rakennettua jouduttiin purkamaan ja uudelleen rakentamaan joko puutteellisten tai keskenään ristiriitaisten piirustusten vuoksi. Varsinaisen siiven rakentamisessa ei sitten enää suurempia ongelmia vastaan tullutkaan.

Kun koesiipi oli tehnyt tehtävänsä, sille päätettiin rakentaa vastinpariksi metrin mittainen vasemman siiven tyviosa. Tämä siiven tyviosa kattaa kokonaan laskutelineen pyöräkammion alueen.

Koesiipi ja sen vastinpari liitettiin toisiinsa kokonaisuudeksi teräslevyliitoksella. Suunnitelmissa on joskus tulevaisuudessa liittää tämä kokonaisuus käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n teräsputkista tehtyyn runkokehikkoon. Näin museossa kävijöille olisi esiteltävissä sekarakenteisen Myrsky-hävittäjän (metalli runko/puusiipi) rakenteellinen perusratkaisu.

Suosittelen lämpimästi vierailua Suomen ilmailumuseoon Myrskyn rakenteellisesti mielenkiintoiseen siipeen tutustumiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Lisää pukkeja Caravelle III:n kuljetukseen Arlandasta Turkuun

Sunnuntai 29.5.2022 - Tiistaikerholainen

Caravelle III:n kuljetuksessa Arlandasta Kapelskärin kautta Turkuun tarvitaan runkoa tukevien kuljetuspukkien lisäksi tukipukkeja siipiä varten. Siipien kuljetus on suunniteltu siten, että siipi lepää kuljetuslavan päälle laskutelineensä varassa, mutta siiven kärkeä tuetaan kahdella säädettävällä pystypukilla. Kuljetukseen tarvittavan neljän pukin rakentamiseen ryhdyttiinkin Tiistaikerhossa.

Caravellen purkamisesta osiinsa ja kuljetuksesta Suomeen IMY:n osalta vastaavan Martti Saarisen tekemän pukkipiirustuksen mukaan tarvittava teräsmateriaali hankittiin valmiiksi leikattuna Romuliike Suotulasta. Pukkien rakennukseen tarvittiin seuraava materiaali:

• Pukin pystypalkiksi 4 kpl 1 100 mm pituisia putkia RHS 100x100x5,0 mm
• Pystypalkin alapäähän hitsattaviksi jaloiksi 16 kpl 300 mm pituisia U-palkkeja UNP 100X40x5,0mm
• Pukin vinotuiksi pystypalkin ja jalkojen välille 16 kpl 500 mm pituisia putkia RHS 40x40x3,0
• Pukin sisäputkeksi säädettävälle matoruuville 4 kpl 250 mm putkia RHS 50x50x4,0 mm
• Sisäputken päähän hitsattaviksi reiällisiksi laipoiksi 4 kpl levyä 120x120x10,0 mm

Siipien kuljetukseen tarvittavien pystypukkien rakentaminen oli pääasiassa hankittujen teräsosien hitsaamista kiinni toisiinsa. Pukkien rakentaminen tehtiin sarjatyönä. Työ aloitettiin hitsaamalla ensin pukin neljään 100 x 100 mm pystytukeen neljä jalkaa U-palkeista. Sen jälkeen viistottiin vinotukien päät laitettavaksi sopivaan kulmaan pystytuen ja sen jalkojen välille, jonka jälkeen tuet hitsattiin paikoilleen kuhunkin neljään pukkiin.

Puuttui enää pystypukin päästä pukin sisään työnnettävä ja siihen kiinni hitsattava sisäputki ohjuriksi putken työnnettävälle säädettävälle matoruuville. Kunkin ohjuriputken päähän hitsattiin ensin 120x120 mm reiällinen laippa. Tämän jälkeen ohjuriputket työnnettiin pystypukin sisään ja hitsattiin kiinni. Nyt voitiin säädettävä matoruuvi työntää ohjurin laipan reiästä paikalleen.

Caravellen siiven kärkeä tukemaan tarvittavat neljä kuljetuspukkia oli saatu valmiiksi. Pukit voitiinkin samalla siirtää Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan merikonttiin, jolla Caravellen purkamiseen ja kuljetukseen tarvittavaa välineistöä kuljetetaan kesäkuun alussa Arlandaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravelle III:n rungon kuljetuspukit valmistuivat

Torstai 26.5.2022 - Tiistaikerholainen

Aiemmassa blogissani olen kertonut rungon kuljetuspukkien rakentamisesta Arlandassa olevan Caravelle III kuljettamiseksi näytteille Turun lentoasemalle. Kuljetusta varten Caravelle siivet ja pyrstön osat irrotetaan rungosta, ja kuljetuksessa runko makaa lavetilla kahden pukin päällä. Nämä pukit on nyt saatu Tiistaikerhossa valmiiksi. Pukit rakennettiin yhdistäen toisiinsa puuta ja terästä.

Kun Caravellen pukin puuosat oli kasattu kahdeksi 30 cm korkeasi ja rungon muotoa alustavasti jäljitteleviksi lankkupakoiksi, pakkojen läpi porattiin neljä reikää. Ne tehtiin 12 mm vahvuisille kierretangoille, joilla pukin puuosa yhdistetään alustana toimivaan teräksiseen U-palkkiin. Reiän alkupäähän porattiin syvennys kierretangon päähän tulevalle mutterille, jotta mutteri ei jää törröttämään pukin pintaan Caravellen runkoa vaurioittaen.

Kootut lankkupakat vietiin sahattavaksi rungon kaarevaan muotoon Puusepänliike Onni Salonen Ky:hyn.  Siellä pukit sahattiin vannesahalla pukkien kylkeen piirtämämme koneen rungon muotoa kuvaavaa viivaa pitkin. Sahauksen jälkeen pukin puuosat olivat valmiit kiinnitettäväksi teräksiseen alustaansa.

Pukkien puu- ja metalliosien yhdistämiseksi lankkupakat vietiin Suomen ilmailumuseon tulityökonttiin, jossa pukin metallijalustat oli hitsattu odottamaan pukin kokoamista. Lankkupakat laskettiin vuorotellen pukin jalustana toimivan U-palkin päälle. Merkkauspuikko työnnettiin vuorotellen lankkupakassa oleviin kierretapin reikiin ja napauttamalla vasaralla merkkauspuikon päähän saatiin U-palkkiin merkki reikien poraamiseksi kierretangoille.

Kun reiät oli U-palkkiin porattu, katkaistiin kierretangosta määrämittaiset pätkät. Kukin neljästä kierretangosta työnnettiin reikäänsä lankkupakan ja U-palkin läpi. Sen jälkeen kierretankojen päihin kierretyillä muttereilla lankkupakka ja U-palkki kiristettiin tiukasti toisiaan vasten. Näin menetellen kumpikin pukki oli saatu rakenteellisesti valmiiksi.

Koska Caravellen rungon kuljetuspukit joutuvat olemaan säiden armoilla Caravellen purkuvaiheessa, kuljetuksessa sekä myöhemmin koneen kokoamisvaiheessa Turun lentoasemalla, pukin puuosat päätettiin suojata kosteutta vastaan maalaamalla. Puuosat maalattiin sinisellä Unica -ulkokalustemaalilla ja metalliosat vaalean harmaalla ruostumista estävällä Isotrolilla. Itse asiassa näin pukeista tuli varsin näyttävät.

Pukin puupinnan ja Caravellen rungon väliseen kontaktipintaan piti vielä saada pehmuste. Pehmusteeksi leikkasimme kaistaleet käytöstä poistetusta Convairin matkustamon käytävämatosta. Mattokaistaleet liimattiin pukin pintaan KiiLTO PRO TIXO- kontaktiliimalla.

Caravelle III:n rungon Turkuun siirtämisessä tarvittavat pukit ovat nyt valmiit. Ne kuljetetaan Arlandaan touko-kesäkuun vaihteessa kontissa, johon on kerätty Caravellen purkamisessa ja kuljetuksessa tarvittava tarpeisto.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Super Caravellen hinausrauta sai logonsa

Maanantai 16.5.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevassa Super Caravellen hinausraudassa oli jäljellä vain vaivoin näkyvissä oleva valkoisella maalattu logo ”Super Caravelle”. Tekstiä yritettiin kopioida ohuelle muovikalvolle, mutta siitä saatiin kopioiduksi vain osa.  Sen sijaan logon ja tekstien mittasuhteet saatiin kuitenkin määriteyksi. Mistäpä siis saataisiin vastaava logo kokonaisena malliksi uuden logon tekemiseksi entisöidyn hinausraudan pintaan? Niinpä googlaamaan.

Kuvat: Juha Veijalainen

Googlaamalla löytyikin muutama lupaava Super Caravelle -logovaihtoehto. Parhaat niistä olivat Finnairin mainoksessa 1960-luvulta sekä samalta ajalta olevassa Finnairin myymän suklaakonvehtirasian kannessa. Sapluunamallin pohjaksi otettiin matkailumainos. Sen logoa jouduttiin vain aavistuksen verran muokkaamaan, jotta se saatiin vastaamaan malliltaan ja mittasuhteiltaan hinausraudassa ollutta logoa.

Mainoksen Super Caravelle -logosta muokatusta mallikuvasta tehtiin digitaalinen vektorimalli. Se toimitettiin Lohikari Oy:hyn varsinaisen maalaussapluunan tekemiseksi. Sellaisen saatuamme aloitimme Super Caravellen logotekstin maalaamisen valmistelun hinausraudan pintaan.

Määrittelimme ensin tarkasti logon sijainnin hinausraudan pinnalla niillä mitoilla, jotka oli hinausraudasta tehty raudan entisöintisuunnitelmaa varten. Logon etureunan etäisyys raudan päästä oli 135 cm ja raudan keskikohdasta 60 cm. Nämä kohdat merkattiin teipillä muutoin jo valmiiksi entisöidyn hinausraudan pintaan. Sitten määriteltiin logon sijainnin keskilinja.

Nyt oltiin valmiit laittamaan logon sapluuna paikalleen. Sapluunasta poistettiin sen tartuntapintaa suojaava kalvo, jonka jälkeen sapluuna painettiin hinausraudan pintaan täsmälleen oikeaan kohtaan. Nyt poistettiin vuorostaan sapluunan yläpintaa suojaava kalvo. Alta paljastui negatiivikuva Super Caravelle -logosta, jolloin logon kirjainten kohdalla näkyi hinausraudan sininen maalipinta. Kalvon poistamisessa piti olla varovainen, jottei suojakalvon mukana olisi sapluunasta irronnut kirjaimien, kuten a:n tai e:n ”reikiä” peittävät teipit. Ennen spraymaalilla tehtävän maalauksen alkamista hinausrauta suojattiin suojamuovilla.

Hinausrauta työnnettiin ulos Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta, sillä spraymaalausta ei kannata tehdä sisätilassa, ellei sitä varten ole erillistä ruiskumaalaustilaa.  Spraymaalaus aloitettiin ruiskuttamalla sapluunaan useita peräkkäisiä harsomaisia valkoisen maalin kerroksia. Niitä ruiskutettiin ainakin puolenkymmentä. Sen jälkeen todettiin, ettei raudan sinistä maalipintaa enää näkynyt kirjainten kohdalla valkoisen maalipinnan alta.

Nyt voitiin Super Caravelle -logon sapluuna irrottaa varovasti raudan pinnasta. Todettiin, että maalaus oli onnistunut hyvin. Viimeisenä vaiheena oli avata kirjaimista niiden ”reiät” eli poistaa kirjainten keskiosia peittävät laput. Lopuksi hinausraudan ympäriltä poistettiin spreymaalauksen ajaksi laitetut suojamuovit.

Pintansa saamansa Super Caravellen logon myötä hinausraudan entisöinti oli saatu lopullisesti valmiiksi. Hinausrauta laitetaan toistaiseksi näytteille Suomen ilmailumuseon II halliin siellä olevan Caravellen päälaskutelineen tuntumaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu

Super Caravellen hinausraudan entisöinti valmistui

Torstai 12.5.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistama ja pahoin ruostunut Super Caravellen hinausrauta otettiin puoli vuotta sitten Tiistaikerhoon entisöitäväksi. Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Maaliskuussa osat oli saatu puhdistettua ruosteesta, joten voitiin aloittaa hinausraudan pintakäsittely eli maalaus.

Hinausrauta maalataan alkuperäisiin Finnairin aikaisiin väreihin. Raudan päävärinä on ollut ”Finnairin sininen”, mutta raudan päät on maalattu keltaisella huomiovärillä. Alkuperäiset värisävyt saatiin määritettyä Pintavärin liikkeessä raudassa vielä näkyvissä olleista maalijäämistä. Sinisen väriksi määrittyi NCS S 6030 B ja keltaiseksi RAL 1023. Maaliksi valittiin Tikkurila Oy:n UNICA-ulkokalustemaali. Pohjamaaliksi otettiin kirkas Isotrol-lakka, joka samalla suojaa osia ruostumiselta.

Ennen pohjamaalin sivelyä, pinnat pyyhittiin Sinol-vesi -liuoksella. Tämän jälkeen hinausraudan osat saivat pohjamaaliksi kirkkaan Isotrolin. Isotrolin kuivuttua pinnat hiottiin kevyesti, imuroitiin ja pyyhittiin uudelleen Sinol-vesi -liuoksella.

Ensin maalattiin raudan päät keltaisella. Keltaisen huomiovärin pituus on ollut raudan lenkkipäässä 50 cm ja liitinpäässä 73 cm. Maalattava alue rajattiin teipillä. Keltaisella maalattiin myös raudan lenkkipäinen vetoaisa sekä toisessa päässä oleva lentokoneen etutelineeseen kiinnitettävä liitin.

Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peittää huonosti kirkkaalla Isotrolilla siveltyä tummaa raudan pintaa. Keltaista jouduttiinkin sivelemään raudan pintaan viisikin kertaa, ennen kuin saatiin tyydyttävä tulos. Huono peittävyys on keltaisen maalin kiusallinen ominaisuus. Keltainen maali olisi peittänyt paremmin, jos olisimme älynneet pohjamaalata nämä raudan osat vaalean harmaalla Isotrolilla. Sen sijaan, kun ryhdyimme maalaamaan keltaisen jälkeen raudan osia sinisellä Unicalla, totesimme maalin peittävän erinomaisesti jo ensimmäisellä maalauskerralla. Suuri on siten saman maalityypin peitto-ominaisuuksien ero erilaisesta pigmentistä johtuen.

Kun kaikki raudan osat olivat saaneet uuden maalipinnan, aloitettiin raudan kokoaminen. Ensin pyörät yhdistettiin akseliin, jonka jälkeen pyörien tukivarret kiinnitettiin alapäästään pyörien akselissa oleviin laippoihin. Pyörät kiinnitetään tukivarsistaan raudassa olevaan kahteen leveään kauluksen. Pyörien kokoamisen rinnalla ruuvattiin raudan kumpaankin päähän kahvat, joista raudan päitä voi nostaa tai rautaa liikuttaa myös käsin.

Nyt oltiin valmiit yhdistämään kahteen osaan puretun 4,7 m pitkän raudan puoliskot toisiinsa. Ne lukittiin toisiinsa puoliskojen liitoskohdan ympärille kiristetyllä kauluksella. Samalla kiinnitettiin pyörien tukivarsien yläpäät raudassa oleviin kauluksiin.

Pyörien tukivarsien kulmia vielä säädettiin, jotta pyörät tukivarsineen saatiin kohdalleen oikeaan asentoon. Hinausraudan lentokoneen puoleiseen päähän kiinnitettiin liitoskappale, josta hinausrauta lukitaan tapilla nokkapyörän telineeseen. Lopuksi maalattiin sinisellä pyörien tukivarsien pultinpäät ja mutterit.

Super Caravellen ruosteen peittämä hinausrauta oli saatu Tiistaikerhossa entisöityä alkuperäiseen asuunsa. Muutos ulkoasussa ruosteiseen rautaan verrattuna on huomattava. Rauta tulee vielä saamaan kylkeensä alkuperäisen mukaisen valkoisen Super Caravelle -logon. Jotenkin on tähän aikaan sopiva sattuma, että hinausrauta sai Ukrainan värit.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen rungon kuljetuspukin rakentaminen

Sunnuntai 24.4.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys on hankkinut omistukseensa Arlandan lentokentällä varastoituneena olleen ja romutettavaksi tuomitun SAS:ssa käytössä olleen Caravelle III -matkustajakoneen. Vastaavia koneita oli Finnairin käytössä. Huhtikuun 19. päivänä Caravellen omistajuus siirtyi Ilmailumuseoyhdistys ry:lle ja puheenjohtaja Janne Salonen otti koneen vastaan Arlandan lentokentällä.

Kuva: Jari Helander

Kesällä Caravelle kuljetetaan osina Suomen Turkuun ja kootaan näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan. Siellä kone tullaan kunnostamaan ulkonaisesti vastaamaan Finnairissa käytettyjä Caravelleja. Tämä Caravelle ei ole museoesine, vaan lähinnä muistomerkki Caravelle- ja Super Caravelle -koneiden käyttöhistoriasta Suomessa.

Piirros: Caravelle-projekti.

Caravellen runko, siivet ja pyrstön osat kuljetetaan Suomeen kuljetuslavettien päällä. Rungon kuljetusta varten Tiistaikerhossa rakennetaan kaksi rungon alle kahteen kohtaan kuljetuksen ajaksi laitettavaa pukkia sekä neljä pukkia siipien kuljetukseen. Rungon kuljetuspukkien tekeminen on jo käynnissä.

Piirros: Martti Saarinen

Rungon alle tulevat pukit tehdään pinoamalla 148 x 48 mm vahvuista ja pätkiksi sahattua lankkua pakaksi ja sahaamalla sitten lankkupakka rungon kaarevaan muotoon. Lankkupakan tukevaksi alustaksi tulee teräksinen 140 x 60 mm U-palkki, jonka kumpaankin päähän hitsataan poikittain 60 x 60 mm teräspalkit. Näin kuljetuspukista saadaan erittäin tukeva ja vakaa Caravellen rungon kuljettamiseksi.

Pukkien tekoa varten ostettiin 24 metriä 148 x 48 mm lankkua. Lankut pätkittiin moottorisahalla kahta tarvittavaa pukkia varten. Sahauksen jälkeen eripituiset pätkät pinottiin piirustuksen mukaiseen järjestykseen toisiinsa kiinnitettäväksi. Pätkät tehtiin tarkoituksella pidemmiksi, kuin niiden piirustuksen mukainen tarkka pituus olisi. Näin saatiin sahausvara rungon kaarevan muodon sahaamiseksi lankkupakkaan.

Lankunpätkät kiinnitettiin toisiinsa sekä liimalla että ruuveilla. Liimana käytettiin Casco Outdoor -liimaa ja ruuveina oli 80 mm pitkiä ja 5 mm paksuja ruuveja. Lankkujen kiinnitys toisiinsa tehtiin kerroksittain alkaen alimmista lankuista. Siitä edettiin kerros kerrokselta kohti päällimmäistä kuudetta lankkukertaa. Kun lankkupino oli saatu liimattua ja ruuvattua kiinteäksi pakaksi, menettely toistettiin toisen lankkupinon osalta.

Caravellen rungon säde on 1 610 mm. Säteen mukaisen muodon piirtämiseksi lankkupinoon pino käännettiin kyljelleen. Sitten lankkupinon keskelle ruuvattiin lauta suoraan kulmaan lankkupinoon nähden. Laudan päälle laitettiin pitkä lista harpiksi. Harpin yläpää kiinnitettiin ruuvilla tukilautaan siten, että ruuvin etäisyydeksi lankkupinon alimman lankun yläpintaan tuli edellä mainittu 1 610 mm. Tähän kohtaan harppia porattiin reikä kynälle. Kun kynä oli pujotettu reikään, voitiin harpilla piirtää lankkupinon kylkeen Caravellen rungon muoto. Tätä harpin jälkeä pitkin lankkupinosta sahataan pois ylimäärä. Pukin sahaaminen teetetään ulkopuolisena työnä.

Hyvinkäällä sijaitsevasta Romuliike Suotulasta hankimme Caravellen runkopukin alustan rakentamiseen tarvittavat metallisoat eli kaksi kappaletta 2 300 mm pituista UNP 140 (148 x 60 mm) teräksistä U-palkkia sekä 4 kpl 600 mm pituista 60 x 60 mm kokoista teräsputkea. Suomen ilmailumuseon tulityötilassa 600 milliset teräsputket hitsattiin kummankin U-palkin päihin. Näin pukkien alustat saatiin kootuksi.

Seuraava työ on sahauttaa molempien pukkien lankkupino pitkin piirrettyä kaariviivaa, jolloin siiven kuljetuspukit saavat valmiin muotonsa. Kun kumpikin lankkupakka on sahattu, ne kiinnitetään teräspalkkialustaansa kierretangoilla. Lopuksi pukin kaareen päälle liimataan pehmuste.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kunnostetut Mi-8:n (HS-6) pyrstöpuomin vakaajat palasivat Kauppakeskus Tuuloseen

Lauantai 16.4.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kunnostamat ilmavoimien käytössä olleen Mi-8:n HS-6 -helikopterin pyrstöpuomin vakaajat toimitettiin takaisin Hanssin-Jukan perinneyhdistykselle HS-6:n pyrstöpuomiin asennettaviksi. HS-6 on esillä kappakeskus Tuulosen piha-alueella Hämeenlinnassa yhdessä Saab 35FS Draken (DK-247) ja Mig 21 BIS (MG-124) -hävittäjien kanssa. Kauppakeskuksen vitriinissä on Douglas DC-2 (DO-1) Hanssin-Jukka ja BAe Hawk Mk.51 HW-338:n runko. Lisäksi kauppakeskuksen käytävän katosta roikkuu Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz (SZ-18).

HS-6:n kummankin vakaajan kangasverhoilu oli kokonaan lahonnut ja uusimisen tarpeessa. Olihan HS-6 ollut poistostaan vuodesta 2007 lähtien ulkosäilytyksessä säiden armoilla useassa paikassa. Tiistaikerhossa vakaajia ei kuitenkaan uudelleen verhoiltu kankaalla, vaan kankaan sijasta säätä hyvin kestävällä ohuella alumiinilevyllä. Tämä siksi, että HS-6 tulee jatkossakin olemaan esillä taivasalla, jolloin kankaat olisi jonkun ajan kuluttua taas uusittava. Todettakoon, että puolet vakaajan pinta-alasta on jo alun perinkin verhoiltu ohuella alumiinilevyllä.

Kuva: Jari Päivärinta.

Tiistaikerholaiset Ari Aho, Lassi Karivalo ja Juha Veijalainen veivät kunnostetut pyrstöpuomin vakaajat Tuuloseen. Siellä vakaajat otti vastaan Kimmo Salomaa ja Jari Päivärinta Hanssin-Jukan perinneyhdistyksestä. Toukokuussa vakaajat asennetaan Hanssin-Jukan perinneyhdistyksen toimesta HS-6 kopterin pyrstöpuomiin.

Purku-uhan alle joutunut ilmavoimien käytössä ollut Mi-8 (HS-6) kopteri sai toukokuussa 2021 pysyvän sijaintipaikan Kauppakeskus Tuulosen piha-alueella. Puolustusvoimien logistiikkakeskus (PVLOGL) luovutti kopterin Hanssin-Jukan perinneyhdistys ry:n haltuun ja hoitoon. Näin HS-6 vältti romutuksen. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrskyn korkeusperäsinten verhoilu kankaalla

Torstai 14.4.2022 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) metallirakenteisten korkeusperäsinten verhoilu on alkanut. Ensimmäisissä Myrskyissä korkeusperäsimet olivat puurakenteiset, mutta ne vaihdettiin myöhemmin kangasverhoiltuihin metallisiin peräsimiin flutteri- eli värähtelyongelman eliminoimiseksi.

Käytössämme on alkuperäiset duralumiiniset Myrskyn korkeusperäsimet. Niissä olleet vauriot korjattiin Tiistaikerhossa, jonka jälkeen peräsimet maalattiin harmaiksi. Kangasverhoilua varten peräsimen kaariin kiinnitettiin alusnauhoiksi kutsutut kangasnauhat. Peräsimen verhoilukangas ommellaan kiinni näihin nauhoihin.

Myrskyn korkeusperäsinten verhoilemiseksi ostettiin Eurokankaasta verhoiluun sopivaa 165 gramman neliöpainoista ”Kesäyö” nimistä pellavakangasta. Testasimme tämän kankaan kiristymisominaisuuksia kiinnittämällä kangasta testikehikkoon ja lakkaamalla kangasta useita kertoja ohennetulla ja sitten ohentamattomalla kiristyslakalla. Lakkana käytimme rautaoksidilla punaiseksi värjättyä NC-SPEED nitroselluloosalakka. Kangas kiristyi odotetusti.

Aloitimme toisen korkeusperäsimen verhoilun. Levitimme pöydälle pellavakankaan ja laitoimme korkeusperäsimen levitetyn kankaan päälle. Tämän jälkeen kangas käännettiin pussiksi peräsimen päälle ja kankaasta leikattiin peräsimen kattava pala.

Korkeusperäsin kiinnitettiin kahden pukin väliin johtoreuna ylöspäin ja kangas laskostettiin peräsimen päälle. Näin kangas saatiin laskeutumaan tasaisesti peräsimen ylle. Kangas kiinnitettiin peräsimen johtoreunaan puristimilla, jotta kangas pysyisi paikallaan. Tässä asennossa jättöreunassa roikkuvat kankaan helmat liitettiin toisiinsa nuppineuloilla. Samalla kankaan helmoja vedettiin alaspäin, jolloin peräsimen päällä oleva kangas jo vähän kiristyi.

Kun peräsimen jättöreunassa olevat verhoilukankaan helmat oli saatu nuppineuloilla toisiinsa, aloitettiin verhoilukankaan alareunan ompelu pellavalangalla pitkin nuppineulajonoa. Ompelu tehtiin koukkuneuloilla ja tarvittaessa apuna käytettiin koukkuneulan käsittelyä helpottavia kirurgisia pihtejä. Lopuksi ommel käsiteltiin rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä nitroselluloosalakalla. Lakka liimaa ompeleet kankaaseen.

Kun korkeusperäsimen verhoilukankaan liepeet oli ommeltu yhteen, peräsin nostettiin pöydälle vaakatasoon ja aloitetiin kankaan ompelu peräsimen kaarien alusnauhoihin. Myrskyn verhoilukangasta koskevan neulomisohjeen mukaan kangas ommellaan kaariin suoralla ompeleella.

Kunkin kaarien kohdalle merkittiinkin suoran ompeleen pistojen paikat 2 cm välein. Toinen tapa olisi ollut ommella verhoilukangas kaarien alusnauhaan vinoin ompelein. Verhoilukankaan ompelemisessa kaarin alusnauhoihin käytettiin apuna koukkuneulapihtejä. Pihdin avulla koukkuneulan sai kätevästi pujotettua alla olevan alusnauhan läpi.

Kun verhoilukangas oli saatu ommeltua kaariin, aloitettiin kankaan kiristys nitroselluloosalakalla. Nitroselluloosalakka kutistaa kangasta ja siten kiristää sen korkeusperäsimen ympärille. Teemme pellavakankaisen verhoilukankaan lakkakiristyksen monivaiheisena prosessina punaiseksi värjätyllä NC-SPEED -nitroselluloosalakalla.

Ensin kankaaseen siveltiin 50 -prosenttiseksi Ohenne 8:lla ohennettu -lakka. Lakkakerroksen kuivuttua kankaan pinta hiottiin hiontapaperilla ja hiontatyynyllä. Näin saatiin pois kankaan pintaan lakan kohottama kankaan nukka. Hionnan jälkeen kankaan pinta imuroitiin ja kangas pestiin kankaan pintaan sumutetulla Sinol/vesi -liuoksella. Sumutuksen jälkeen kangas pyyhittiin kuivaksi ja sen myötä saatiin pois loputkin hiontapölyt.

Nyt voitiin kankaan pintaan sivellä toinen kerros 50 prosenttiseksi ohennettua kiristyslakkaa. Kahden lakkauskerran jälkeen kankaan kiristyminen on jo edistynyt, mutta päästäkseen rumpumaiseen kiristysasteeseen tarvitaan vielä usean lakkakerros.

Seuraava lakkaus tehdään 75 -prosenttisella NC-SPED lakalla ja siitä eteenpäin ohentamattomalla lakalla. Jokaisen lakkauskerran välillä kankaan pinta hiotaan ja pyyhitään puhtaaksi pölystä. Täydellä lakalla tehtävien lakkauskertojen määrä riippuu siitä, kuinka hyvin kangas kiristyy lakkauskertojen myötä. Riittävän rumpumaisen kiristysasteen saavuttamiseen tarvitaan yleensä 5-6 kiristyslakkauskertaa.

Kuvat: Lassi Karivalo

Caravellen hinausraudasta puuttuvan kahvan tekeminen

Keskiviikko 30.3.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon mottona on, että se mikä puuttuu – tehdään.

Super Caravellen hinausraudan kummassakin päässä on suorakaiteen muotoinen terästangosta tehty nostokahva. Entisöitävänämme olevan raudan lentokoneeseen kiinnitettävästä päästä se on kadonnut. Onneksi hinausajoneuvoon kiinnitettävässä raudan päässä kahva on vielä tallella malliksi puuttuvan nostokahvan tekemiseen. Suorakaiteen muotoisen kahvan (265 x 195 mm) kummassakin päässä on metallilevyt, joista nostokahva on kiinnitetty 10 mm pulteilla hinausrautaan.

Tallella oleva kahva on saanut toiseen kylkensä niin sanotusti ”kipeetä”, eli on vääntynyt. Oikaisimme vääntyneen kyljen kuumentamalla sitä hitsausliekillä, jonka jälkeen taoimme punaisena hehkuvan tangon suoraksi. Nyt kahva on valmis käytettäväksi mallina kadonneen kahvan tekemiseen.

Aloitimme uuden nostokahvan tekemisen kahvan päihin tulevista kiinnityslevyistä. Piirsimme alkuperäisen kahvan mukaan kahden kiinnityslevyn muodon 3 mm vahvuiseen teräslevyyn. Merkitsimme kumpaankin levyyn kiinnitysruuvin paikan ja porasimme ruuvinreiät. Leikkasimme rälläkällä eli hiomalaikalla teräslevystä piirtojälkien mukaisesti kaksi kiinnityslevyä odottamaan niiden hitsaamista terästangosta tehtävän uuden nostokahvan kumpaankin päähän.

Päätimme tehdä suorakaiteen muotoisen kahvakehän kahdesta U-muotoon taivutetusta ja toisiinsa kehäksi hitsattavasta terästangosta. Suomen ilmailumuseon entisöintitilan metallivarastosta löytyikin tarkoitukseemme sopivaa 18 mm vahvuista terästankoa.

Tangon taivuttamiseksi vaadittuun U-muotoon teimme metallilevystä ja siihen kiinni hitsatuista terästapeista lestin, jonka avulla terästanko voidaan kuumennettuna taivuttaa alkuperäisen nostokahvan mukaiseksi. Terästangon taivuttaminen aloitettiin pujottamalla alkuperäinen nostokahva taivutusmalliksi lestin tappien väliin.

18 mm vahvuisesta terästangosta katkaistiin kaksi riittävän pitkää tangonpätkää uutta nostokahvaa varten. Toisen tangon pää työnnettiin riittävän pitkälle lestin tappien välin alkuperäisen kahvan päälle. Tämän jälkeen terästankoa kuumennettiin taivutuskohdasta hitsausleikillä. Kun tanko oli kuumentunut punahehkuiseksi, tankoa taivutettiin hitaasti sitä edelleen kuumentaen alla mallina olevan nostokahvan mukaiseen 90 asteen kulmaan. Näin oli saatu väännettyä suoraan kulmaan toinen nostokahvan puoliskon kulmista.

Tangon jäähdyttyä tangon toinen pää työnnettiin muokkaustappien väliin mitaten, että kahvan leveydeksi tulee taivutuksessa 195 mm. Taivutuskohdan kuumentamisen jälkeen tankoon taivutettiin toinen 90 asteen kulma. Näin nostokahvan puolisko oli saatu taivutetuksi U-muotoonsa. Vastaavalla tavalla taivutettiin terästangosta U-muotoon nostokahvan toinenkin puolisko.

Muotoonsa taivutetuista nostokahvan puoliskoista leikattiin liika pois, jotta puoliskot muodostavat kiinni hitsattuina alkuperäisen nostoraudan pituuden (265 mm) mukaisen suorakaiteen. Ennen hitsausta tarkistettiin vielä suorakulmalla U-muotoisten puoliskojen kulmat. Todettiin, etteivät ne olleet täsmälleen 90 asteen kulmassa. Niinpä kahvan puoliskot kiinnitettiin vuoron perään ruuvipenkkiin ja niitä kuumentamalla kulmat saatiin muokattua suoraan kulmaan.

U-muotoisten nostokahvan puoliskojen päät hiottiin suipoiksi. Sen jälkeen puoliskot kiinnitettiin penkkiin päät vastakkain ja hitsattiin kiinni toisiinsa TIG-sähköhitsauksella. Lopuksi hitsausaumat hiottiin sileiksi. Suorakaiteen muotoinen nostokahvan kehikko oli valmis. Nyt voitiin nostokahvan kehän kumpaakin päähän hitsata aiemmin jo tehdyt nostokahvan kiinnityslevyt.

Valmis nostokahva maalattiin ensin harmaalla ruostumista estävällä Isotrol-pohjamaalilla ja sen jälkeen se sai pintaansa Caravellen hinausraudan kumpaankin päähän tulevan keltaisen huomiovärin. Maalina oli Unica 3 -ulkokalustemaali.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caudron C.59:n kaasun ja seoksen säätövipujen pintojen käsittely

Sunnuntai 27.3.2022 - Tiistaikerholainen

1920-luvulla käytössä olleen Caudron C.59 -jatkokoulutuskoneen etu- ja takaohjaamo oli varustettu tarvittavilla ohjain- ja muilla laitteilla. Ohjaamojen vasemmalla seinällä lentäjän istuimen vieressä sijaitsi moottorin kaasu- ja seosvivut. Vivut olivat kiinni säätökehässä, jossa vipujen asentoja voitiin säätää portaittain vivuissa olevan jousitetun kuulan kulkiessa säätökehällä olevaa kuoppajonoa pitkin.

Vipujen kohdalle rungon tukilistaan oli kiinnitetty kilpi, jossa ovat vivuille merkinnät AIR ja GAZ sekä ilmoitettu vipujen säätöväli 0 – F.  Hispano-Suiza lentomoottorin manuaalin mukaan säätökehässä ulompana olevalla AIR -vivulla säädetään kaasuttimen läppää eli vipu on kaasuvipu.  GAZ -vivulla puolestaan säädetään polttoaineen määrää eli seoksen rikkautta eri lentokorkeuksissa.

Vipujen päässä on alumiininen otenuppi. Lisäksi vipujen varret on taivutettu lentäjään päin siten, että sisemmän seosvivun taitos on jyrkempi kuin kaasuvivun. Näin lentäjä erottaa vivut toisistaan pelkästä kosketuksesta. Koska kyse on koulukoneesta, etu- ja takaohjaamon kaasu- ja seosvivut on yhdistetty toisiinsa metallitangoilla, jolloin kummankin ohjaamon vivut liikkuivat samanaikaisesti.

Konservoitavana olevan Caudron C.59 (CA-50) koneen ohjaamon kaasu- ja seosvivut sekä niitä yhdistävät tangot ovat saaneet pinnalleen paksun ruostekerroksen koneen yli 90 vuoden varastoinnin aikana. Tehtävänämme onkin niiden puhdistaminen ruosteesta ja palauttaminen alkuperäiseen asuunsa. Niinpä etu- ja takaohjaamon kaasu- ja seosvivut sekä niitä yhdistävät tangot irrotettiin puhdistetaviksi ja pintakäsiteltäviksi.

Irrotuksen yhteydessä todettiin, että kaasu- ja seosvivuissa sekä säätökehissä oli jälkiä niklauksesta. Niklaus oli tosin jo hilseenä, mutta silti hyvin selvästi todennettavissa. Vivut säätökehineen olivat siten olleet alun perin pinnaltaan niklattuja. Sen sijaan vipuja yhdistävät metallitangot ovat olleet mustaksi maalattuja.

Irrotuksen jälkeen kaasu- ja seosvipuja toisiinsa yhdistävistä metallitangoista puhdistettiin ruosteesta upottamalla ne 33 % fosforihappoon. Vuorokauden hapotuksen jälkeen ne maalattiin mustalla ruostumista estävällä Isotrol -maalilla.

Seuraavaksi upotimme fosforihappoon kaasu- ja seosvivut sekä niiden säätökehät. Vivut asetettiin happoon siten, että niiden päässä olevat alumiiniset otenupit jäivät happopinnan yläpuolelle. Vuorokauden hapotuksen jälkeen ruoste oli ”sulanut” pois osien pinnoilta. Osat nostettiin haposta ja kuivattiin huolellisesti.

Fosforihappo poisti hyvin ruosteen osien pinnasta, muttei ruosteen aiheuttamia metallipinnan syöpymisiä.  Niklausta varten vivuista onkin hiottava pois ruostumisen aiheuttamat syöpymät, sillä niklaus paljastaa pienetkin pinnassa olevat kuopat ja epätasaisuudet. Osien pintaa onkin hiottava niin paljon, että ruostesyöpymät saadaan kokonaan häviämään.

Aloitimme hiomisen kaasu- ja seosvivuista. Hiominen tehtiin pyöröhiomakoneeseen kiinnitetyillä eri karkeusasteisilla hionta- ja kiillotuslaikoilla. Koska pyöröhiomakoneella käsivaralla hiottaessa on vaarana, että kapeat hiottavat osat pyöristyvät reunoiltaan, yritimme välttää ongelmaa kiinnittämällä hiottavan osa ruuvipenkkiin kahden vaneripalikan väliin. Näin saatiin ruustukkiin hiontaa varten pienialainen hiomataso.

Hionta aloitettiin karkeammilla hiontalaikoilla, joilla osan pinnasta saatiin hiottua pois ruostumisen aiheuttamat syöpymät. Varoimme kuitenkin hiomasta pois osaan stanssattua tehtaan merkkiä sekä sarjanumeroa. Hionnassa etenimme vaiheittain käyttämällä 240, 300 ja 600 hiontalaikkoja. Hionnan jälkeiseen kiillotuksen teimme 800 ja 1000 laikoilla.

Näin menetellen saatiin kaasu- ja seosvipujen pinnoista pois syöpymät ja vipujen pinnat jo varsien kiiltäväksi mahdollista niklausta varten. Kaasu- ja seosvipujen pinnat ovat kiilloltaan jo hyvin lähellä niklattua kiiltoa.  Säätökehäparien kiillotus on vielä kesken. Niistä yksi on saanut kiiltopinnan, muiden kolmen pintojen hionta on vasta alussa.

Pinnoiltaan kiillotettujen kaasu- ja säätövipujen niklaus ei ole kuitenkaan vielä varmaa. Ongelman muodostavat vipujen päässä olevat alumiiniset otenupit. Ne tulisi poistaa ennen niklausta, jotta teräsvivut voitaisiin upottaa nikkelöinnissä käytettävään elektrolyyttinesteeseen. Nesteenä on yleensä nikkeliammoniumsulfaatti. Nuo otenupit ovat kuitenkin niitattu erittäin huolellisesti vipujen päihin. Niiden irrottaminen olisi ongelmallista, jonka vuoksi haluaisimme välttää niiden poistamista.

Elektrolyyttisen niklausmenetelmän yhtenä vaihtoehtona on, että hiotun osan pintaan sivellään niklauspintaa jäljittelevä maali, jonka päälle tulee suojaava lakka. Lopputulos olisi aidon niklauksen näköinen. Menetelmän käyttö tarkoitukseemme vaatii vielä pohdiskelua, sillä se poikkeaisi kokonaan alkuperäisestä Caudron C.59 -koneen kaasu- ja seosvipujen niklauksesta.  Tarkoituksemmehan on pyrkiä Caudronin konservoinnissa alkuperäisyyteen niin suuressa määrin kuin mahdollista.

Toinen pohdittavana oleva vaihtoehto on, että valmiiksi kiillotetut osat käsiteltäisiinkin vain osien pintoja suojaavalla vahalla. Tätä menetelmää käytetään mm. antiikkisten haarniskojen kiillotettujen pintojen suojaamiseen. Näitä erilaisia kiillotettujen metalliosien pintakäsittelymenetelmiä pitää vielä perusteellisemmin tutkailla ennen lopullista päätöksentekoa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tule tutustumaan VL Myrsky II -entisöintiprojektista kertovaan näyttelyyn

Lauantai 19.3.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon vaihtuvien näyttelyiden hallissa on avattu VL Myrsky II -hävittäjän eli MY-14-koneyksilön entisöintiprojektin nykyvaiheesta kertova näyttely. Näyttelyn pystyttämisestä vastasi Ilmailumuseoyhdistys ry. Myrskyn entisöintiprojekti alkoi vuonna 2013 ja MY-14:n entisöinti valmistunee parin vuoden kuluttua. Myrsky-projektin päätekijät ovat Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho sekä Suomen ilmavoimamuseo.

Pohjakuva: Kari Vertasen maalaus. Mainoksen suunnittelu: Kai Asplund.

Tiistaikerho toi näyttelyyn Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa valmistuksen kohteena olevia Myrsky MY-14:n osia. Suurin yksitäinen entisöintitilasta näyttelyn siirretty osa on Myrskyn siiven rakentamisen testaamiseksi tehty siiven tyviosa.  Sen sijaan Tiistaikerhon tekemät lähes valmiit Myrsky MY-14:n siipipuoliskot olivat liian suuria entisöintitilasta näyttelyyn tuotaviksi.

Tiistaikerhossa rakennettu Myrskyn siiven tyviosa koostuu siiven oikeanpuoleisesta 2,5 metrin ja vasemmanpuoleisesta metrin mittaisesta siiven tyvestä. Siiven tyvisosat siirrettiin erikseen näyttelytilaan, jossa ne yhdistettiin toisiinsa ja asetettiin pukkien päälle näyttelytilan keskelle näyttelykävijöiden katsottavaksi. Nyt tämä siiven tyviosa toimii näyttelyesineenä, josta käy ilmi, millainen on rakenteeltaan ja myös laitteiltaan Myrsky-hävittäjän siipi.

Näyttelyyn yhteen nurkkaan koottiin Myrskyn pyrstökokonaisuus sivu- ja korkeusvakaajineen sekä sivu- ja korkeusperäsimineen. Näyttelypöydälle koottiin moottorin öljynjäähdyttimen jäähdytysilman tulo- ja poistoilman torvia sekä niiden tekemisessä käytettyjä muokkauslestejä. Pöydällä on myös moottorin kaasuttimen ilmanoton torvia muokkauslesteineen ja alumiinista valettu kaasuttimeen kiinnitettävä imukomu.

Vitriiniin on koottu erilaisia pienosia, kuten sellaisia, joilla NACA-rengas kiinnitetään moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Näyttelyyn on myös tuotu Myrskyissä käytetty Pratt Whitney R-1830 Twin Wasp -moottori. Tämä moottori on tuttu DC-3 -koneista.

Näyttelytilan seinälle on ripustettu 1:1 oleva kuva Suomen ilmavoimamuseossa entisöinnin kohteena olevasta Myrskyn rungosta. Tämä kuva on todella näyttävä ja siitä näkyy hyvin vielä verhoilemattoman rungon rakenne kuin myös moottoriin liittyvät yksityiskohdat.

Näyttelyssä olevalla näytöllä pyörii kuvakavalkadi Myrskyn entisöintiin liittyvistä työvaiheista.
Suosittelen lämpimästi VL Myrsky II -entisöintiprojektista kertovaa näyttelyä. Näyttelyyn voi tutustua Suomen ilmailumuseolla Vantaalla aina toukokuun loppuun saakka. Tutustuminen edellyttää museon pääsylipun ostamista, jolla voi samalla tutustua koko museon tarjontaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super Caravellen hinausraudan entisöinti maalausvaiheessa

Sunnuntai 13.3.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n omistaman Sud Aviation SE 210 Super Caravellen hinausraudan entisöinti on saatu hinausraudan osien maalausvaiheeseen. Tällaisia hinausrautoja Finnair käytti lentoasemilla Caravellen siirroissa ja hinauksissa. Caravelleista Finnair luopui vuonna 1983. Ilmailumuseoyhdistykselle hinausrauta tuli Swissportista, jonka hallussa se oli ollut ulkosäilytyksessä Caravelle -koneiden poistosta lähtien.  Tämä hinausrauta on alkuperäinen Ranskassa SUD AVIATION tehtaalla tehty ja sen sarjanumero on S09 107.2.

Kuva: Juha Klemettisen kokoelma.

Pitkän ulkosäilytyksen seurauksena hinausrauta oli mennyt huonoon kuntoon ja ruostunut ja toinen renkaista oli täysin rikki. Tiistaikerhossa hinausrauta kunnostetaan alkuperäiseen Finnair-aikaiseen asuunsa. Raudan entisöintityö aloitettiin viime syksynä, mutta pantiin tauolle lokakuussa Caudron C.59 koneen rungon konservoinnin alkaessa. Hinausraudan entisöintiä jatkettiin, kun kerhon kevätkausi 2022 pääsi alkamaan helmi-maaliskuun taitteessa.

Hinausraudan entisöinnin suurin urakka on ollut sen puhdistamista ruosteesta. Sitä varten rauta purettiin osiin. Pienikokoiset osat puhdistettiin ruosteesta 33% fosforihappoliuoksella. Osat, joita ei kokonsa vuoksi ollut mahdollista upottaa fosforihappoon, hiekkapuhallutettiin ulkopuolisena työnä. Näin syntyi hyvä tilaisuus verrata fosforihapolla tai hiekkapuhalluksella tehdyn ruosteenpoiston eroja.

Käyttämämme 33 % fosforihappo on hankittu LASPEK Oy:stä. Fosforihappokäsittely poistaa osan pinnasta ruosteen, muttei osassa vielä jäljellä olevaa alkuperäistä maalipintaa. Lisäksi LASPEK Oy:n 33% happo sisältää ruostumista estävän komponentin ja hapotettu pinta on sellaisenaan valmis maalattaviksi.

Hinausraudasta puretut pienempikokoiset osat kuten pultit, mutterit sekä kiinnikkeet upotimme fosforihapolla täytettyihin astioihin. Vuorokauden kuluttua osat nostettiin haposta, jonka jälkeen osat kuivattiin huolellisesti kankailla sekä paineilmalla tai lämpöpuhaltimella. Pultteja ja muttereita puhdistettiin vielä lasikuulapuhalluksella, jotta niiden kierteetkin saatiin puhtaiksi.

Hinausraudan vajaa viisi metriä pitkä tanko-osa voitiin onneksi purkaa kahteen osaan. Tangon puolikkaat sekä muut suurikokoiset osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolla sijaitsevaan liikkeeseen. Hiekkapuhalluksessa puhdistettavan osan pinnalta hioutuu pois niin ruoste kuin siinä mahdollisesti vielä jäljellä oleva pintamaalikin. Puhalluksessa osien pintaan jäävä hieno hiekkapölykerros pestiin pois pienistä osista upottamalla ne veteen ja harjaamalla pöly pois. Pitkien tankojen pinnasta pöly pestiin pois märillä räteillä. Pesun jälkeen osat kuivattiin kankailla sekä lämpöpuhaltimella.  Hiekkapuhallettujen osien pohjamaalaus on syytä tehdä pian, sillä puhalluksen jälkeinen suojamaton metallipinta alkaa ruostua nopeasti uudestaan.

Jos vertaa käytettyä hiekkapuhallusta ja fosforihappokäsittelyä toisiinsa, niin merkittävin ero on siinä, että fosforihappo säilyttää metalliosan pinnassa jäljellä olevan alkuperäisen maalin, jos sitä on säilyneenä ruosteen alla.  Hiekkapuhalluksessa osan pinta puhdistuu kokonaan puhtaalle metallille. Jos tavoitteena on säilyttää alkuperäistä maalipintaa ruosteen poiston yhteydessä, niin fosforihappokäsittely on silloin oikea valinta. 

Toinen merkittävä ero käytettäessä LASPEK Oy:n 33 % fosforihappoa on, että hapotetun osan pintaan muodostuu ruostumista estävä kalvo ja osa on valmis pintamaalattavaksi. Tämän vuoksi hapotettuja osia ei suositellakaan pestäväksi hapotuksen jälkeen, sillä pesulla menetettäisiin metallipintaa ruostumiselta suojaava kalvo. Fosforihapotetun osan voi siten maalata suoraan pintamaalilla. Sen sijaan hiekkapuhallettu osa joudutaan pesemään puhtaaksi hiekkapölystä ja käsittelemään vielä ruostumisen estoaineella ennen varsinaista maalausta.

Ennen hinausraudan kunnostuksen alkamista määritettiin hinausraudasta vielä löytyneiden alkuperäisten ”Finnairin sinisen” sekä keltaisen maalien sävyt. Sinisen sävyksi määrittyi NCS S 6030 B ja keltaisen RAL 1023. Maaliksi valitsimme Unica ulkokalustemaalin. Hinausrauta maalataan siniseksi raudan päitä lukuun ottamatta. Niihin tulee keltainen huomioväri.

Ennen pintamaalausta, kaikki ruosteesta puhdistetut osat käsiteltiin ruostumista estävällä kirkkaalla Isotrol - lakalla. Lakkasimme myös hapotetut osat, vaikka se ei olisi välttämätöntä ollutkaan.

Osia pintamaalatessa todettiin, että sininen Unica peitti hyvin jo ensimmäiselläkin maalauskerralla, mutta keltaisen maalin peittävyys oli sen verran heikko, että tyydyttävä lopputulos edellyttää vähintään kolmea maalauskertaa. Kun kaikki Caravellen hinausraudan osat on saatu maalattua, hinausrauta kootaan ja laitetaan näytteille.

Super Caravellen hinausraudan entisöinnissä ja uudelleen maalaamisessa ei ollut merkitystä kumpaa ruosteenpoistomenetelmää käytimme, sillä hinausrauta maalataan kauttaaltaan uusiksi. Myöskään osien maalauksen lopputulokseen ei vaikuttanut se, oliko osa puhdistettu ruosteesta hiekkapuhalluksella vai fosforihapossa kylvettämällä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caudron C.59:n pyörien vanteiden puhdistaminen ruosteesta

Perjantai 11.3.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhoon kunnostettavaksi tuodun Caudron C.50 (CA-50) rungon laskutelineissä oli aidot 1920-luvun pyörät. Niiden päällysrenkaat olivat kuitenkin erittäin pahoin vaurioituneet ja renkaat oli lisäksi pilattu ruiskuttamalla sisärenkaat jossain vaiheessa täyteen polyuretaanimassaa. Renkaiden kunnostaminen alkuperäiseen asuunsa on käytännössä mahdotonta.

Suomen ilmavoimamuseosta löytyi vastaavan kokoiset 1920-luvun Continental renkailla varustetut lentokoneen pyörät, jotka museo luovutti käytettäväksi Caudron C.59 koneeseen. Pyörät haettiin Tikkakoskelta, jonka jälkeen niistä irrotettiin renkaat ruosteessa olevien vanteiden puhdistamiseksi. Renkaiden irrottamisesta olen kertonut vuoden ensimmäisessä blogissani.

Vanteet olivat yltä päältä ruosteessa ja keskiö paksun jähmettyneen rasvan peitossa. Koska Caudronin kunnostaminen on konservointipainoteinen, emme poista ruostetta menetelmin, jotka naarmuttaisivat metallipintoja. Siten niin hiekka- kuin lasikuulapuhallus tai teräsharja eivät tule puhdistuksessa kysymykseen. Ruosteenpoisto tehdään pääasiassa kemikaalein.

Ennen ruosteen- ja rasvanpoistokemikaalien käyttöä harjasimme pois vanteen pinnassa olevan irtoruosteen. Sen teimme muoviharjaisilla harjoilla, jotka eivät naarmuta vannetta. Muoviharjoilla saimme irtoruosteen hyvin poistettua. Pyörän pinnastoa puhdistimme alustavasti ihmesienellä.

Seuraavaksi siirryimme käyttämään ruosteen- ja rasvanpoistokemikaaleja. Kokeilimme ruosteisten pintojen puhdistamiseen CRC Eco Complex Blueta. Ruiskutimme ainetta vanteen pinnalle noin 30 sentin matkalle. Annoimme aineen vaikuttaa tovin, jonka jälkeen pyyhimme alueen kankaalla hangaten kuivaksi liuotinaineesta. Parin käsittelykerran jälkeen tulos oli lupaava eli valtaosa ruosteesta oli pois ja ruosteen alta paljastui vanteen pintaan maalattua mustaa maalia. Sen sijaan Complex Blue ei ollut kyllin tehokas paksun ruostekerroksen poistamiseksi vanteen sisäpinnasta.

Pinttyneen tai paremminkin pikeentyneen rasvan poistamiseen pyörän keskiöstä ja pinnojen juurista käytimme CRC Motor Cleania, Fairy Power Sprayta sekä Turtle Waxin liuotinpesua. Liuottimien lisäksi jouduimme kaapimaan pikeentynyttä rasvaa harjalla ja lastalla, sillä pikeentynyt rasva oli todella tiukassa. Muilta osin saimme jo puhdasta jälkeä, mutta keskiön reunassa, johon pinnat on kiinnitetty, on puhdistamisessa vielä tekemistä. Keskiötä puhdistettaessa lian alta paljastui pyörän tehneen tehtaan tunnus. Tunnuksessa on sana Paris ja sen toisella puolella ilmeisesti kirjain D ja toisella puolella kirjain F. Vielä emme ole selvittäneet, minkä tehtaan tunnus se on, mutta ranskalaisesta tehtaasta lienee kyse.

Koska CRC Eco Complex Blue ei ollut riittävän tehokas vanteen sisäpinnan ruosteen poistoon, päätimme käyttää siihen 33 % fosforihappoa, josta meillä on ollut hyvä kokemus. Hapon olemme hankkineen LASPEK Oy:stä. Koska meillä ei ollut riittävän isoa astiaa, jossa koko pyörän olisi voinut hapossa kylvettää, päätimme käyttää happoa geelinä. Fosforihappogeeliä oli meillä vielä aiemman käytön jäljiltä. Geeli ei ole yhtä juoksevaa kuin pelkkä happo, joten geelistä saa siveltyä kerroksen osan pintaan. Fosforihappogeeli tehtiin sekoittamalla happoon selluloosaliimaa.

Pyörän käsittelemiseksi geelillä se laitettiin keskiön läpi työnnetyn puutapin varaan. Happogeeliä siveltiin vanteen sisäpintaan, mutta sillä käsiteltiin myös vanteen ulkopinta ja pyörän pinnasto. Kahden tunnin jälkeen happogeelin kastelemat pinnat harjattiin tiskiharjalla ”vaahdoksi”. Sen jälkeen vanne pinnoineen pestiin puhtaaksi lämpimällä vedellä.

Happogeeliä käytettäessä pesu on välttämätöntä, sillä muutoin hapotetun osan pintaan jää selluloosaliimasta vaalea jauhomainen kalvo. Pesun ja huolellisen kuivauksen jälkeen osa on syytä pohjamaalata pian, jottei ruostuminen pääse uudestaan alkamaan. Sen sijaan, jos käytetään pelkkää LASPEK Oy:n 33% fosforihappoa, pesu ei ole tarpeen eikä suositeltavaakaan, koska happoon on sekoitettu ruosteenestoainetta. Huolellinen kuivaus kankailla riittää ja osa on kevyen hionnan jälkeen valmis pohjamaalattavaksi.    

Kun fosforigeelihapotettu vanne oli kuivattu pesun jälkeen, todettiin että näinkin lyhytaikaisella happogeelikäsittelyllä vanne ja pinnat olivat puhdistuneet ruosteesta koko lailla hyvin. Lopputulos oli parempi, kuin käyttäessämme CRC Eco Complex Blue -liuotinta. Niissä kohdin vannetta, joissa ruosteen alta paljastui alkuperäistä maalipintaa ero happogeelin ja Complex Bleun tehon välillä ei ollut suuri. Täysin ruostuneiden alueiden osalta fosforihappo on kuitenkin huomattavasti tehokkaampi ruosteen poistaja. Fosforihappogeeli toi mustan maalin lisäksi näkyviin vähän sinistä maalia. Todennäköisesti vanteet ovat alun perin olleetkin siniseksi maalatut ja saaneet myöhemmin (Suomessa?) pintaansa mustan värin.

Tulemme vielä uusiomaan vanteen sisäpinnan happogeelikäsittelyn, jotta saamme sieltäkin ruosteen perusteellisesti poistettua. Mikäli olisimme voineet upottaa pyörän kokonaan 33% fosforihappoon, vanteet ja pinnat olisivat puhdistuneet kerralla ruosteesta.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tiistaikerhon kevätkausi käynnistyi muiltakin kuin Myrskyn osalta

Tiistai 1.3.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kevätkautta ei voitu käynnistää täysimääräisesti vielä tammikuussa, sillä Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa työskentelevien määrä oli koronaepidemian vuoksi yhä rajoitettu. Vain Myrsky MY-14 entisöintiä voitiin tammikuussa jatkaa ja sitäkin vain puolentusinan kerholaisen miehityksellä ja kasvomaskein varustettuina. Myrskyn entisöinnissä on alkuvuonna keskitytty NACA-renkaan ja vasemman siiven laskutelineiden peitelevyjen rakentamiseen sekä Myrskyn demosiiven saamiseksi valmiiksi Myrskyn entisöintinäyttelyä varten.

Myrskyn entisöinnin rinnalla voitiin kuitenkin parin kerholaisen voimin saattaa loppuun Mil Mi-8P (HS-6:n) pyrstöpuomin vakaajien maalaus, hiekkapuhalluttaa ulkopuolisena työnä Super Caravellen hinausraudan suuret osat sekä irrottaa renkaat kahdesta 1920-luvun lentokoneen pyörästä vanteiden kunnostamiseksi. Nämä pyörät on saatu Suomen ilmavoimamuseosta Caudron C.50 (CA-50) koneeseen laitettaviksi.

Kun viime viikkoina on alettu valtakunnallisesti purkaa koronarajoituksia pandemian muututtua vähemmän riskialttiiksi, sovittiin Suomen ilmailumuseon kanssa, että entisöintitilassa työskentelevien määrää voidaan nostaa. Tämän seurauksena muukin Tiistaikerhon toiminta kuin Myrskyn entisöinti oli mahdollista käynnistää.

Niinpä keskiviikkona 23. helmikuuta jatkettiin siitä, mihin ennen joulua jäätiin mm. Caudron C.59 -koneen konservoinnissa ja Super Caravellen hinausraudan entisöinnissä. Työskentelemme kuitenkin koronan vuoksi edelleen kahdessa 10 kerholaisen ryhmässä niin, että toinen ryhmistä on paikalla tiistaina ja toinen keskiviikkona. Myrskyn vajaan kymmenen hengen ryhmä ahkeroi tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin.

Caudronin osalta lähiviikot menevät vielä rungosta irrotettujen metalliosien puhdistamisessa ruosteesta ja sen jälkeisessä osien maalaamisessa. Otimme ensin työn kohteeksi Suomen ilmavoimamuseolta Caudronia varten saamamme kaksi laskutelineen pyörää. Aloitimme ilman renkaita olevien pyörien vanteiden ja pinnojen puhdistamisen liasta, rasvasta ja ruosteesta. Siihen käytämme sekä mekaanista että kemiallista puhdistamista.

Caravellen hinausraudan entisöinnissä ollaan vaiheessa, jossa kaikki puretun hinausraudan osat on puhdistettu ruosteesta joko fosforihapolla tai hiekkapuhalluksella ja voidaan käynnistää osien maalaus. Ennen maalaamiseen ryhtymistä hiekkapuhalletusta osista pestiin pois puhalluksessa osien pintaan jäänyt hiekkapöly. Pesun jälkeen osat kuivattiin huolellisesti paineilmalla. Kuivattuja osia jo pohjamaalattiin kirkkaalla ruostumista estävällä Isotrol-lakalla.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Myrskyn demosiipi siirrettiin Suomen Ilmailumuseon välihalliin

Tiistai 22.2.2022 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektin demosiiven alapinta oli saatu maalatuksi Futura 3 tartuntapohjamaalilla, demosiipi oli valmis siirrettäväksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta museon välihalliin pystytettävään VL Myrsky II:n entisöintiprojektista kertovaan näyttelyyn.

VL Myrsky II - entisöintiprojektista kertovassa näyttelyssä museossa kävijöille esitellään demosiiven avulla, minkälainen oli rakenteeltaan ja myös laitteiltaan suomalaisen II maailmasodan aikaisen VL Myrsky II -hävittäjän puurakenteinen siipi. Demosiipeen on asennettu kaikki Myrskyn siiven sisään tulevat laitteet kuten laskuteline, siivekkeiden käyttölaitteistot sekä lisäpolttoainetankin/pommin ripustin. Asian havainnollistamiseksi demosiiven yläpintaa on jätetty verhoilematta.

Demosiipi käsittää Myrskyn 2,5 metriä pitkän oikeanpuoleisen siiven ja metrin mittaisen vasemmanpuolisen siiven tyviosan. Demosiiven rakentamisessa testattiin Myrskyn siiven tyviosan rakentamista ennen ryhtymistä Myrsky MY-14 varsinaisten siipien rakentamiseen. Nyt demosiipeä hyödynnetään siis näyttelyesineenä.

Näyttelyyn siirtämistä varten lähes parisataakiloisen demosiiven oikean siiven kumpaankin päähän kiinnitettiin pyörillä varustetut siirtolavat. Lavoihin kiinnitettyjen teräs- ja vaneritelineiden tukemana demosiipi lukittiin pystyasentoon siiven johtoreuna alaspäin.

Pystyasento on ainoa tapa, jolla demosiipi on mahdollista pujottaa Suomen ilmailumuseon välihallissa olevan lentosimulaattorien tilan läpi Myrskylle välihallissa varattuun näyttelytilaan. Silloinkin siiven pujottelu määränpäähänsä on senteistä kiinni.

Siiven siirto museon entisöintitilasta välihallin ulko-ovelle toteutettiin nosturilla varustetulla kuorma-autolla. Koska siirtopäiväksi sattui kovin sateinen päivä, siipi suojattiin sateelta paketoimalla se muoviin.

Valmis paketti työnnettiin pyörillä varustettujen siirtolavojen avulla ulos entisöintitilasta, jonka jälkeen siihen kiinnitettiin nosturin liinat. Nosturilla koko komeus kohosi ilmaan ja siirrettiin auton lavalle. Auto kuljetti demosiiven museon välihallin ulko-ovelle. Siinä siipi laskettiin nosturilla välihallin oven eteen, josta se saatiin helposti työnnettyä pyörälavojen avulla välihallin simulaattoritilaan. Samalla kuljetuksella tuotiin entisöintitilasta myös demosiiven vasemmanpuoleinen metrin mittainen siiven tyviosa. 

Simulaattoritilassa noin neljä metriä pitkää demosiipeä siirtolavoineen ”venkslattiin” simulaattorien välissä, kunnes siipi saatiin kohtisuoraan välihallin näyttelytilaan johtavaa oviaukkoa. Siitä demosiipi työnnettiin varovasti sisään Myrsky-näyttelylle varattuun tilaan. Tiukalla se oli, sillä siirtolavojen ja ovenkarmien väliin jäi vain muutama sentti.  Kun demosiipi oli saatu onnellisesti perille, voitiin riisua demosiipeä sateelta suojanneet muovit.

Nyt on edessä demosiiven laittaminen näyttelykuntoon purkamalla ensin kuljetuksessa tarvitut siirtolavat. Sitten demosiiven oikean- ja vasemmanpuoleinen siipipuolisko liitettään toisiinsa ja oikeanpuoleiseen siipipuoliskoon tehty laskuteline asennetaan paikalleen. Näyttelyyn tulee myös myrskyn perärunko, johon on kiinnitetty MY-14 entisöintiprojektissa rakennetut puurakenteiset sivu- ja korkeusvakaaja sekä Myrskyn alkuperäiset metallirakenteisen korkeusperäsimet.

Myrskyn entisöintiprojektissa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on keskittynyt mm. siipiin, pyrstöön, laskutelineisiin, öljyn jäähdyttäjään sekä moottorinsuojuksiin ja Suomen ilmavoimamuseo Myrskyn rungon entisöintiin. Toivottavasti MY-14:n entisöinti saadaan valmiiksi ensi vuonna. Silloin yleisö pääsisi tutustumaan aitoon suomalaiseen II maailmansodan Myrsky-hävittäjään.

VL Myrsky II - entisöintiprojektinäyttelyyn voi tutustua Suomen ilmailumuseolla Vantaalla 5.3. -31.5.2022 museon aukioloaikoina. Näyttely sijaitsee vaihtuvien näyttelyiden välihallissa ja edellyttää pääsylipun 12/6/0 € ostoa. (Aikuiset 12,-, alennusryhmät 6,- ja alle 7 v sekä Museokortti 0 €.)

Suosittelen lämpimästi vierailua maaliskuussa avautuvassa Myrsky-näyttelyssä. Näyttelyssä saa Myrsky MY-14 entisöinnin lisäksi tietoa Valtion lentokonetehtaan (VL) ainoasta sarjatuotantoon ehtineestä II maailmasodan aikaisesta VL Myrsky II -hävittäjästä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn demosiipi näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 10.2.2022 - Tiistaikerholainen

Myrskyn koesiipeä on viime ajat rakennettu aktiivisesti näytteille pantavaksi. Tai puhumme nykyisin koesiiven sijasta demosiivestä, sillä 2,5 metrin mittaisen Myrskyn siiven tyviosan koerooli on Myrskyn varsinaisen siiven rakentamisen osalta ohi.

Pitkän aikavälin tavoite on asettaa demosiipi näytteille käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n runkokehikkoon asennettuna. Lyhyellä aikavälillä demosiipi laitetaan pian esille Suomen ilmailumuseon välihalliin avattavaan Myrsky-näyttelyyn. Näyttelyyn tulee esille myös Myrskyn pyrstöosa. Välihallin näyttelytila vapautuu, kun sieltä puretaan Saab JAS 35 Gripeniä esitellyt näyttely. Myrsky -näyttelyn pystyttää Ilmailumuseoyhdistys ja näyttely on välihallissa koko kevätkauden.

Myrsky-näyttelyssä esitellään demosiiven avulla, millainen on rakenteeltaan II maailmansodan aikaisen suomalaisen Myrsky II -hävittäjän puurakenteinen siipi. Tätä tehtävää varten demosiiven yläpinta on jätetty suurelta osin vaneroimatta. Näin siiven sisärakenteet moninaisine laitteineen ovat hyvin näkyvissä.

Samalla nähdään myös, että siiven sisäpinnat on suojalakattu punaiseksi sävytetyllä lakalla. Lakka on sävytetty punaiseksi, jotta siiven sisärakenteita lakattaessa nähdään, mikä alue on jo lakattu ja mistä lakkaa vielä puuttuu. Käyttämämme lakka on Unica Super 90 Gloss -lakkaa ja se on sävytetty Avatit 857-00MG-00-10 sävytyspastalla.

Syyskauden 2021 lopulla rakennettiin demosiiven jättöreunaan tulevaa laskusiivekkeen koteloa ja verhoiltiin johtoreunaa vanerilla. Laskusiivekkeen tila saatiin valmiiksi ja siihen koeasennettiin käytössämme oleva Myrskyn alkuperäinen laskusiiveke. Siiveke asettui hyvin sille tehtyyn tilaan.

Johtoreuna vaneroitiin 1,5 mm vahvuisella vanerilla. Liimana käytettiin kosteudenkestävää Erikeeper Plus -liimaa. Liimauksessa vaneri kiristettiin metallivanteiden avulla johtoreunan kaaria vasten. Liiman kuivuttua vanteet irrotettiin. Demosiipi saatiin rakenteiltaan valmiiksi Tiistaikerhon vuoden 2021 syyskauden päättyessä joulukuussa.

Poiketen muusta Tiistaikerhon toiminnasta Myrsky-projekti sai museolta luvan jatkaa töitä vuodenvaihteen jälkeen jo tammikuussa. Muut Tiistaikerhon entisöintiprojektit käynnistyvät koronapandemian vuoksi vasta helmikuun lopussa.

Niinpä tammikuussa aloitettiin demosiiven vanerilla verhoillun alapinnan pohjamaalaus. Ensin paklattiin ja hiottiin sileiksi vanerin pinnassa olevia epätasaisuuksia tai ruuvien kohdat. Tämän jälkeen kaikki vaneripinnat hiottiin sileiksi, imuroitiin ja pyyhittiin puhtaiksi Sinolin ja veden (50 %/50 %) sekoituksella.

Siiven ensimmäiseen pohjamaalaukseen käytettiin harmaata Temalac FD 80 (RAL 9006) alumiinihilemaalia. Se on puolikiiltävä yksikomponenttinen alkydimaali. Pohjamaalauksessa maalia ohennettiin 10 prosenttiseksi. Ohenteena oli lakkabensiini 1050. Maalaus tehtiin superlontelalla ja vaneripinta pohjamaalattiin välihionnoin kahteen kertaan. Useat pohjamaalikerrokset välihionnoin takaavat sen, että vaneripinnasta saadaan pois nukka sekä epätasaisuudet ja pinnasta tulee todella sileä lopullista pintamaalausta varten.

Kuva: Jouni Ripatti

Kuva: Jouni Ripatti

Temalac-pohjamaalauksen kuivuttua siiven ja laskutelineen aukon reunoihin liimattiin kangasvahvikkeet. Vahvikkeet liimattiin paikoilleen pohjamaalia tummemman harmaalla ohentamattomalla Futura 3 (RAL 7005) -tartuntapohjamaalilla.

Seuraavaksi työvaihe on maalata hiotun Temalac-maalin päälle alkydipohjainen Futura 3 tartuntapohjamaali. Ensimmäinen maalauskerta tullaan tekemään lakkabensiinillä ohennettuna. Temalac-maalia tummemmalla Futura 3 -maalilla maalatessa nähdään hyvin, miten Futura peittää alleen vaaleampaa Temalac-maalipintaa.

Maalin kuivuttua demosiiven alapinta hiotaan taas sileäksi. Samalla vielä tarkistetaan Futura -maalipinnan peittävyys. Jos peittävyys ei ole riittävä, maalataan vaneripinta ohennetulla Futura 3:lla toisen kertaan. Jos taas peittävyys on ensimmäisen maalauskerran jälkeen riittävä, toinen tartuntapohjamalikerta tehdään ohentamattomalla Futura 3 -tartuntapohjamaalilla. Aikanaan demosiiven alapinta maalataan Myrskyn siiven alapinnan varsinaisella vaalean sinisellä pintamaalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caudron C.59:n (CA-50) pyöristä

Lauantai 5.2.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon ja Tiistaikerhon yhteisen konservointihankkeen kohteena on 1920 luvulla ilmavoimissa käytössä olleen Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen yksilö CA-50. Koneen viimeinen lento oli lokakuussa 1929.

Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vantaalle konservoitavaksi tuodun Caudronin rungon laskutelineessä on aidot 1920-luvun pyörät renkaineen. Laskuteline on Tiistaikerhossa jo purettu osiin, puhdistettu ruosteesta ja osien pintakäsittely on meneillään.

CA-50:n pyörät ovat eriparia ja pyörien vanteet sekä pinnastot poikkeavat toisistaan. Muutoin pyörät renkaineen ovat samankokoiset. Toinen pyöristä osoittautui ranskalaiseksi ja siinä on ranskalainen NEUILLY – AVIATION – AERO 750-125 rengas. Erittäin huonokuntoisen renkaan kuluneet merkinnät saatiin luettua paperin ja mustan rasvakynän avulla. NEUILLY – AVIATION – AERO renkaan kulutuspinta on lisäksi kuoriutunut suurelta osin pois renkaan pinnasta paljastaen alla olevan rengaskudoksen. Toinen pyöristä on brittipyörä. Sen rengas on PALMER CORD AERO TYPE 750x125, eikä se ole ranskalaista paljon paremmassa kunnossa.

Ranskalainen pyörä on todennäköisesti alkuperäinen Caudronin pyörä. Jostain syystä toiseksi pyöräkseen kone on saanut brittipyörän. Olisikohan pyörä alkujaan kuulunut Caudronin kanssa samaan aikaan 1920-luvulla ilmavoimien käytössä olleeseen Martinsyde F.4 Buzzard hävittäjään?

Kummankin pyörän sisärengas on jossain vaiheessa pursotettu venttiilin kautta täyteen polyuretaanitäytemassaa. Näin pyörät on saatu ”umpikumisiksi” koneen rungon seisoessa pyörillään näytteillä Päijät-Hämeen ilmailumuseon hallissa.

Näiden pyörien kunnostus alkuperäiseen asuunsa on renkaita rikkomatta mahdotonta renkaan sisällä olevan polyuretaanin vuoksi. Heräsikin kysymys, josko Suomen ilmavoimamuseosta Tikkakoskelta löytyisi vastaavanlaisia 1920-luvulla käytettyjä ja parempikuntoisia pyöriä CA-50 -koneyksilöön laitettaviksi. Tikkakoskelta löytyikin Caudronin akseleihin sopivat samankokoiset Continental 750 x 125 AERO CORD -renkailla varustetut ja selvästi parempikuntoiset pyörät. Tosin eivät ne ole ranskalaiset. Suomen ilmavoimamuseo antoi pyörät CA-50 koneeseen asennettaviksi ja niinpä haimme ne Tikkakoskelta Vantaalle.

Continental renkailla varustettujen pyörien vanteet ovat paksussa ruosteessa, joten vanteiden kunnolliseksi puhdistamiseksi renkaat on irrotettava vanteilta. Emme vieneet pyöriä rengasliikkeeseen renkaiden irrottamiseksi, vaan päätimme irrottaa ne varovasti tiistaikerholaisen tallissa olevalla käsikäyttöisellä rengaskoneella.

Ennen renkaan irrottamiseen ryhtymistä, lämmitimme rengasta pehmeämmäksi kuumassa vedessä. Jonkun ajan kuluttua otimme pyörän pois kylvystä ja aloitimme rengastyöt. Painoimme ensin renkaan reunan irti vanteen sisäreunasta, johon se oli jumittunut yli 90 vuoden varastoinnin kuluessa. Renkaan reunan irrottaminen vanteesta tehtiin rengaskoneessa olevalla vivulla. Vivussa olevalla metallilevyllä renkaan reunan sai painettua pätkä kerrallaan alas ja siten irti vanteesta. Näin menetellen saatiin renkaan kummankin puolen reunat irti vanteen sisäreunasta.

Oli varsinaisen renkaan irrotuksen vuoro. Pyörä nostettiin rengaskoneen päälle ja lukittiin siihen metallitapilla ja vanteen reunoihin kiristettävillä pidikkeillä. Rengasraudan avulla avasimme varovasti aukon renkaan ja vanteen reunojen väliin. Aukkoon pujotimme metallitangon, jonka päässä on alaspäin sojottava pallopäinen tappi.

Rengaskoneen keskellä olevaan metallitankoon tukien vivuttiin pallopäistä tankoa renkaan ja vanteen välisessä raossa vastapäivään. Näin renkaan reuna saatiin vaihe vaiheelta nouseman vanteen reunan päälle. Laitoimme samalla liukastetta renkaan reunaan helpottamaan pallopäisen tangon liikkumista renkaan ja vanteen välissä.

Kun renkaan toinen reuna oli saatu koko matkaltaan vanteen reunan päälle, vedimme renkaan sisällä olevan sisäkumin pois. Totesimme, että onpahan sisärengas varsinainen paikkausihme, sillä suuri osa sisärenkaasta oli paikkojen peitossa. Mitä ilmeisimmin sisärenkaista on ollut 1920-luvulla puute, koska sisärengasta oli niin ahkerasti uudestaan ja uudestaan paikattu.

Käänsimme rengaskoneessa olevan pyörän toisin päin ja edellä kuvatulla tavalla nostimme pallopääraudalla renkaan toisenkin reunan vanteen reunan päälle. Nyt saimme vanteen helposti vedettyä pois renkaan sisältä. Vannetta kiertävä leveä rengasnauha oli pahoin lahonnut ja on uusittava. Samoin paljastui, että vanne oli myös sisäpuoleltaan paksussa ruosteessa. Vastaavalla tavalla irrotimme toisenkin pyörän renkaan vanteeltaan.

Nämä Continental -renkaat vaikuttavat sen verran hyväkuntoisilta, että uusien sisuskumien kanssa ne kestänevät tarvittavan ilmanpaineen. Silloin niitä voisi käyttää Caudron CA-50 -koneyksilöä siirrettäessä. Asia on toki ensin huolellisesti tutkittava ja testattava. Näyttelyssä esillä ollessaan koneiden laskutelineen akselin alle laitetaan joka tapauksessa pukit, jolloin kone ei lepää renkaittensa varassa.

Seuraava vaihe on vanteiden ulko- ja sisäpintojen paksun ruosteen poistaminen vanteiden maalaamiseksi.  Ruoste poistetaan laittamalla vanne vuorokaudeksi 33% fosforihappokylpyyn.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Yhteenveto Tiistaikerhon toiminnasta syyskaudella 2021

Perjantai 31.12.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon vuoden 2021 syyskausi alkoi 31. elokuuta. Toiminta oli ollut tauolla koronapandemian vuoksi maaliskuusta 2020. Syyskausi päättyi tiistaina 14. joulukuuta Suomen ilmailumuseon museon vapaaehtoisille tarjoamaan joululounaaseen. Syyskaudella 2021 työskenneltiin koronanpandemian vuoksi kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmistä kokoontui töihin tiistaina ja toinen keskiviikkona. Tiistain ryhmässä oli 11 ja keskiviikon ryhmässä 10 kerholaista.

Tämän lisäksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa jatkui VL Myrskyn (MY-14) entisöinti tiistaisiin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Tiistaikerhon ”myrskyläisiä” oli paikalla keskimäärin 7-8. Myrskyn entisöinti on jatkunut lähes keskeytyksettä koko koronapandemian ajan. Yhteensä syyskaudella oli Tiistaikerhon töissä kolmisenkymmentä aktiivista kerholaista. Muun kuin Myrsky-projektin osalta syyskaudella 2021 kertyi Tiistaikerhon työtunteja 1 140.

VL Myrsky -projektin rinnalla Tiistaikerhon syyskauden töiden kohteena oli neljä läpi syyskauden jatkunutta hanketta. Ne ovat Caudron C.59 (CA-50) koneen konservointi, Mi-8 (HS-6) -helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu, Super Caravellen hinausraudan kunnostus sekä museon I Hallin parvelle menevien Karairin ja Finnairin portaiden kaiteiden pidennys.

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti

Vuonna 2013 alkaneessa MY-14 entisöinnissä keskityttiin syyskaudella moottorin NACA-renkaan, laskutelineiden peitelevyjen, konekiväärien väistökourujen sekä öljynjäähdyttimen säätölappien rakentamiseen. Myrskyn siivet saatiin pohjamaalattua ennen syykauden alkua.

NACA-renkaan reunaan kiinnitettävien täyterenkaan ja kannatinkehän rakentamisessa oli omat haasteensa. Saatiin asemoitua paikalleen NACA-renkaan kiinnityskonsoleita, joilla rengas kiinnitettään moottorin sylintereiden venttiilikopan korvakkeisiin.

Syyskauden aikana saatiin valmiiksi ja osin myös paikalleen asennetuiksi oikean siiven laskutelineen joustintukeen, takatukeen sekä pyöränapaan kiinnitettävät peitelevyt. Vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen tekeminen pääsi alkamaan. Myrskyn eturungon laitimmaisten konekiväärien tuliputkien väistökourut saatiin prässättyä yhdistettäväksi moottorin yläpuoliseen suojukseen.

Varsinaisen Myrskyn entisöinnin rinnalla jatkettiin koesiiven eli Myrskyn 2,5 metrin mittaisen siiven tyviosan rakentamista. Koesiiven johtoreuna verhoiltiin vanerilla. Siiven jättöreunan kaaret kiinnitetiin paikalleen ja rakennettiin laskusiivekkeen koteloa. Koesiipi tullaan aikanaan kiinnittämään MY-5 runkokehikkoon näyttelyesineeksi.

Caudron C.59 (CA-50) konservointi

Syyskauden alusta jatkettiin koronapandemian vuoksi puoleksitoista vuodeksi keskeytynyttä CA-50 alasiipien reikien paikkausta pellavakangaspaikoilla. Paikkojen kiristyslakkaukset saatiin tehdyksi ja paikat odottavat varsinaista maalipintaa. Alasiipien paikkojen maalaus tehdään myöhemmin muiden Caudronin uudelleen verhoiltavien osien (mm. korkeusvakaaja ja korkeusperäsin) pintamaalauksen yhteydessä.

Caudronin runko tuotiin 26. lokakuuta Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen ilmailumuseoon kunnostettavaksi. Kunnostustyö on yhteisprojekti Suomen ilmailumuseon kanssa. Suomen ilmailumuseon päätöksen mukaan, Caudronin runkoa, kuten koko konettakaan ei kunnosteta käytönaikaiseen ehjään asuunsa, vaan runko ja muut osat konservoidaan. Se tarkoittaa koneen pintojen puhdistamisen lisäksi, että erilaisin toimenpitein estetään koneen puuosien lahoamisen ja metalliosien ruostumisen jatkuminen. Rungon kangasverhoilun pahoin halkeillutta ja hilseillyttä (krakeloitunutta) maalipintaa yritetään kiinnittää halkeilemisen jatkumisen estämiseksi. Kangasverhoilun konservoinnin tarkoituksena on säilyttää koneen rungon verhoilukangas verhoilukankaan maalipintaan 93 vuoden varastoinnin kuluessa syntyneine vaurioineen.

Syyskauden kuluessa Caudronin rungosta irrotettiin ja purettiin kaikki järkevästi irrotettavissa olleet metalliosat kuten laskuteline, kannus, teräslankajäykisteitä sekä ohjaamosta mm. kaasu- ja seosvivustot. Ne puhdistettiin ruosteesta pääasiassa 33% fosforihapolla joko sivelemällä happogeeliä osan pintaan tai upottamalla osa happoliuokseen. Puhdistuksen jälkeen metalliosien pintaan siveltiin kirkas Isotrol -lakka. Isotrol-käsittely estää tehokkaasti metalliosien uudelleen ruostumisen. Koska Caudronin metalliosia puhdistettaessa todettiin osien olleen alun perin mustaksi maalattuja, kirkkaan pohjalakan päälle vedettiin musta Isotrol-maali. Joidenkin metalliosien maalaus jäi ensi vuoden puolella tehtäväksi.

Mi-8 (HS-6) helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu

Kauppakeskus Tuuloseen pihalla esillä olevan ja romuttamiselta pelastetun Puolustusvoimien käytössä olleen HS-6 helikopterin pyrstöpuomin vakaajat tuotiin syyskuussa Tiistaikerhoon verhoiltavaksi. Vakaajien kangasverhoillut alueet olivat täysin repaleiset. Vakaajat päätettiin verhoilla niiltä osin uudestaan, mutta ei kankaalla vaan ohuella, paremmin säätä kestävällä alumiinilevyllä. Todettakoon, että vakaajan johtoreuna on verhoiltu alun perinkin alumiinilevyllä.

Kummastakin vakaajasta poistettiin kangasverhoilun rippeet, jonka jälkeen kangasverhoiltu alue verhoiltiin ohuella offset painossa käytetyillä alumiinilevyillä. Verhoilu saatiin valmiiksi marras-joulukuun taitteessa. Ennen joulutaukoa vakaajan alapinnat ehdittiin maalata vaalean harmaalla maalilla kahteen kertaan. Vakaajan yläpintojen maalaaminen vihreällä siirtyi ensi vuoden puolelle. Maalauksen jälkeen vakaajat toimitetaan takaisin Kauppakeskus Tuuloseen, missä kunnostetut pyrstöpuomin vakaajat asennetaan keväällä kauppakeskuksen toimesta kauppakeskuksen pihalla olevaan Mil Mi-8P (HS-6) kopteriin.

Super Caravellen hinausrauta

Syyskuussa otettiin entisöinnin kohteeksi IMY:n omistama, säilytettäväksi tarkoitettu, mutta pahoin ruosteessa oleva Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta. Rauta purettiin osiinsa niin suuressa määrin kuin se oli mahdollista.

Ruoste poistettiin osista joko fosforihapolla ja lasikuulapuhalluksella, jonka jälkeen osat olivat kuin uusia. Hinausraudan varsinaisen vajaa viisi metriä pitkän metallitangon puhdistus ruosteesta siirtyi ensi vuoden puolelle, kuten myös ruosteesta jo puhdistettujen osien pintakäsittely. Hinausrauta tullaan maalaamaan alkuperäisen näköiseksi, jolloin sen päävärinä on ”Finnairin sininen”, mutta raudan päät maalataan keltaisella huomiovärillä.  Alkuperäistä sinistä ja keltaista maalia on onneksi raudassa sen verran näkyvissä, että niistä voitiin jo määritellä maalien sävyt.

Porraskaiteiden pidennys

Suomen ilmailumuseon I-Hallin parvelle johtavien Karairin ja Finnairin lentokenttäportaiden kaiteiden pidentämistä jatkettiin siitä, mihin jäätiin maaliskuussa 2020, kun koronapandemia keskeytti Tiistaikerhon toiminnan. Syy kaiteiden pidennystarpeeseen oli, että portaiden kaiteet päättyivät ennen muutamaa viimeistä askelmaa aiheuttaen vaaratilanteemahdollisuuden laskeuduttaessa portaita parvelta hallin lattiatasolle.

Syksyn kuluessa kummankin portaikon metallikaiteiden pidennykset saatiin valmiiksi.  Pidennykset tehtiin alkuperäisen kaiteen paksuisesta kiiltävästä rosteriputkesta, joihin hitsattiin kiinnityskorvakkeet. Karairin portaikon jatkokaiteiden tukitolpat maalattiin Karairin punaisella ja vastaavasti Finnairin portaiden uudet tukitolpat Finnairin sinisellä. Jatkokaiteet ovat ulkonäöllisesti identtiseksi alkuperäisten portaiden kaiteiden kanssa.

Muita Tiistaikerhon syyskauden 2021 tehtäviä

Tiistaikerhon työtehtäviin mahtui syyskauden kuluessa lukuisia lyhytkestoisia Suomen ilmailumuseota ja Ilmailumuseoyhdistystä hyödyntäviä töitä. Niitä olivat mm. Kauppakeskus Tulosessa näytteillä olevan ja IMY:n omistaman Stieglitz SZ-18 pintojen puhdistus, Suomen ilmailumuseon pihan varastoteltassa olevan Valmet Tuuli III:n (TL-1) rungon pintojen kiillottamista, museon näyttelyhallien koneiden puhdistamista pölystä, museon pihalla säilytettävänä olevan Bristol Blenheim koneen pyrstön suojaaminen pressulla, museon I Hallissa olevan Caudron C.60 (CA-4) kannuksen sandumin eli kumiköyden uusiminen, IMY:n omistaman Super Caravellen päälaskutelineen puhdistaminen näytteille asetettavaksi, DC-3 ja Stuka -koneiden ”mittaritaulujen” tekeminen elokuvaprojektia varten, IMY:n logolla varustettujen vaneristen pannunalusten tekeminen sekä museon pihalla olevan lastenmaailman purkaminen talviteoille.

Kuva: Kimmo Salomaa

Hyvää uutta vuotta 2022!

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.